•52•

308 14 5
                                    

Istuin Jasminin kanssa sohvalla, mielessäni monta kysymystä.
Esimerkiksi se, mitä hän tarkoitti halutessaan puhua meistä?

"Mitä meistä?"
Kysyin.

Jasmin hymyili hieman vaikean oloisena.

"Tarkotan että.. Mitä mieltä sä oot tästä meidän niin kutsutusta kaverisuhteesta?"
Hän tarkensi.

Kaverisuhteesta?
Suhteemme oli kaukana kaverillisesta.

"Ei tää mun mielestä mikään kaverisuhde ole."
Nauroin.

"Vaan mikä?"

"En mä oikee tiiä. Mitä sä sanoisit?"
Vastasin, heittäen pallon takaisin Jasminille.

"Mä vähän toivoin että sä olisit tienny vastauksen."
Hän nauroi taas.

Minuakin nauratti vähän ja jännitys alkoi pikkuhiljaa häipyä kehostani.

"No tota.. Tää tilanne on vähä kiusallinen monelta osalta. Sä oot mun exän sisko ja nyt Jesse on putkassa.
On outoo et mä pidän susta."
Sanoin viimmeisen lauseen täysin ajattelemattani.

Voi hitto.
En todellakaan suunnitellut kertovani Jasminille tunteistani tällä tavalla tai tässä tilanteessa.

Yllätin itseni lisäksi myös Jasminin, jonka kulmat kohosivat huvittavan korkealla.

"Sä pidät musta?"
Hän varmisti.

Tarkemmin ajatellen, miten hän ei muka ollut tajunnut asiaa aikaisemmin?

"Etkö sä muka arvannut sitä."
Mumisin, yrittäen peitellä kasvojeni punaista väriä.

"En. Mä aattelin et.. Tai en mä tiiä mitä mä ajattelin. En mä tajunnut et sä voisit oikeesti pitää musta."
Jasmin pulputti hämillään.

Vaikka hän ei ollut vielä sanonut mitään konkreettista, jotenkin päättelin hänen sanoistaan ettei hän tuntenut samalla tavalla minua kohtaan kuin minä häntä.

Nyökkäsin, purren poskeni sisäpintaa pidätellen kyyneleitä.
Olin nykyään liian herkkä.

En oikeastaan tiennyt miksi minua itketti, se oli jotain häpeän ja pettymyksen sekoitusta.
Ehkä myös vähän hylätyksi tulemisen pelkoa.
Jos Jasmin ei kerran pitänyt minusta, hän ei varmasti halunnut olla kanssani missään tekemisissä, se voisi olla hänestä ahdistavaa.

"Miksi sä itket?"
Tyttö kysyi, varovaisella äänellä.

En ollut edes huomannut että ensimmäinen kyynel oli jo ehtinyt vieriä poskelleni.

"En mä tiedä. Mua vaan hävettää. Tai jotain."
Niiskutin ja pyyhkäisin räkää kämmenselkääni.

"Miks ihmees?"

"Mä just kerroin sulle vahingossa että oon ihastunut suhun. Sä et oikeen vastannu siihen mitään. Mä kyl tajuun jos sä et pidä musta. Mä olen paha ihminen."
Vuodatin ilman sen enempää miettimättä.

Jasmin liikahti lähemmäs minua ja laski kätensä hartioilleni.

"Et sä ole paha ihminen."
Hän kuiskasi niin, että kuulin sen vain juuri ja juuri.

Se yks tyttöTahanan ng mga kuwento. Tumuklas ngayon