Like A Brother

68. Luku|Aamun burrito

Nikon POV:

Heräsin järkyttävään oksentamisen tarpeeseen ja kävelin vessaan. Oksensin vessanpönttöön ja samalla kuulen jonkun raottavan ovea takanani. Käänsin päätä ja näin Tommin seisovan ovenpielessä. "Huomenta." Tämä sanoi. Jatkoin oksentamista, enkä voinut vastata.

Viimein paha olo helpotti ja istuin nojaten vessan seinään. Huokaisin ja vastasin viimein Tommille. "Missä teil on lääkekaappi?" Hän kysyy. "Siin...liesituulettimen vieressä." Vastaan ja tämä nyökkää. Hetken päästä Tommi tulee särkylääkepillerin ja vesilasin kanssa vessaan ja ojentaa ne minulle. "Mitä illalla oikeen tapahtu? Mä en muista muuta, ku et alettiin Joonaksen kaa kattoo sarjaa ja sit juotiin vähä." Sanoin. "Vähä? Porko ainaki oli aika kovassa hiprakassa. Se oli illalla lähteny livettiin ja menny Ollille." Tommi kertoi. Hän alkoi kertoa koko illan tapahtumia ja lopuksi kysyi, olimmeko Joonaksen kanssa säätäneet jotain. "E-ei. Mä vaan pussasin sitä. Ja sovittiin, et ollaan vaan kavereita." Selitin. "Ai oliks siinä jotaki epäselvää vai?" Tommi kysyy naurahten. Hänkin on istunut lattialle. "No ei silleen, mut meitä molempia vähä mietitytti ne Joelin jutut." Sanoin. "Joo."

Ollin POV:

Heräsin, kun kuulin Joonaksen oksentavan alakerran vessassa. Nousin ylös ja jäin vastaherännein silmin katsomaan Joelia, joka näytti nukkuvan sikeästi. Nousin ylös ja otin kaapista t-paidan. Puin sen päälle samalla kävellen portaat alas. Joonas tuli vessasta väsyneen näköisenä. "Öö, tota. Mitä mä teen täällä? Mä en muista illasta muuta, ku et olin Nikolla." Tuo mutisi ja käveli pöydän ääreen. Kävin pesemässä kasvot ja tulin sitten keittiöön. Aloin keittää kahvia. "Öö, no sä olit vissii vetäny aikamoiset kännit siellä Nikon luona." Totesin. "Teinks mä jotaki tyhmää?" Hän kysyi. No kyllä. "Nooh...joo. Kyl sä ehkä teit." Sanoin. "Voiks sä kertoo?" Hän kysyi. Mietin hetken. "En mä tiiä. Ehkä jossain vaiheessa. Tai sit Joel voi kertoo." Vastasin ja kaadoin kahvia muumimukiin. "Onks se paha juttu?" Tämä uteli. "Noo, se vähä riippuu." Sanoin ja menin jääkaapille. Joonas nyökkäsi.

Ehtisin nyt aamulla käydä sairaalalla, ennen kuin Aleksin vanhemmat tulisivat. Kävelin aamupalan jälkeen ylös ja istuuduin sängylle. Joel nukkui yhä ja koska olin ihana ihminen, heitin repun tämän päälle. "AUH!" Hän huudahti. "Mitä helvettiä Olli?" Olin kai lapsellinen, mutta vitut. Entä jos minulle oli joskus sanottu, että pitää olla oma itsensä. "No aattelin, että säki voisit herätä vielä tänä vuonna." Sanoin ja aloin etsiä vaatteita. "Ooks lähössä kattoo Aleksia?" Hän kysyi kurkottaen sohvalta nähdäkseen minut, mutta putosi. "Idiootti." Totesin hiljaa. "Oon." Sanoin nyt niin, että tämä kuuli. "Okei." Joel sanoi ja pyöri lattialla peiton kanssa burriitoksi. Katsoin tätä hyvin hämmentyneenä. Hän kääntyi katsomaan minua. "Aamurutiineja. Kyllähän säki peset kasvot ja harrastat joogaa." Tämä sanoi napakasti. Vähän nauratti. "Joo. Ymmärrän. Sano, jos haluut puhua jollekki." Naurahdin. "Vhittu." Tämä sanoi ja makasi mahallaan lattialla peittoon kietoutuneena. Pudistin päätääni ja otin kaapista ACDC-hupparin ja mustat leveämmät farkut. Yleensä kyllä käytin pillifarkkuja, mutta välillä oli kiva, kun oli vaihtelua.

Timeskip 1h:

Lähdin ajamaan sairaalalle. Mitä, jos Aleksi suuttuisi? En todellakaan halunnut sitä. Tämän saattaisi olla vaikea ymmärtää, etten vain päässyt pois Joonaksen otteesta. Ja miten edes kertoisin asian? Olisin toivonut ajomatkan kestävän kauemmin, jotta olisin kerennyt käydä asiaa läpi enemmän. No, ei auta. Olin sairaalan pihassa. Tiesin, mikä ikkuna oli Aleksin. Nostin katseeni siihen ja huoneessa näytti olevan valot. Kävelin sisälle ja yritin edelleen miettiä asiaa.

Ovelle saavuttuani yritin kuunnella, oliko huoneessa lääkäreitä. Ei kuulostanut siltä, joten koputin pari kertaa ja menin sisään. Aleksi nukkui vielä. Tällä kertaa istuin hänen viereensä tuolille. Katsoin Aleksia, jonka poskella oli isoja samansuuntaisia naarmuja. Tämän suupielestä valui kuola. Voi pientä. Herkistyn tuon söpöydelle.

Aloin katsella huonetta ympärilläni. Yöpöydällä oli joulukalenteri ja Aleksin puhelin. Katsoin ovea ja sen yläpuolella oli jotain, joka pisti silmään huolestuttavalla tavalla. Rinnassa lähti pamppailemaan kovempaa.

Joonaksen POV:

Söin aamupalaa ja tuijotin seinää ajatuksissani. En tosin tiennyt, mitä muka ajattelin. Nousin sitten ylös ja kävelin yläkertaan. Näin Joelin makaavan rullana lattialla. "Tää on todellaki sitä, miltä näyttää." Hän sanoi. "Aaivan." Sanoin edelleen vähän hämilläni. Istuin sohvalle. "Mitä mä olin illalla tehny? Olli ei kertonu." Kysyin. "Öööäääöö..." Joel mietti ilmeisesti, aikoisiko hänkään kertoa. Tämä lähti madon tavoin kääntämään itseään parempaan asentoon. "No siis...taino iha vitun sama. Mä sanon vaa suoraan nii elämä on helpompaa." Tämä sanoi istuuduttuaan sänkyä vasten edelleen kääriytyneenä peittoon. Nyt alkoi vähän pelottaa. "No sä olit kännissä kävelly sieltä Nikolta tänne, ku Olli oli ollu sairaalalla. Sit ku se tuli jonku ajan päästä, nii sää olit illan aikana suudellu sitä kaks kertaa silleen, et se ei päässy pois." Joel selitti. Järkytyin vähän ja tunsin häpeän valtaavan itseni. Ei ihme, ettei Olli ollut viitsinyt kertoa. Mitä vittua mä olin sekoillu? Nyt Olli joutuu kertoo Aleksille ja se varmaan suuttuu. Meille molemmille. Mitä, jos niillä tulee riita mun kännisekoiluiden takia? Ei vittu Joonas. Mitä sä oikeen aattelit? Et tietenkään mitään.