Like A Brother

27. Luku|Leikitään

Joelin POV:

"Mitä multa on nyt jääny välistä?" Kysyin kesken elokuvan. "Sä oot ihan yhtä pihalla, ku meki." Niko vastasi. "No jep. Mut Olli puhu jotaki, et ne ei vissiin aijo kertoo ainakaa vielä vanhemmille." Joonas sanoi. "Ne vissii itekki vasta totuttelee." Hän jatkoi. "No vaikutti siltä, että nyt on totuteltu tarpeeks ja mentiin suoraan asiaan." Sanoin.

Aleksin POV:

Kuuleman peruusteella jätkät olivat lähteneet jonnekkin. Ei haitannut. Makasin hengästyneenä aivan Ollin kyljessä kiinni ja pidin kättäni tämän vatsan päällä. "Kuule Aleksi." Olli sanoi. "Mitä?" Kysyin. "Eikö sun äiti oo opettanu, että ei saa tehä tuhmuuksia?" Käänsin pääni ja katsoin Ollia hymyillen. "On, mutta ei ilmeisesti tarpeeks ymmärrettävästi." Sanoin ja nojasin poskellani tämän rintaan.

Kuulin puhelimeni soivan olohuoneessa. Kävin hakemassa sen ja tulin takaisin huoneeseemme. "Se on Joel." Sanoin ja istuin sängylle. "Laita kaijuttimelle." Olli sanoi puettuaan housut jalkaan.

Minä: Moi.

Joel: No moi. Voidaanko me tulla jo takas?

Minä: Joo. Missä te ees ootte?

Joel: Ollaan Tommilla. Mites muuten meni?

Minä: En tiiä yhtään, mistä puhut.

Joel: Jaaha. No mut me lähetään tulee sinne.

Minä: Joo, moikka.

Suljin puhelimen ja katsoin Ollia. Hän nousi ylös ja heitti housut minulle. Sitten tämä hyppäsi mahalleen sängylle makaamaan. Puin housut jalkaan ja hyppäsin Ollin päälle.

Joonaksen POV:

"Joel ooks varma, et me voijaan mennä sinne? En haluu saada traumoja." Varmistan huolestuneena, kun olemme kävelemässä takaisin Joelille. Oli syksy ja vaikka kello oli vasta kaksi, alkoi jo hämärtää. "Näin se Aleksi vakuutti. Ei ne siellä viitti mitään touhuta, ku tietää meijän olevan tulossa." Hän sanoi. "Okei, no totta." Vastasin. "Olisko mitenkään Porko mahollista, ettei tänää illalla menis nii lujaa? Muistaks sä ees eilisestä mitää?" Niko kysyi. "No ehkä mä nyt annan niitten pullojen olla, ku tiiän, millanen olo aamulla tulee. Kyl mä sen muistan, et Aleksi pussas mua siinä pelissä." Sanoin hymyillen. "Eks mitää muuta muista?" Joel ihmetteli. "Öö, no kyl mä senki muistan, ku menin oksentaa ja Niko anto mulle vettä." "Joo se sai tehtäväks huolehtii susta." Joel naurahti. "Ja ei vittu enää ikinä uusiks." Niko sanoi.

Ollin POV:

"Aleksi haluuks nousta, ku pojat tulee varmaan kohta?" Kysyin tuolta päälläni makaavalta blondilta. "No en mä itseasiassa halua." Tämä vastasi. "No tiiäkkö mitä sitte tapahtuu?" Kysäisin. "No?" Nousin väkisin Aleksin alta pois ja aloin kutittaa tätä. "OLLII! Lopetaa! Olli ei saa!" Hän huusi nauraen. "Ai mitä? Mä en ihan kuullu. Puhu selkeemmin." Sanoin naureskellen ja jatkoin kutittamista. Aleksi otti tiukasti käsistäni kiinni ja työnsi niitä minua kohti, etten yltäisi kutittamaan häntä. Sitten hän kierähti nopeasti alas sängyltä ja lähti juoksemaan karkuun. Lähdin tämän perään.

Aleksi juoksi kylpyhuoneeseen ja laittoi oven lukkoon. "Aleksi toi on pelkurin pakotie." Sanoin oven läpi. Tuntui, kuin olisin leikkinyt jonkun pikkulapsen kanssa.

Aleksin POV:

Olli oli unohtanut, että tässä kylpyhuoneessapa olikin kaksi ovea. Avasin hiljaa kylpyhuoneen toisen oven. Ja hiivin hiljaa olohuoneeseen. Näin Ollin, joka seisoi ovella. Juoksin tätä kohti ja hyppäsin reppuselkään. Olli säikähti ilmeisesti aika paljon. "Terve." Sanoin ja kurkotin hänen olkapäänsä yli nähdäkseni tämän kasvot. "Mistäs sää tulit?" Hän kysyi. "Taivaasta putosin." Sanoin hymyillen. "No ilmankos mä meinaanki lähtä lentoon aina sun kans." Olli naurahti. Minäkin nauroin.

Pian ovelta kuuluukin avainten ääni ja pojat tulevat sisään. Olen edelleen Ollin selässä. Tämä kääntyy poikia kohti hymyillen. "Onko täällä eukonkantokisat käynnissä?" Tommi kysyi ja Joonas naurahti. "Eiku me vaan leikittiin. Ja tällä kertaa ei mitään aikuisten leikkejä." Olli sanoi. "Aivan aivan. No mitäs ne lapset tällä kertaa leikki?" Joel kysäisi ottaessaan kenkiään pois. "Hippaa." Sanoin. "No se se vasta onki tosimiesten leikki." Tommi totesi. Aloimme nauraa. Aina, kun Tommi sanoi jotain, niin se oli kyllä kuulemisen arvoista.