Se yks tyttö

•40•

"Fanni, mä tiiän että et ehkä haluis kuulla tätä mutta Jasmin ei varmaan oo kovin hyvä ihminen."
Sara sanoi puhelimen toisesta päästä.

Hän oli soittanut minulle heti herättyään ja olin kertonut tälle koko jutun.
Tiesin myös että hän puhui kai totta.

"Nyt kun tarkasti miettii, nii se on nyt kaksi kertaa käyny panemas veljensä tyttöystävää. Mä en kutusit sitä hyvän tyypin käytökseksi. Ja sitten se vielä vieritti kaikki syyt sun suuntaas. Mieti vähän."
Hän jatkoi ja tunsin pientä poltetta silmäkulmissani.

Tavallaan halusin kirkua Saralle kuinka väärässä hän oli, mutta syvällä sisimmässäni tiesin tytön olevan oikeassa.
Jasmin ei ollut hyvä ihminen.
Meidän ei pitäisi missään nimessä olla tekemisissä toistemme kanssa, sillä ruokimme vain toistemme huonoja puolia ja petimme Jesseä.

"Tiiän. Mä en enää ole sen kans missään tekemisissä."
Vakuutin Saralle itku kurkussa.

"Nii on parempi. Kai mäkin oon jotenki osasyyllinen tähän, mähän sua käskin kutsua sen sinne mökkibileisiin."
Sara huokaisi.

"Ei, ei. Tää on mun ja Jasminin syytä koko sotku. Kaiken lisäksi Jesse tulee tänään kotiin ja mun pitää keksiä mitä sanon sille."
Tuskailin ja heittäydyin sängylleni.

"Eli sä meinaat oikeesti jättää sen?"
Sara varmisti.

"Enkai mä voi muuta, mä yksinkertasesti en vaan pysty rakastamaan miestä sillä tavalla."

"Teet niinku itestä parhaalta tuntuu. Kyllä mäkin vähän luulen, että tää on oikee ratkasu."
Sara yhtyi mietteisiini.

"Aijotko sä kertoo mitä sun ja Jasminin välillä tapahtu?"
Hän kysyi.

"Mun on pakko. Jesse kuulee sen ihan varmasti jostain muualta muutenkin. Seve kai kerto sulle, että Miki kuuli mut ja Jasminin kun me oltiin siellä mökillä?"
Kysyin.

"Öh, no joo. En ollu varma että tiiätkö sä niin en sanonu mitään. En halunnu et alat panikoida."
Sara myönsi.

Olimme hetken hiljaa, kun minä yritin löytää tupakka-askia sänkyni uumenista.

"Sä tunnuit olevan musta huolissaan."
Sara sanoi hetken kuluttua.

Tiesin samantien mistä hän puhui.

"Tota, niin."
Vastasin hieman yllättyneenä.

En ollut olettanut hänen ottavan asiaa itse esille.

"Sopiiko et mä tulen tänään käymään? Musta tuntuu et mä olisin nyt valmis puhumaan yhdestä asiasta sulle."
Sara kertoi ja mielenkiintoni nousi lähes sietämättömän korkealla.

"Onko se jotain vakavaa?"
Kysyin varmuuden vuoksi.

"Ei kai. Mä kerron sulle kaiken tänään."

"Okei.. Sä voit tulla tänne heti kun haluat."
Kerroin ja Sara hymähti vastaukseksi.

"No, nähään myöhemmin. Kiitti kun kuuntelit."
Sanoin valmiina lopettamaan puhelun.

"Tottakai. Nähään."
Sara sanoi ennen kuin linja katkesi.

Laskin puhelimen sängylle ja jäin istumaan hiljaisuuteen.
Olohuoneesta kuului, kun äiti kuorsasi, hän nukkui päiväuniaan yövuoron jäljiltä.

Saran salaisuuden ajattelu syrjäytti jopa Jasminin.
Se ei silti poista sitä fatkaa, että Jesse oli para-aikaa matkalla kotiinsa ja minun pitäisi tavata hänet muutaman tunnin sisällä.
Olimme sopineet näin viestien välityksellä.

