Like A Brother

64. Luku|K18 kahdella tavalla

Joelin POV:

Tommi oli tullut yllättäen vastaan, kun olin kävelemässä Nikolle. Olin vain sanonut tälle, että hänkin voisi tulla. Todennäköisesti se kävisi. Kun pääsimme Nikon ovelle, kukaan ei tullut avaamaan. Kävelimme vain sisään ja näin Nikon ja Joonaksen nukkuvan sohvalla. Joku sarja oli näköjään jäänyt kesken. Pöydällä oli tyhjiä ja avaamattomia tölkkejä. "Voi helvetti." Tommi sanoi. "Onks ne sammunu?" Hän jatkoi. Pudistin vain päätäni. "Mä en ees tiiä." Alkoi vähän tuntua, että joutuisimme ottamaan tästä vastuuta.

Aleksin POV:

Suutelin Ollin kaulaa ja lopulta kaadoin tämän sängylle. Tajusin samalla, että moneen paikkaan sattui. Esimerkiksi polveen, jossa oli murtuma. En kuitenkaan halunnut sen häiritsevän, joten jatkoin. Asetuin Ollin päälle makaamaan, koska sattui niin paljon, etten jaksanut muuten. "Aleksi? Rakas eihän sua satu?" Olli varmistaa. Nostin päätäni ja katsoin tätä vähän harmissaan. "En mä haluu lopettaa." Sanoin. "Mut Aleksi sua voi oikeesti sattua tosi pahasti." Tämä sanoi. Tiesin sen kyllä. Nousin varovasti istumaan Ollin päälle parin kipeän vihlaisun saattelemana. "Aleksi. Mä pyydän." Tuo sanoi vähän surullisena. Katsoin tätä hetken. Aloin avata tuon housuja. Olin niin nopea, ettei tuo enää ehtinyt väittää vastaan. Pian sainkin kuulla nimeäni vähän eri äänensävyllä.

Tommin POV:

"Jos ne nyt on sammunu tohon, nii pitäiskö meijän vähä siivota täällä." Ehdotin. Joel katseli kämppää ja huomasi, että täällä oli vähän sotkuista. En sitten tiennyt, olivatko nuo osana siihen. Aloin kerätä pulloja ja tölkkejä ja Joel alkoi täyttää tiskikonetta.

Timeskip 1h:

Huomasin roskat vietyäni, että Joonas alkoi heräillä. Hän hieroin silmiään ja ihmetteli nähdessään meidät. "Paljonko oot juonu?" Päätin kysyä kiusoitellen. "Öö, En Mä TiIä." Tuo vastasi. Se kertoi aika paljon. Eivät vissiin olleet ehtineet nukkua ennen tuloamme hirvesti, sillä luulisi pään selvenneen vähän. Tai sitten nuo olivat vetäneet aivan sairaat perseet. Joonas lähti vähän hoiperrellen vessaa kohti. Ja kyllä, tuo meni oksentamaan. Eikä ollut vielä edes krapula. Saatana tuohan oli edelleen kännissä. Toivottavasti Niko olisi vähän selvempi. "Kumpi heräs?" Joel huusi keittiöstä. "Porko. Meni oksentaa." Vastasin ja tajusin mennä hakemaan tälle vettä. Vein Joonakselle vesilasin. "NiKo On IhAnAh." Tuo sanoi onnellisena. Ehkä jopa oudon onnellisena. Pisti miettimään. Ei ehkä olisi fiksuinta jutella tälle nyt. Päätin silti kysyä: "No mitäs se Niko on tehny, jos se kerran on niin ihana?" Kysyin, kuin lapselta. "Me PuSsAiLtIiN!" Hän hihkaisi ylpeänä. Se alkoi vähän huvittaa. Noni. "Joel, et sä ehkä nii väärässä näitten kahen suhteen ollukkaa." Huusin keittiöön. Yhtäkkiä huomasin Joonaksen alkavan itkemään. "MuT mE oLlAaN vAaN kAvErEiTa." Hän sanoi. "Mut eiks se oo hyvä?" Kysyin. "JhOo. Mä MeEn NuKkUu." Tuo sanoi ja lähti tepastelemaan takaisin sohvalle. Joo, ehkä parempi niin.

