Like A Brother

28. Luku|Lapaset ja pitsat

Nikon POV:

"Lähettäskö käymään jossaki?" Ehdotin. "Ai niiku missä?" Joel kysyi katsoen minua. "No emmä tiiä. Vaikka ihan vaa kävelyllä." "Ootko tosissas? Käveltiin just varmaan kilometri." Joonas valitti. "Sinä se oot kyllä fitness." Olli sanoi. "Äläpä sinä vittuile siinä. Kehtaaki vielä kulkea ilman paitaa täällä keskellä kirkasta päivää." Hän oli ilmeisesti vähän katkera Ollin vatsalihaksista. "Joonas, siellä on kyllä itse asiassa aika hämärää jo." Tommi huomautti. "Kaikkiko täällä on mua vastaan?" Joonas kysyi. "Ei tietenkään, mut lähettäskö sinne ulos?" Joel kysyi. "Joo." Aleksi vastasi. "Mä meen laittaa paidan." Olli katsoi tämän perään ja sanoi: "Et laita sitä mun hupparia." "Mistä sä arvasit, et olin laittamassa sen?" Aleksi katsoi Ollia ihmeissään. "Mä nään susta, mitä aattelet." Tämä sanoi hymyillen ja meni Aleksin perään. "Aijaa, nää lukee jo toistensa ajatukset." Joel totesi.

Ollin POV:

Olimme pukemassa ulkovaatteita. Aleksi laittoi lapaset ja ojensi kätensä minulle. "Voitko sää auttaa?" Tämä kysyi söpöllä äänellä. "Hymyilin ja laitoin tämän hihan lapasen päälle. Muistan, kun olin ehkä ykkösellä ja äitini laittoi hihani niin, ku olin menossa ulos. "Voi lapsi rakas. Eikö se saa hihaakaan laitettua itse?" Joel kysyi. Aleksi pudisti päätään.

Tommin POV:

Olimme lähteneet kävelylle. Kuulosti tylsältä ja tavalliselta, mutta sitä se ei ollut. Niko oli ollut oikeassa. Oli ihan mukavaa vain kävellä ja katsella, kun Joonas juoksi jokaisen näkemänsä lehtikasan läpi. "Pysähdytääks hetkeks?" Joel kysyi nähdessään tien vieressä penkin. "Joo." Vastasin. Minä, Niko ja Joel istuimme penkille. Katsoin puhelinta. "Kello on jo kolme." Sanoin. "Ollaan kävelty jo tunti." Joonas tuli paikalle. "Reipas olo." Tämä sanoi.

Olli ja Aleksi olivat pitäneet koko matkan toisiaan käsistä kiinni. Nyt ne siinä halasivat toisiaan söpösti. "Siis jos joku erottaa noi kaks toisistaan, nii en usko enää mihinkään." Joel sanoi. "Noi on kyl aika täydellisiä yhessä." Niko sanoi. "Lähettäskö kohta kävelee takas?" Kysäsin. "Joo." Joonas vastasi. "Mitä muuten haluutte syyä?" Joel kysyi. "Mulle ihan sama. Kuhan ruokaa." Niko sanoi. "No mä en kyl tiiä, mitä kuhat syö." Sanoin. Joonas katsoi minua hämillään. "Jos Joonas mietit, nii kuha on kalalaji." Sanoin. "Aa." Tämä naurahti. "Ja jos mietit, nii en tarkottanu kuhan ruokaa." Niko sanoi Joonakselle.

Me muut olimme jo lähteneet kävelemään takaisin, kunnes muistimme keskuudestamme puuttuvan pari jäsentä. Pysähdyimme. "Aijotteko te tulla vai jäättekö sinne?" Huusin. Olli käänsi päänsä kuitenkaan päästämättä Aleksista irti. "Joo me tullaan." Hän huudahti takaisin.

Aleksin POV:

Halasin Ollia. Hän oli lämmin. Tommi oli huutanut meille, että lähtisimme kävelemään takaisin. Lopetimme halaamisen. Olli kutitti nenänpäätäni lapanen kädessä. Nyrpistin nenääni, niin kuin aina hänen tehdessä niin. Vedin tämän pipon silmille ja lähdin juoksemaan poikien perään. "Hei." Hän sanoi ja juoksi perääni. Hidastin tarkoituksella vauhtia ja Olli kaappasi minut syliinsä.

Nikon POV:

"Katsoin taaksemme. Olli piti Aleksia sylissä. Heillä oli selvästi hauskaa yhdessä. Söpöjähän ne on. Joonaskin käänsi päänsä. "Eihän nuo ees huomaa meitä, kun ne on kahestaan." Hän sanoi. "No antaa niitten olla nuoria ja rakastuneita." Vastasin.

Aleksin POV:

Olli nosti minut paremmin syliinsä ja pysähtyi katsoen minua silmiin. "Sä taijat taas tietää, mitä mä aattelen." Sanoin. "Nii mä tiiänki." Kiersin käteni Ollin kaulalle ja suutelin tätä. "Olli mä rakastan sua niin paljon." Sanoin suudelman välissä. "Niin mäkin sua. Enemmän ku mitään." Tämä vastasi.

Joelin POV:

"Mentäiskö vaikka johonki pitseeriaan?" Ehdotin. Jätkät vastasivat myöntävästi. "Mennään siihe hyvään." Joonas sanoi. "Tottakai. Maksaako kaikki oman?" Kysyin. "Joo joo." Tommi vastasi.

Ollin POV:

Näimme muiden kääntymään toiseen suuntaan, kuin missä Joel asui. "Otetaanko noi kiinni?" Kysyin. "Joo." Aleksi vastasi. Laskin tämän alas ja juoksimme poikien perään. "Mihin te ootte matkalla?" Kysyin. "Aateltiin, et mentäs pitsalle." Joel vastasi. "Joo." Sanoimme Aleksin kanssa yhteen ääneen. "Ja jokanen maksaa sitte omat." Niko sanoi. "Okei, eli mä maksan sunki ruuat." Sanoin Aleksille. "Miten nii?" Tämä kysyi. "Niko sano, et kaikki maksaa omat ja sä oot mun oma." Vastasin. "Voi taivas teijän kans." Tommi huokaisi.

Aleksin POV:

Saavuimme pitseeriaan, jossa ei yllättäen ollut melkein ketään. Yhteensä neljä ihmistä. Meillä tosiaan meinasi Ollin kanssa tulla kinaa maksamisesta. Lopulta Tommi sanoi: "Hei. Molemmat maksaa nyt omat ja sillä hyvä." Emme viitsineet enää sanoa vastaan. Menimme pöytään istumaan. "Se on tiiättekö silleen, että parin vuoden päästä te kinastelette siitä, kumpi joutuu maksamaan, eikä että kumpi saa maksaa. Ku sillon ootte köyhiä opiskelijoita." Joel sanoi. "Okei jos sä rakas haluut ens kerral maksaa nii ole hyvä." Sanoin hymyillen. "Et sä kuitenkaan tota tarkota." Hän jatkoi. "En nii." Vastasin ja pussasin tätä poskelle.

<><><><><><>

Tää luku oli jotenki ihana kirjottaa. Mä tosiaan toivon, et teki tykkäätte tästä.😅