Se yks tyttö

•31•

Jasmin istuskeli vieressäni hänen sängyllään, samalla kun minä luin hänen biisivihkoaan.
Epäilin yhden niistä kertovan minusta, mutten sanonut sitä ääneen.
Kappaleen nimi oli
"Tyttö mustassa mekossa."

Olimme olleet kahden jo puolitoista tuntia, emmekä olleet vieläkään keskustelleet mökkibileiden tapahtumista.
Jasmin oli vältellyt sitä koko yhdessä viettämämme ajan.
Muuten hän oli ollut melko pirteän oloinen.

"Oot lukenu sitä vihkoo aika kauan."
Jasmin huomautti, sormuksillaan leikkien.

"Mm. Mä tykkään näistä tosi paljon."
Sanoin ja suljin vihkon kannen.

"Mulla on jopa lemppari."
Jatkoin hymyillen.

Jasmin näytti kiinnostuneelta ja laski sormukset sängylle.

"Mikä?"
Hän kysyi.

"Tyttö mustassa mekossa."

Jasmin punastui sanojeni johdosta ja laski katseensa.
Minä virnistin, oli hauskaa härnätä häntä.
Hän meni aina niin ujoksi, mikä oli mukavaa vaihtelua hänen itsevarmalle olemukselleen.

"No se on vaa semmonen...."
Tyttö mutisi ja raapi taas niskaansa.

Hymähdin hiukan, mutta vakavoiduin sitten.
Ojensin vihkon Jasminille ja hän laittoi sen lipastonsa laatikkoon.

"Voidaanks me nyt puhua?"
Kysyin ja huomasin kuinka Jasmin hermostui vähän.

Hän alkoi näprätä t-paitansa kulmaa, katse kierrellen pitkin huonetta.

"Ekaks, mistä ne jäljet oikeesti tuli?"
Aloitin mahdollisimman hellästi.

Jasmin nielaisi kuuluvasti ja siirsu hiuksensa selkänsä peitoksi.
En pitänyt siitä kun hän oli hermostunut, se teki hänestä levottoman ja särkyvän.
Ainakin tälläisen kuvan olin saanut.

Yhtäkkiä mieleeni tuli järjetön ajatus.
Entä jos Jesse oli tehnyt tytön jäljet?
Hän oli menettänyt malttinsa minunkin kanssani ja mitä olin heidän molempien puheista ymmärtänyt, heidän välinsä eivät olleet kuin normaaleilla sisaruksilla.
En kylläkään ikinä uskoisi Jessestä mitään sellaista, mutta mistä minä mitään tiesin?
En oikeasti ollut tuntenut häntä kauaa.

"Eihän Jesse tehny niitä?"
Kysyin ajattelemattani.

"Häh? Ei. Jesse ei oo väkivaltanen. Tai siis, kyllä me välillä tapellaan aika rajustikkin, mutta Jesse ei tekis mulle mitään mikä oikeesti sattuis vaikka se välillä räjähteleekin. Miks sä niin ajattelit?"
Jasmin selitti nopeasti ja minä kohautin olkiani.

"En mä tiiä. Kun teillä on vähän erikoiset välit niin jotenkin mä vaan... En mä tiedä, sori."
Sanoin hiljaa.

"Ei se haittaa. Ne jäljet tuli joku 3 päivää ennen niitä bileitä."
Jasmin aloitti ja minä otin paremman asennon, valmiina kuulemaan koko jutun.

"Me saatiin mun kaverin, Aurooran kans idea, et mennään keskustas baariin. Kuuhuone, siel ei koskaan kysytä henkkareita."
Tyttö naurahti haikeasti ennekuin jatkoi tarinaa.

"Siin illan aikana me ajauduttiin jonku äijä porukan seuraan ja ne tarjos meille juomii ja tällästä. Sit yks niistä, olisko ollu joku Juha niminen, pyys meitä sen kämpille polttaan pilvee. Mä aattelin että se on kiinnostunu Auroorasta, koska se oli puhunu sille koko illan kaikkee."