Se yks tyttö

•12•

Jesse painoi minut rajusti sänkyään vasten ja suuteli huuliani.
Hetken kuluttua hän alkoi tehdä tietään kaulalleni, samalla ujuttaen kätensä löysien collegehousujeni sisään.

Pian tunsin kuinka hän alkoi hieroa kosketusherkkiä alueita kehossani.
Sillä hetkellä minä en osannut muuta kuin huokailla hänen allaan.

Pojan toinen käsi liukui pitkin kehoani ja aiheutti minulle kylmiäväreitä.
Hän oli niin hyvä.

Juuri kun olimme pääsemässä itse asiaan, jostain päin asuntoa kuului kova räsähdys jota seurasi raivostuneen kuuloinen kirkaisu.

Säpsähdin, samoin Jesse.
Hän loi minuun pahoittelevan katseen ja nousi päältäni.

"Sori. Jasu on näköjään huonolla tuulella, mä käyn sanomassa sille ettei hajota enään mitään ja kysyn että mikä sil on hätänä."
Jesse huokaisi turhautuneena ja suoristeli paitaansa.

Hänen nihkeästä suhtautumisestaan huolimatta, hän tuntui silti välittävän siskostaan.

Nyökkäsin tälle vienosti hymyillen, vaikka myönnettäköön, että myös minua turhautti hieman.

Jesse kai huomasi tämän, sillä hän kumartui ylleni ja pussasi otsaani.

"Mä tuun ihan just takas."
Hän vakuutti ja kuljetti sormenpäitään pitkin paljasta käsivarttani.

Sitten hän poistui huoneestaan ja jatkoi matkaa oletettavasti Jasminin huoneeseen.

Jasmin oli todellakin kuulostanut huono tuuliselta, mikäköhän hänellä oli?

Hetken hilaisuudessa maattuani, aloin kuulla riitelyn ääniä.
Tai ei sitä ehkä riitelyksi voinut kutsua, enneminkin väittelyä.

Uteliaisuuteni voitti, joten hipsin Jessen huoneen ovelle ja raotin sitä hieman kuullakseni paremmin mitä Jasminin huoneessa tapahtui.

Hentoa nyyhkytystä.

Otin vielä muutaman askeleen kohti tytön huonetta.

"Rauhotu nyt, ei maailma tähän kaadu."
Kuulin Jessen sanovan.

Tämän jälkeen kuulin lisää nyyhkytystä.

"Ota ihan rauhassa. Mä autan sua. Ei porukat yhtä kadonnutta vaasia huomaa."
Jesse jatkoi, minun kurtistaessa kulmiani.

Alkoi kuulua pientä helinää, joka kuulosti syntyvän lasinsiruista.

Mistäköhän oli kyse?

"Ei sun tarvi, anna olla. Mä olen vaivannu sua jo ihan tarpeeks. Ethän sä halunnu edes että Fanni näkee mua."
Jasmin selitti itkuisen kuuloisena.

Huomaamattani olin siirtynyt lähes kiinni Jasminin huoneen oveen.

"Ei se iha niin menny, tai siis-"
Jesse aloitti ennekuin hänen siskonsa keskeytti tämän.

"Kyllä se meni just niin. Vai miksi sulla oli niin kiire saada mut pois himasta ennen sen tuloa? Mä kyl tajuun, mut mä oon pyytänyt sulta anteeks niin vitun monta kertaa. Millon sä alat luottaa muhun?"