Istuskelimme Severin kanssa sohvalla kahden sillävälin kun Sara oli suihkussaan peseytymässä.
"Mietiks jotain?"
Poika kysyi minulta ja nakkasi puhelimensa sohvan nurkkaan.
"Jessee."
"Älä siitä huoli. Mä tunnen sen aika hyvin, se ei oo pitkävihanen."
Severi vakuutteli ja pörrötti hieman jo valmiinsi sekaisia hiuksiani.
Sara ja Severi olivat selittäneet eilisillan tapahtumia, eteenkin minun ja Jessen välikohtausta.
Minun pitäisi soittaa Jesselle, mutta jotenkin en saanut sitä aikaiseksi.
Hermostutti että en keksisi mitään sanottavaa, niinkuin minulle monesti tapahtuu vaikeissa tilanteissa.
"Niin kai."
Mumisin lähinnä itsekseni.
"Meneekö teillä muuten hyvin?"
Severi uteli ja sai minut huokaisemaan hiljaa.
"No joo..."
Sanoin, vaikka en ollut asiasta varma.
Olen idiootti, mutta en vieläkään ollut varma siitä mitä Jessestä halusin.
Vai halusinko edes mitään.
"Cool. Se tykkää susta tosi paljon, trust me."
Severi sanoi hymyillen.
Minäkin hymyilin hiukan, oli kai se kivaa että joku halusi minusta muutakin kuin yhden hikisen yön.
"Entä sä ja Sara?"
Minä kysyin vuorostani, jotta minun ei tarvitsisi puhua Jessestä sen enempää.
Severi hymyili mystisesti.
"Mitä?"
Minä kysyin kun en saanut vastaukseksi muuta kuin tuon oudon hymyn.
Severi jatkoi virnuiluaan, mutta piti suunsa kiinni.
Mitäs tämä on?
"Kerro nyt."
Vaadin ja tökkäsin tätä kylkeen mikä sai hänet nauramaan.
"No siis, mä oon vähän suunnitellu että mä pyytäisin Saraa kihloihin."
Severi sanoi hiljaa, vaikkei Sara sitä suihkusta kuulisikaan.
Kulmani nousivat kattoon.
"Mitä? Oikeesti? Hitto miten siistii."
Sanoin aidosti iloisena.
He olivat täydelliset toisilleen ja uskoin että he tulisivat olemaan onnellisa yhdessä.
"No joo. Mut älä kerro sille mitään, tää on salaisuus."
Severi sanoi.
Minä nostin etusormeni huulieni eteen merkiksi siitä, että pitäisin hänen salaisuutensa.
"Sara suostuu varmasti."
Vakuutin ja olin myös todella sitä mieltä.
Severi näytti ilahtuvan sanoistani.
Hänen kasvoilleen nousi pieni puna kun hän laski katseensa käsiinä.
He olivat kyllä söpöjä yhdessä.
"Mitä te tääl oikee virnuilette?"
Sara joka oli ilmestynyt huoneeseen pyyhe päässään kysyi.
"Ei mitään ihmeellistä."
Minä sanoin ja Severi yhtyi tähän.
Sara ei onneksi kysellyt enempää.
"Ei jessus mikä ilta. Pitäs varmaan alkaa siivoon tota pihaa, siellähän se pahin kaaos on."
Hän puhui lähinnä kai itselleen.
Ja hän oli oikeassa, hänen pihansa oli täynnä tölkkejä ja muuta roskaa.
Iltapäivä kuluikin niitä keräillessä ja unohdin kokonaan, että minun piti soittaa poikaystävälleni.
•
Kun olin päässyt kotiin, kello oli jo reippaasti yli 8 illalla.
"Miten sä näin myöhään tuut?"
Äiti joka oli ilmestynyt huoneeni ovena rakoon kysyi.
"Jäin auttamaan siivoomises."
Totesin väsyneenä.
Käteni haisivat väljähnyteelle kaljalle ja tupakan tumpeille.
"Vainiin. Menikö Jesse kotiin?"
Äiti kysyi.
Ainiin, Jesse.
Voi hitto, olin unohtanut hänet kokonaan.
Soittaisin hänelle heti kun saisin äitini pois oven raosta.
"Joo meni."
Sanoin nopeasti.
"Mä taidan alkaa nukkumaan."
Jatkoin jotta äiti ymmärtäisi lähteä tekemään jotain muuta.
"Okei. Mäkin taidan tästä mennä sänkyyn. Hyvää yötä."
"Öitä."
Heti kun äiti oli sulkenut oven, näppäilin Jessen numeron.
Hän ei vastannut ensimmäisellä kerralla.
Eikä viidennellä.
Eikai hän vielä ollut nukkumassa?
Tai sitten hän oli minulle tosissaan vihainen.
Sain tyhmän idean.
Pitäisikö ottaa bussi ja lähteä hänen luokseen katsomaan, että poika on kunnossa.
Tottakai voisin kysyä Jasminilta, mutta en vieläkään pitänyt hänestä.
Sen lisäksi eilinen hävetti minua niin paljon että en todellakaan halunnut puhua hänelle enään ikinä.
Harkitsin bussi asiaa hetken, mutta maltoin mieleni ja päätin toteuttaa idean vasta huomenna.
Saattoi olla että poika oli vain nukkumassa.
Laitoin hänelle kuitenkin viestin.
"Ootko vihanen?"
Kirjoitin ja jäin odottamaan vastausta.
Sitä ei kuitenkaan kuulunut koko yön aikana.
Jessen siaan hänen kauhea siskonsa kyllä lähetti minulle snapin.
Kuvassa hän makasi sängyssään ja näytti ärsyttävän hyvältä harmaassa hupparissaan ja tikkari suussaan.
Jostain mielenhäiriöstä vastasin hänelle kasvokuvalla, jonka hän avasi, muttei vastannut siihen mitään.
Jopa se raivostutti minua.
Kaikki hänessä oli vain sellaista, että se sai vereni kiehumaan.
Ehkä se on lapsellista, mutta niin se vain meni.
Muutenkin hän oli olevinaan niin mukava ja kaikkea, vaikka oikeasti oli käyttäytynyt veljeeän kohtaan kuin sosiopaatti.
Säälin hänen ystäviään.
Varsinkin sitä tyttöä, jonka kanssa hän oli ollut läheisissä tunnelmissa edellis iltana.
He olivat suudelleet alkuillasta, sen muistin hatarasti.
Toivottavasti kyseinen tyttö tajuaisi millainen Jasmin oikeasti oli ja pysyisi tästä kaukana.
Onneksi minulla oli Jesse, joka oli joka tavalla erillainen kuin sisaruksensa.
Tai ainakin ajattelin että olimme vielä yhdessä.
Ei hän yhden riidan takia haluaisi lopettaa suhdetta tähän.
Päätin karkoittaa Jasminin mielestäni ja laitoin kuulokkeet korvilleni.
Avasin tutuksi tulleen Spotifylistan.
Pian korviini soljui kappale jotan en ollut kuullut aikoihin.
The Vamps, I found a girl.
•
Anteeksi hieman lyhyehköstä luvusta🙏
Onko shippi toiveita tulevaan bc stooriin?
YOU ARE READING
Se yks tyttö
Romance"Mä en tiiä miks, mutta se yks tyttö saa mut ihan hulluks." "ooks sä koskaan aatellu et saatat tykätä myös muijista?" Fanni tapaa uimarannalla upean pojan, jonka vuoksi päättää lopettaa villin sinkkuelämänsä ja sitoutua ensimmäistä kertaa elämässään...