Aleksin POV:

Nyt en itseasiassa edes miettinyt kipua. Katsoin Ollin kasvoja, joista näki tämän nauttivan. Tämä puristi peittoa yhä lujempaa, kun nopeutin tahtiani. "Aleksiiih!" Kumarruin hiljentämään tämän, sillä pelkäsin jonkun kuulevan tuon huudot. Suudelmankin aikana Olli huokailee aika kovaäänisesti. "Eihän sua saa hiljaseks." Sanon vähän huvittuneena ja siirrän tuon hiuksia pois tieltä. "Sä et voi vaatia mua oleen hiljaa, ku..." Tuo yrittää sanoa, mutta keskeytän jatkamalla puuhia. "Nii, sano vaa." Sanoin hymyillen. "Aleksiiih. Vhittu sun kanssas." Tuo sai huokaistua. Kumarruin samalla suutelemaan tämän kaulaa. "Et saa vielä tulla. En oo antanu lupaa." Sanon kiusoitellen. "Aleksiih, m-mun on pakkoh." Olli huokaisee.

"No nyt saat." Sanon ja samassa Olli laukeaa ja asetun tämän päälle makaamaan ja halaan tätä. Hetken kuluttua tunnen lämpimien käsivarsien kietoutuvan ympärilleni. Makoilemme pari minuuttia. "Pitäiskö meijän alkaa valmistautua siihen, et joku tulee?" Kysyn. Nostan katseeni Olliin ja tämä avaa silmät. "Mut mähän tulin jo. Eiks se riitä sulle?" Hän kysyy. Aloin hymyillä. "Mä tarkotin kyllä lääkäriä, joka tulis kattoo mua." Olli pyöritteli hiuksiani. "Ehkä meijän pitäis. Sattuuks sua johonki?" Tämä kysyy. Nyökkään ja väännän naamani taas koiranpentuilmeelle. "Voi mun pientä. Musta tuntuu pahalta sun puolesta. Miks sulle piti käydä näin?" Olli kysyy painaen otsani omaansa vasten. "Mä en halunnu, et sulle käy niin. En ehtiny miettii itteeni siinä hetkessä." Mutisin.

Olli nousi istumaan ja olin tämän sylissä. Hän kurkotti tuolilta paitani. "Noniin Pikku Allu. Laitetaanpas paita päälle." Tämä sanoi. "En haluu." Sanoin ja aloin suutelemaan tuon kaulaa. "Hei...Aleksih. Nyt laitetaan paita päälle." Olli yritti. Tämä työnsi minut väkisin irti itsestään ja katsoi tuimia kasvojani. Tämä alkoi pukea paitaa päälleni. Sitten hän otti omansa ja veti sen ylleen. Käänsin tämän päätä ja aloin räplätä Ollin venytystä. "Aleksi. Alkaaks sua vähä lapsettaa?" Tuo kysyi yrittäen katsoa minua sivusilmällä. "Ei yhtään." Sanoin ja otin renkaan muotoisen venytyksen pois ja tutkiskelin sitä. Olli katsoi minua purren alahuultaan. "Laitappa se takasi." Hän sanoi. Otin Ollin vasemman käden ja laitoin venytyksen nimettömään. "Onks se vähä iso?" Tuo kysyi. "Joo, mutta siihen sopis hyvin sormus." Vastasin ja katsoin tätä silmiin. "Ehkä muutaman vuoden päästä." Hän sanoi ja pussasi minua poskelle. Laitoin venytyksen takaisin paikalleen. "Mun pitäis varmaan alkaa lähtee. Mulle ei taijeta täällä tarjota ruokaa." Olli sanoi, kun olin asettanut renkaan takaisin. "Okei. Voinks mä soittaa jossain vaiheessa?" Kysyin. Olli nyökkäsi ja halasi minua. Sitten tämä nousi sängyltä ja puki takin päälleen. Katsoin tuota komeaa poikaa, joka nosti kypäränsä tuolilta ja sanoi minulle heipat. "Heippa rakas." Sanoin. Olli vilkutti vielä ovelta ja sitten se sulkeutui. Tuli pelottavan hiljaista.

<><><><><><>

Noniin ja käsi ylös, ketkä luki tunnilla.🦩