Like A Brother

96. Luku|Sakset ja avaimet

Ei perse. Alkaisin taas itkemään. Joonas irrotti otteensa minusta ja huomasi. Tämä avasi kypäräni visiirin. "Hei veli. Sähä tiiät, et kaikki on ok. Ja tiiäks mitä Aleksi sano, ku se kävi tänää mun luona?" Joonas kysyi hymyillen. "No en." Vastasin ja jäin odottamaan. "Se kysy multa, et oisko se outoo, jos se hylkäis sun eston. Mä vastasin, ettei ois." Tuo kertoi. Katsoin tuota hetken ja käsittelin kuulemaani. "Eli...me voitais ainaki jutella, jos se hylkää sen." Totesin. Joonas nyökkäsi. Olimme hetken vain hiljaa. "Mä muistan, ku mä lauloin sille sillon yhesti. Ku vietettiin meijän synttäreitä." Sanoin. Joonas hymyili taas. "Aleksi tykkäs siitä." Hän sanoi. "Mm. Nii mäki."

Lähdimme ajelemaan kouluun. En onneksi itkenyt kauaa. Eihän minulla ollut mitään syytäkään. Ehkä. Niko oli mopoparkeilla ja huomasi meidät. "Moro." Tuo sanoi, kun olimme pysähtyneet. "Moi." Vastasin ja huomasin Nikon katsovan minua. Hänkin halusi selvästi tietää mielipiteeni Aleksin muutosta. "Kaikki ok." Sanoin. "Okei. No hyvä." Tuo vastasi ja lähdimme sisälle.

Nikon POV:

Meillä kaikilla on tänään klassisen musiikin koe. Ei ihan se meidän lempiaihealue, mutta musiikkia kuitenkin. Koe olisi nyt ensimmäisellä tunnilla.

Kokeen jälkeen:

"No oliks vaikee?" Joel kysyi, kun tulimme luokasta. "Joo." Me kaikki kolme vastasimme yhteen ääneen. "Ei se kyllä viime vuonna ainakaa ollu." Tommi totesi, kuin olisi itse silloin saanut kympin. "Me muute mietittii, et oisko tänää taas treenipäivä." Joel sanoi. Katsoimme Joonaksen kanssa toisiamme. "Vois ollakki." Vastasin. "Mites Matela?" Tommi kysyi katsoen tuota, joka näytti olevan vähän ajatuksissaan. "Aa, joo." Hän yhtäkkiä sanoi. "Okei, eli Olli tuo viinat." Joonas sanoi. "Mitäh?!" Tuo kysyi. "No ei, ku meil ois tänää treenit. Keskity vähä." Sanoin. "Mitäs se Matelija miettii?" Tommi kysyi. "En mittää." Olli vastasi. Joonas alkoi hymyillä leveästi. "Mut siis joo käy." Olli sanoi vihdoin. "Noni. Se on sit sovittu. Haluisko jotku käyä koulun jälkee kaupassa?" Tommi kysyi. "Ku meil ei oo kotona oikee mitää." Hän jatkoi. "No mä voin tulla." Olli sanoi.

Aleksin POV:

Tänään olisi onneksi koko viikon lyhyin päivä. Vain kaksi oppituntia ja ruokavälkkä. Äiti oli siirtänyt kortilleni rahaa, että voisin koulun jälkeen käydä ostamassa eväät automatkalle. Ekalla tunnilla oli kylläkin äikkää. Inhokkiaineeni. Koulussa oli ruokana kanakeittoa. Ei tehnyt mieli mennä syömään, joten menin koko ruokavälkäksi yksin liikkasalin katsomoon piirtämään. Olin aloittanut huvipuistomaisemaa parilla värikynällä. Aloin taas miettiä, pitäisikö hylätä esto. En kuitenkaan ollut varma asiasta, joten en tehnyt sitä. Tässä vaiheessa ei enää saa pilata mitään. Mielummin vaikka niin, ettei tilanne muuttuisi paremmaksikaan.

En tiedä miksi mieleeni tuli, etten ollut antanut itselleni rangaistusta, kun olin pilannut asiat pari päivää sitten. Seiskaluokalla rankaisin itseäni huonosta koulumenestyksestä syömättömyydellä. En aijo enää tehdä sitä. Jotenkin minun piti satuttaa itseäni, jotta aivoni tajuaisivat, etten enää ajattelisi Ollia sillä tavalla. Miksi olin näin ankara itselleni? Kuitenkin otin penaalista sakset ja aukaisin ne katsoen samalla, kumpi puoli oli terävämpi. Käärin hihan ja varmistin, ettei kukaan näkisi, mitä olin tekemässä. Tottakai mieleen tuli, mitä Olli oli sanonut. Ja myös, mitä olimme yhdessä sopineet. Katsoin edellistä viiltoa, jota ei enää tarvinnut sitoa. Tikitkin oli voitu ottaa pois. En ainakaan tuota voisi viiltää. Saksilla pitäisi kyllä painaa vähän kovempaa. Katsoin kämmenen alla olevaa rannetta ja ihon läpi näkyviä verisuonia. Tajusin sitten, etten voisi tehdä sitä koulussa. Halusin myös pitää lupauksen, vaikka olimme eronneet. Laskin sakset viereeni katsomon penkille. Päätin vain jatkaa piirtämistä.

Joelin POV:

Ruokavälkällä näin Ollin jäävän jälkeen muista meidän kävellessä ruokalaa päin. Päätin itsekin jäädä. "Ooks okei?" Kysyin. "Joo. Mä vaan katoin, et onks Ale hylänny sitä estoo." Tämä sanoi laittaen puhelimen taskuun. "Ei vissii ollu." Oletin ja näin tuon pudistavan päätä. "Se varmaan pelkää, et sanoo jotaki tyhmää. Tai sit vaan haluu päästä susta yli." Sanoin. "Mm. Mut ois kiva, jos voitais olla ees kavereita. Sillon pitkä välimatka ei ois nii vakavaa." Olli sanoi. "Enks mä joskus sanonu, että te ette voi olla vaan kavereita?" Kysyin huvittuneena. Olli katsoi minua hymyillen vähän. "Nii. Taisit sanoo. Mitä teil on muute ruuan jälkee?" Hän kysyi. "Äikkää. Paska aine. Mä en ees tajuu, miks sitä on pitäny opiskella eskarista asti." Vastasin. "No jep. Meil on psykoo." Olli sanoi.

Koulun jälkeen:

Tommin POV:

Tulimme Joelin kanssa äikänluokasta ja kolme muuta odottivat meitä sen ulkopuolella. "Tarviinks mä rahaa?" Olli kysyi. "No et sä varmaan, paitsi jos haluut ostaa jotaki." Sanoin. "Nii Olli. Jos sä aijot ostaa jotaki, nii saatat tarvita rahaa." Joonas sanoi. Heitin avaimet Joelille. Tai yritin, mutta Joonas sai ne. "Ei ottakaa ne äkkiä pois Porkolta." Sanoin. Joel otti ne ja laittoi taskuun. "Noni me käyään siellä kaupassa nii menkää te jo." Sanoin. "Joo." Niko vastasi.