Like A Brother

67. Luku|Lasketaanko se pettämiseks?

Ollin POV:

"Hei Joonas rauhotu nyt." Sanon tälle. Miks vitussa hän oli tuollainen? "MuT OlLiI..." Tuo marisi. "No mitä?" Joonas halasi minua ja huomasin tämän itkevän. "Hei, Joonas kaikki on hyvin." Yritän rauhoitella tätä. Tilanne oli kieltämättä vähän ristiriitainen. "MuT OlLi ÄlÄ jÄtÄ mUa." Tämä sanoi itkien. "En jätäkkään." Vastasin ja tajusin heti, ettei niin olisi pitänyt sanoa. Väsytti jo aivan saatanasti. Voisko se Joel jo tulla? Irtauduin Joonaksesta ja istutin tämän sohvalle. Menin keittiöön ja join vettä. Se piristi vähän. Käännyn laskemaan lasin tiskipöydälle ja samassa näen Porkon kävelevän keittiöön edelleen yhtä humalassa. Nyt tämä painoi minut pöytätasoa vasten suudellen. Oliks tää ihan sekasin? Joel saattaisi nähdä meidät, jos tämä tulisi pian. Miten tuo saikin pidettyä minut paikallaan, vaikka oli kännissä? Yritin kallistua epätöivoisesti kauemmas tästä, mutta tuo vain kumartui perässä. Vihdoin sain tämän työnnettyä pois. "Iha vitu oikeesti!" Tiuskaisin. "MiTä?" Tuo katsoi minua ihmetellen. "Vittu." Juoksin yläkertaan. Oikeasti ahdisti tuo, mitä Joonas oli tehnyt. Haluaisin puhua Aleksille, mutta en voisi. Tai kyllä ehkä pitäisi. Tämä kuitenkin luultavasti suuttuisi ja tuo saatettiin jossain määrin laskea pettämiseksi. Harmitti. Suututti. Mitä jos Aleksi saisikin tietää? Mitä jos Porko kertoisi? Ei vittu. On pakko kertoa se itse, mutta ei nyt. En enää voisi mennä sinne ja asia jäisi tälle ajateltavaksi yölle.

Kuulin ulko-ovelta ääniä ja tajusin sen olevan Joel. Menin alas ja näin Joonaksen istuvan sohvalla ja menin ovelle. "Moro. Mites Joonas?" Joel kysyi. Osoitin olohuoneeseen. Tuo taisi huomata minun olevan allapäin. "Hei veli. Ooks okei?" Hän laittoi kätensä olkapäälleni. "No ei oikeen. Tai on silleen, mut..." Aloitin, mutta jotenkin hävetti kertoa. "Mennääks vaikka ylös?" Joel ehdotti ja nyökkäsin.

Istuuduimme sängylleni. Tunsin kyyneleen valuvan ilman syytä. En vitus ala nyt itkemään. Pyyhin sen nopeasti pois. Joel katsoi minua odottaen. "Öö, no ku tulin kotii, nii Porko oli täällä ja se oli ensinnäki kännissä ja sit se rupes selittää, et rakastaa mua. Ja...sit se veti mut yhtäkkiä kiinni itteensä ja suuteli...ja olin nii väsyny et en vaa päässy pois. Ja se tapahtu uudestaan vähän ajan päästä." Selitin ja nyt ne kyyneleet sitten tulivat. Joel katsoi minua samaan aikaan vakavana ja huolestuneena. "Ja nyt musta tuntuu, et petin Aleksia." Sanoin murtuneena ja peitin kasvoni käsillä. Joel asetti kätensä selälleni. "No mähän en tiiä, mikä teillä lasketaan, mut jos Joonas suuteli sua väkisin ja vielä kännissä, nii ei kai se nyt sun vika oo?" Tämä sanoi. "Mut ehkä sun kannattaa kertoo Aleksille." Hän jatkaa. "Joo mä tiiän." Vastasin. "Mut ei vielä. Muuten se miettii asiaa koko yön, ku en pääse enää tänää käymään." Jatkoin ja Joel nyökkäsi.

