Se yks tyttö

•24•

Sara istui vastapäätäni ja mussutti kanasalaattiaan.
Hän oli raahannut minut jonnekkin astetta hienompaan ravintolaan jossa en koskaan aijemmin ollut käynyt.
Oma pitsani nökötti nenäni edessä koskemattomana.

"Eiks sul oo nälkä? Maista edes, tääl on ihan sairaan hyvät ruoat."
Sara maanitteli.

Oli minulla nälkä, mutta vatsani oli täyttynyt ahdistuksen luomasta paineesta.
Jasminin ajattelu ahdisti, mutta en voinut lopettaa sitä.
Saman tien kun tajusin, että tämä kyseinen tyttö sai minulle aikaan näitä kirottuja, mutta paljon puhuttuja perhosia, minua oli alkanut ahdistaa.

"Fanni?"
Sara sanoi ja kurottautui pöydän yli tökkäämään minua olkapäähän.

"Mm?"

"Ooks ok?"
Hän kysyi.

"Juu, mietin vaan yhtä asiaa. Puhutaan siitä myöhemmin."
Kerroin ja Saran mieliksi nappasin lautaseltani yhden palan pitsaa.

Puraisin siitä ja huomasin että Sara oli ollut oikeassa.
Ruoka maistui taivaalliselta.

"Okei. Mitä aijot laittaa päälle niihin bileisiin?"
Tyttö pöydän toisella puolella kysyi ja jatkoi salaattinsa tuhoamista.

Kohautin olkiani.

"En tiiä. Tuskin mitään ihmeellistä."
Sanoin ja otin toisen haukun pitsasta.

"Mä tuun sun luo ennen kun lähetään sinne. Laittaudutaan yhdes."
Sara ilmoitti.

Ajatus kuulosti oikein hyvältä, minunkin olisi helpompi puhua Jasminista kun oli samalla jotain muuta tekemistä.

"Seve sano että ne hakee meidät 8 aikaan. Sen kaveri, joku Elias lupautu kuskiksi kun sekin on menossa sinne."
Sara lisäsi.

"Harmittaaks sua kun Jesse ei pääse sinne?"
Hän jatkoi, minun ollessa hiljainen.

"Ei oikeestaan."
Vastasin yksinkertaisesti.

"Jessestä puheen ollen, kysytäänkö Jasmin sinne? Tehän ootte nyt kavereita, tai jotain."
Sara ehdotti ja tunsin kuinka kasvoni lehahtivat punaisiksi.

Ajatus minusta ja Jasminista samoissa bileissä kuulosti samaan aikaan pelottavalta ja upealta.
Olimmehan me jo kerran olleet samoissa juhlissa, mutta silloin olin ollut niin humalassa, etten oikestaan muistanut hänestä mitään.

Halusin viettää aikaa hänen kanssaan, mutta hän sai minut hermostuneeksi.
Jesse myöskin repisi pelihousunsa jos tietäisi tästä.
Jostain syystä Jesse alkoi ärsyttää minua aivan hirveästi.
Ei hän voi määräillä kenen kanssa olen tekemisissä.

"Joo vaikka, tai en tiiä... tai siis, joo."
Änkytin tyhmästi ja Sara naurahti.

"Okei. Kysy siltä nyt heti."
Hän sanoi käteensä nojaten.

"Miks mä? Miks et sä?"
Kysyin jännittyneenä.

"En mä tunne sitä, eikä mulla ole sen snappii tai mitään. Älä nyt ujostele."
Ystäväni virkkkoi, joten kädet täristen kaivoin puhelimen taskustani ja avasin snapchatin.

"Moi."
Kirjoitin Jasminille, joka avasi viestin ensimmäisten sekuntien aikana.

"Helou."
Hän lähetti.