Tuulettaakseni päätäni ja ajatuksiani päätin lähteä ulos kävelylle.
Vedin ylleni hupparin, collegehousut ja tuulitakin jonka jälkeen painelin ulos kämpästämme.
Ulkona oli vähän kylmempi kuin normaalisti, mutta se oli vain mukavaa kaikkien näiden helteiden jälkeen.

Otin tupakka-askin esille ja poimin yhden savukkeen jonka sytyin palamaan rohtuneiden huulieni välissä.
Huuleni maistuivat edelleen Jasminilta.
Tai sitten kuvittelin.

Päädyin kotini lähellä olevaan leikkipuistoon.
Istuin keinussa laiskasti siinä heiluen.

Jessen tapaaminen ahdisti minua suunnattomasti, olisi ehkä polteltava hieman ennen sitä.
Ihan sama, kunhan saisin tätä tunnetta lievennettyä edes vähän.
Toivoin myös, ettei Jasmin olisi kotona kun tapaisin Jessen.

Puhelimeni piippasi viestin merkiksi.
Se oli Saralta.

"20min."
Viestissä luki.

Hän olisi siis pian tulossa.
Saisin vihdoin tietää mitä hän oli salaillut viikko tolkulla.
Toivoin tosiaan ettei se olisi mitään vakavaa, en kestäisi enään yhtään stressiä.

Stressistä puheen ollen, olin ehkä alkanut lämmetä ajatuksesta terapeutilla käynnistä.
Siitä saattaisi olla apua, kun voisin purkaa ajatuksiani kokonaisvaltaisesti jollekkin turvalliselle aikuiselle.
Sillä saisin ehkä myös vältettyä uuden paniikkikohtauksen laukeamista.

Aloin tylsistyä keinussa notkumiseen hiljaisuudessa, joten kaivoin taskustani puhelimen ja rakkaat nappikuulokkeeni.
Tungin napit korviini ja klikkasin satunnaista kappaletta.
Tällä kertaa se oli Zoe Wees, Control.

Sytytin uuden tupakan ja nautin korviini soljuvasta musiikista.

Vartin kuluttua lähdin takaisin kotiin.
Sara olisi pian meillä ja saisin kuulla, mitä oli tekeillä.
Se hermostutti minua.
Pahin pelkoni oli, että tyttö olisi jollain tavalla sairas.
Sara oli kyllä puhelussa sanonut, ettei asia olisi kovin vakavaa.

Kotiin päästyäni kerkesin maata sängyssäni tuskin 5 minuuttia, kun Sara jo koputti oveemme.

Koputtamisen jälkeen hän kuitenkin tuli sisään taloon kuin omaansa, ennenkuin olin edes kerennyt nousta ylös sängyltä.
Hän avasi huoneeni oven ja istahti viereeni.
Hän näytti jännittyneeltä.

"Moi?"
Sanoin kysyvästi.

"Moi."
Sara vastasi ja hymyili vähäsen.

En osannut sanoa, missä tunnetilassa hän oikein oli.
Siinä sekoittui jännitys, pelko, levottomuus ja ehkä hiukan myös innostusta.

"Ootko kunnos?"
Päätin varmistaa, sillä Sara näpräsi sormiaan kuin ei osaisi pysyä paikoillaan.

"Oon. Mua vaan jännittää."
Hän myönsi.

Nostin kulmiani kysyvänä.

"Mikä?"
Kysäisin ja Sara huokaisi kuin yrittääkseen rentoutua.

"Tän kertominen. Mä oon kyllä oottanu et voin kertoo tän sulle, mut jotenki en oo pystyny. Oon pyöritelly pääs niin monia vaihtoehtoja ja kieltämättä kävin aika syvis vesis tän asian kanssa. Mut nyt mä oon tehny päätöksen ja oon valmis kertomaan sulle."
Sara selitti katse jossain ihan muualla kuin minussa.

Olin kuin ällikällä lyöty, enkä tajunnut hänen puheistaan yhtään mitään.

"Öm.. Sori mä en nyt ihan tajua. Siis minkä asian? Ja minkä päätöksen oot tehny?"
Kysyin, odottaen saavani selkeän vastauksen.

Sara huokaisi jälleen jännittyneenä ja käänsi vihdoin katseena minuun.
Hän puri poskensa sisäpintaa.

"Fanni mä oon raskaana."