Joelin POV:

"Mä meen kattoo Joonasta nii sä voit jäädä tänne viel hetkeks, jos haluut." Sanoin. "Joo. Hei jos mahollista nii laita se nukkuu." Tuo sanoi. "Joo." Kävelin portaita alas vähän varuillani. Mistä tietää, jos Porko löisi minua vaikka jollain tuolilla? Helpotukseksi näin hänen kuitenkin nukkuvan sohvalla. Päätin kävellä takaisin ylös. "Se nukkuu. Haluuk sä, et mä jään tänne vai päärjääkkö yksin?" Kysyin Ollilta, joka oli tyhjentämässä reppuaan. "Öö, ihan sama. Voit sä lähteekki, jos sul on jotaki." Tämä vastasi. "No ei mul kyl oo. Voin soittaa Tommille, et jään tänne, jos käy." Ehdotan ja Olli nyökkää. Hän ottaa repustaan Transformer-joulukalenterin. "Aleksi valitsi tän." Hän sanoi äkkiä puolustelevasti. "Juu." Naurahdin ja lysähdin sohvalle.

Timeskip 2h:

Aleksin POV:

Olin nukkunut pari tuntia. Katsoin kelloa ja se näytti vähän yli kaksitoista. Muistin hämärästi, että Olli oli lähtenyt ennen nukahtamistani. Katsoin muumikalenteria ja sitten ikkunaan ulkona oli aivan pilkkopimeää. Äiti oli soittanut, että tulisivat huomenna taas käymään. En nykyään enää osannut ikävöidä heitä, vaikka olisin ollut monta viikkoa jossain. Yritin nukahtaa uudestaan, mutten onnistunut. Harmitti, kun olin niin huonossa kunnossa. Halusin omaan sänkyyn. Ja vittu halusin seistä. En ollut edes seisonut aikoihin. Halusin istua Ollin mopon kyydissä. Ja tämän sylissä. Halusin tuntea tämän hellyyden ja läheisyyden ilman, että minun tarvitsi tuntea kipua. Asia alkoi itkettää. Ei pitäisi joka kerta sattua, kun ajattelin Ollia.

Kaipasin jopa koulua. Äiti kyllä sanoi, että toisi koulukirjani huomenna ja saisin tunnin aiheet viestillä, etten tippuisi kärryiltä. Robertia ei ollut näkynyt. Saatanan kusipää vois pitää välillä seuraakin. Ei ollut motivaatiota katsoa telkkariakaan. Yhtäkkiä havahduin, kun sain Ollilta viestin.

WhatsApp

Olli❤: Monelta sun vanhemmat tulee huomenna käymään?

Minä: Kahelta.

Olli❤: Okei.

Ei muuta? No ihan sama. Pyyhin viestin, jota olin kirjoittamassa. Eli taas söpöstelyä. Laitoin puhelimen pois ja aloin väkisin nukkua.

Ollin POV:

Ihmetteliköhän Aleksi, kun jätin keskustelun niin lyhyeksi, enkä edes kutsunut tätä millään hellittelynimellä? "Pitäiskö mun huomenna kertoo?" Kysyn Joelilta, joka makoilee sohvalla. "No eihän sun välttis heti oo pakko, mut se painaa mieltä vaan enemmän, jos sä lykkäät sitä." Tämä vastasi. "Nii."

"Mites teillä muuten nyt menee?" Joel kysyy. "Hyvin. Vähä toi on kyl muuttanu asioita toi onnettomuus, mut hyvin meil menee." Vastaan ja hymyilin vaisusti. "No hyvä. Te ootte oikeesti tosi söpöjä." Joel sanoo. "Kiitti." Vastaan ja käännän katseeni käsiin. En voinut olla hymyilemättä.