•19•

344 19 2
                                    

"Aika!"
Joku huusi ja koputti pihavaraston oveen.

Aika oli kulunut hitaasti.
Tai ehkä se oli vain se jointti minkä olimme Jasminin kanssa polttaneet puoleksi.

Vihasin myöntää sitä, mutta minulla oli ollut melko hauskaa tytön kanssa.
Hän oli saanut minut nauramaan ja paljon.
Tai ei hän niin hauska ollut, minä vain olin pilvessä.

"Nyt sä tarviit kyl tukee et päästään pois täältä. Toi savu menee aika helposti jalkoihin varsinkin kun ekaa kertaa polttaa."
Jasmin totesi ja tuki minua selästä kädellään kun kävelimme takaisin muiden joukkoon.

Istuuduin Jessen viereen joka katsoi minua kulmat koholla.

"Ooksä pilves?"
Tämä kysyi kuiskaten.

En vastannut mitään, hymyilin vain typerästi.

Jesse loi murhaavan katseen siskoonsa joka vain kohautti olkiaan silmät puoli ummessa.

"Pitäiskö meidän lähtee menee?"
Jesse kysyi.

Severi kuuli tämän ja alkoi vaatia, että jäisimme vielä ainakin hetkeksi.

Ei minunkaan tehnyt mieli vielä lähteä. Minulla oli kerrankin kivaa.

"Voitte jäädä tänne yöksi."
Sara ilmoitti.

Meno Saran luona ei ollut rauhoittunut sitten tippaakaan ja tunnelma oli katossa.
Sillä välin kun minä ja Jasmin olimme olleet varastossa, rinkiin oli liittynyt lisää ihmisiä.

Joku oli laittanut jointin kiertämään pitkin rinkiämme.
Jesse otti siitä pienet savut, mutta ojensi sen minun ohitseni seuraavalle.
Se oli ehkä ihan hyvä idea.

Jesse vaikutti hermostuneelta.
Ei hänellä semmoiseen ollut syytä, ainakaan minun tietääkseni. Hän saisi kyllä luvan rentoutua, ettei pilaisi muiden menoa.

"Voidaaks jutella?"
Jesse kysyi minulta hiljaa.

Ennenkuin kerkesin vastata, hän oli jo nostanut minut maasta ja lähtenyt raahamaan minua sivummalle muiden estelyistä huolimatta.

"Mitä sä teet? Miks sä poltit Jasun kanssa?"
Hän kyseli samalla kun minä yritin rekisteröidä hänen sanojaan sekaisiin avoihini.

"En mä tiedä."
Sanoin kun en muutakaan keksinyt.

"Eksä tajuu mitä se tekee? Se vaan haluaa ärsyttää mua tahallaan."
Poika saneli ja kuulosti kiihtyvän hetki hetkeltä enemmän.

Hän saattoi hyvinkin olla oikeassa, mutta tässä mielentilassa en sitä tajunnut.

"Älä nyt viitti. Ehkä se vaan halus olla mulle kiva."
Mussutin sanojen puuroutuessa suussani.

"Nimenomaan! Et sä tunne sitä niinkuin mä. Se vaan haluaa että mä suutun!"
Jesse mesosi.

Hänen noussut äänensä yllätti minut, hän oli yleensä aina niin rauhallinen.
En jotenkin ennen tätä hetkeä ollut osannut kuvitella hänen suuttuvan.

"Mä en tajuu sua."
Sammalsin tyhmän kuuloisesti.

"Et niin! Se on tässä se ongelma, sä et tajuu!"
Jesse huusi niin kovaa että säikähdin hiukan.

Se yks tyttöWhere stories live. Discover now