Like A Brother

74. Luku|"Ainakin viis pusua"

Olin nyt sopinut iskän kanssa, milloin hän veisi lahjan. Oli pakko nousta aikaisin, koska odotin tätä päivää niin paljon. Avasin joulukalenterin luukun ja söin suklaan onnellisena. Samalla katsahdin kelloon ja huomasin sen olevan vasta kolme. Oho. No eipä se mitään. Kävelin hiljaa alakertaan ja siellä, jos jossain oli joulun tunnelma. Kuusen valot loistivat ja täyttivät koko alakerran valollaan. Meillä oli siis tapana pitää jouluvaloja päällä joulun ajan. Yölläkin. Istuin sohvalle ja katselin valoja. Mietin Aleksia ja tämän kimaltavia silmiä. Aloin hymyillä.

Hetken istuskelun jälkeen menin keittiöön ja otin lasin vettä. Ja yhden piparin. Menin sitten takaisin ylös ja aloin katsoa sarjaa.

Timeskip 1h:

Aleksin POV:

Heräsin ja katsoin kelloa, joka oli neljä. Vähän aikainen herätys lomalla, mutta en enää malttanut nukkua. Kuka hitto muka pystyy nukkumaan jouluaattona pitkään. Olen edelleen, kuin viisivuotias, joka ei malta odottaa. Nyt oli vain erona se, ettei pukkikaan enää käynyt. Äiti sanoi, että sen pitää keretä muiden lasten luo.

Kurkotin puhelimeni yöpöydältä ja laitoin Ollille viestiä. Hän ei ehkä ollut vielä herännyt, kun tämä oli semmoinen ruusunen, joka ei koskaan nouse ylös.

WhatsApp

Minä: Olli. Ootko sää hereillä?

Olli❤: Olen. :)

Minä: Määki.

Olli❤: Aijaa!

Minä: Joulupukki ei enää käy meillä. :(

Olli❤: Ei meilläkään.

Minä: Olli.

Olli❤: No?

Minä: Nukkuuko sun vanhemmat?

Olli❤: Joo. Miks nii?

Olin pukenut ulkovaatteet päälle. Avasin ulko-oven hiljaa ja lähdin Ollille.

Olli❤: Aleksi mitä sä suunnittelet?

Olli❤: Pitääks mun huolestua?

Muutaman minuutin päästä tulin Ollin kotipihaan. Tiesin, ettei ulko-ovi ole auki, joten kiipesin tikkaita Ollin huoneen ikkunaan. Näin tämän istuvan sängyllään. Koputin ikkunaan ja tämä käänsi päänsä. Olli katsoi minua hetken hämillään ja tuli sitten avaamaan ikkunan. "Rakas, mitä hittoa?" Hän kysyi ja auttoi minut ylös. "Mää tulin sun luo." Sanoin hymyillen ja seisoen, kuin teletappi. Olli katsoi minua hetken. "Mitä vajaan kuukauden aikana tapahtu?" Hän kysyi ja istui sängyn reunalle. "Emmä tiiä." Vastasin ja otin lapaset pois. "Aleksi miks sä tänne tulit? Eiks sun vanhemmat ihmetelly?" Istahdin lattialle ja otin pipon pois. "Ei ne heränny. Ja mää halusin nähä sut. Mulla oli ikävä." Sanoin hymyillen. Tiesin silmieni kirkastuvan. Kyynelistä. En antanut niiden kuitenkaan tulla sen pidemmälle. Olli katsoi minua, kuin koditonta koiranpentua. "Älä istu siellä lattialla yksin. Näytät nii reppanalta." Olli sanoi ja tuli eteeni istumaan. "Anteeks vielä. Kun petin sua. En tarkottanu sitä." Hän sanoi ja silitti poskeani. "Mä tiiän ettet tarkottanu. Sä oot saanu jo anteeks." Vastasin ja halasin Ollia. "Tuntuu jännältä, ku sulla on toppatakki ja mulla ei ees paitaa." Tämä naurahti. "Mun mielestä tuntuu jännältä halata sua. Silleen hyvällä tavalla." Sanoin ja silitin Ollin paljasta selkää. "Sä oot kylmä, mutta pehmee." Hän sanoi. "No ite oot lämmin, ja..." Jätin lauseen kesken ja naurahdin. Olli otti etäisyyttä minuun ja sitoi meidät katsekontaktiin. "Mistä tiesit?" Hän kysyi virnuillen. Hymyilin vain takaisin ja painoin otsamme yhteen. "Mulla oli ikävä tätä." Sanoin ja tunsin mukavan lämpimän tunteen valtaavan koko kehoni. "Nii mullaki." Olli kuiskasi ja nosti leukaansa, jotta huulemme kohtaisivat toisensa. Samalla tämä alkoi avata takkiani ja tein osuuteni sen riisumisessa.

Ollin POV:

Saimme Aleksin takin pois ja nostin tämän syliini suudellen häntä edelleen. Tunsin käden menevän hiuksiini ja toinen kulkeutui rinnalleni. Siirsin omani Aleksin alaselälle. Yhtäkkiä kuulin, kun joku nousi portaita. Lopetimme ja tuo pyyhki sormellaan suuni. Se nimittäin oli vähän...kuolassa. Olin selin portaisiin ja näin vain Aleksin hymyilevän ilmeen, josta päättelin, että äiti saapui huoneeseen. "Pojat, miks te ootte näin aikaisin hereillä? Ja millon sä Aleksi tulit?" Kuulin hänen kysyvän. Aleksi vain hymyili ja vilkaisi minua. Sitten tämä halasi minua. Käänsin pääni äitiin ja katsoin tämän reaktiota. "Tämmönen koala tää on." Sanoin. Äiti hymyili ja nojasi oveen. "Ootteko te vielä syöny?" Hän kysyi. Pudistin päätäni. "No tulkaa sitte ku haluutte." Tuo sanoi ja lähti alas. Käänsin pääni ja yritin katsoa Aleksia, joka oli kietonut sekä kädet, että jalat ympärilleni. "Rakas?" Kuiskasin ja pussasin tätä hiusten sekaan. "Mitä asiaa?" Tämä mutisi. "Sitä vaan, että meeks sä kotiin vai jääks tänne?" Kysyin ja yritin työntää tätä irti minusta. "No en mee ainakaa kotiin. Sä saat päättää jäljellä olevista vaihtoehdoista." Aleksi mutisi. Hymähdin ja aloin kutittaa tätä. Hän yritti kestää mahdollisimman pitkään, muttei pystynyt. "Ollii. Lopetaa." Hän ulvoi ja katsoi minua sitten tuimasti. "No jos mä saan ainakin viis pusua." Sanoin ja lopetin kutittamisen. "Kyl mä pidemmällekki osaan laskee." Aleksi sanoi hymyillen. "No näytäppä, kuin pitkälle osaat laskea." Sanoin tälle laittaen käteni jo valmiiksi tämän takaraivolle.

Aleksin POV:

Kun kerran Olli sitä pyysi, niin aloin pusutella tämän huulia. En kyllä aijo laskea.