Like A Brother

14. Luku|Aleksi käskee

Lysähdän olohuoneen sohvalle. "Tiiäksää jotaki tosta noitten jutusta? Kysyn Joonakselta, joka saapuu olohuoneeseen. Hän istuu vierelleni sohvalle. "No Olli näki Aleksin sillon, ku ne esitteli yseille koulua. Ja se sillon sano et ihastu siihe. Sit ne meni seuraavana päivänä Aleksille, eli viime perjantaina." Yllätyin vähän Joonaksen vastauksesta. "Oho, aika nopeeta toimintaa." Sanoin. "Toivottavasti ei edenny liian nopeesti." Joonas lisäsi.

Aleksin POV:

Irtauduin suudelmasta, sillä en saanut happea. Ajattelin, että se on ihan normaalia, jos suutelee pitkään, kunnes tajusin, etten oikeasti saanut kunnolla happea. "Olli." Sanoin paniikkia äänessäni. "Mä en saa happee." Sanoin. Olli tajusi tilanteen ja otti minua kädestä. "Hengittele rauhassa, kaikki on hyvin." Hän sanoi rauhoittavalla äänellä. Toivoin sen auttavan, mutta ei. "Olli saanko mää vettä?" Kysyin ja tunsin kyynelten alkavan valua.

Ollin POV:

Aleksi pyysi vettä. En voinut jättää häntä yksin, joten nousin ylös Aleksi edelleen sylissäni. Kuulin hänen itkevän hysteerisesti. Kävelin varovasti portaat alas. Laskin hänet sohvalle ja hain lasillisen vettä. Autoin häntä juomaan sen, sillä hänen kätensä tärisivät. Laskin lasin lattialle ja halasin Aleksia. Silitin tämän sotkuisia hiuksia ja tunsin hänen ottavan kädestäni tiukasti kiinni. Istuimme sohvalla pari minuuttia, kunnes Aleksi oli rauhoittunut.

Aleksin POV:

Katsoin Ollia, joka pyyhki kyyneleeni hihallaan. "Anteeks Olli. Mä aloin panikoimaan, ku en saanu kunnolla happee, mut en halunnu eroon susta." Sanoin. "Rakas ei sun tarvi pyytää anteeks. Mä ymmärrän. Ja nyt mää tiiän ja pystyn auttamaan sua." Olli sanoi. Nuo sanat saivat minut taas itkemään. Muussa tilanteessa olisin saattanut estää itseäni itkemästä, mutta Ollin seurassa pystyin näyttämään kaikki tunteeni ja olemaan oma itseni.

Ollin POV:

Nousin ylos viedäkseni vesilasin, mutta Aleksi otti kädestäni kiinni ja veti minut syliinsä. "Aleksi käskee: Sä pysyt siinä." Hän sanoi tiukasti. Naurahdin. "Sä se oot kyllä välillä verrattavissa ihan pikkulapseen." Sanoin. "No ite kuulostat aina aamulla siltä, että murrosikä olis juuri koittanut." Aleksi sanoi. En voinut olla hymyilemättä, sillä tottahan se oli. Siirsin Alen hiukset kasvojen edestä ja annoin hänelle pusun poskelle. "Ei siihen." Aleksi sanoi. Hymähdin ja pussasin tätä otsaan. "Taas väärin." Hän sanoi esittäen turhautunutta. "Pittääkö mun näyttää?" Hän kysyi ja katsoin tätä hymyillen. "No näytäppä, nii mä otan oppia." Sanoin tälle." Aleksi veti minut lähelle ja suuteli minua. Ja jos rehellisiä ollaan, niin se oli tähän mennessä meidän paras.

Joelin POV:

"Mää meen nyt hakee sen mut puhelimen. Aivan saatanan sama vaikka niillä olis leikki kesken, mut mun pitää päästä vielä tänä vuonna kotiin.

Koputin oveen. Olli tuli avaamaan. "Moi." Hän sanoi. "Öö, mää jätin mun puhelimen eilen tänne." Sanoin ja näin eteisestä Aleksin, joka istui sohvalla. "Joo käy vaa hakee." Käveli ylös ja otin puhelimeni lipaston päältä. "Joo ei mulla ollu muuta." Sanoin, vaikka olisi ehkä ollut. Kävelin vähin äänin ulos ja lähdin kotia päin. Soitin samalla Tommille.

Tommi: No moro.

Minä: Moi. Tää nyt ei oo tärkee juttu, mut ooks sä tietonen Ollin ja Aleksin jutusta?

Tommi: No Ollihan sillon pussas Aleksii, nii oisko se siitä jotenki edenny?

Minä: Nii varmaa.

Ollin POV:

Lähdin yläkertaan. Kuulin Aleksin tulevan perääni. Istuin sängylleni. Ja otin läksyt esille. Aleksi istui taakseni ja kietoin kädet ja jalat ympärilleni, kuin koalan poikanen.

Timeskip 1,5h:

Sain läksyt tehtyä. Aleksi roikkui minussa edelleen tiukasti. "Aleksi?" Sain vastaukseksi vain hiljaista mutinaa. "Onks sulla vielä nälkä?" Kysyin. "Ei oo." Hän sanoi. "No mennäänkö sitte pesemään hampaat?" Kysyin ja laitoin käteni Aleksin reidelle. "Ei." Hän vastasi. "No voitko sä päästää mut, jos et sä mee?" "En voi." Aleksi sanoi. Lähdin raahautumaan sängyn reunalle päästäkseni ylös. Tämä piti minusta niin tiukasti kiinni, että jäi roikkumaan selkääni noustuani ylös. "Aleksi." Sanoin. "On." Hän jatkoi. "Rakas, mutta joutuu päästämään irti, jotta Olli pääsee pesemään hampaansa." Aleksi tiukensi jälleen otettaan minusta ja sanoi: "Mutta Aleksi ei päästä irti, koska muuten hän putoaa."

Aleksin POV:

Roikuin Ollissa kiinni, enkä aikonut päästää irti. En edes silloin, kun Olli lähti kävelemään alakertaan. "Tiiäkkö Aleksi, että jos tässä nyt käy huonosti niin mä joudun sitte päivystyksessä selittää, että mun poikaystävä on liian takertuva?" En vastannut mitään. "No kerta sä nyt oot tommonen koala nii yritäppä kiivetä sieltä selältä tähän mun syliin." Olli sanoi päästyämme portaat alas. Otin haasteen vastaan ja lähdin kiertämään tätä ja pääsin hänen syliinsä. "Moi." Sanoin ja katsoin häntä silmiin. "No moi. Nyt mennään pesemään hampaat." Olli sanoi.

<><><><><><>

Tästä tuli nyt vähän pidempi luku.