Like A Brother

51. Luku|Puutteessa

Aleksin POV:

Tunsin vihan vanhempiani kohtaan. Aikoivatko he tosiaan tehdä tämän meille? Minun oli tarkoitus mennä musiikkilukioon. Tunsin kyyneleen liukuvan poskellani. Soitan koulun jälkeen, että voiko Olli tulla mukaani sairaalaan. Sain hillittyä ahdistuksen ja pahan olon. Jatkoin piirtämistä ja laitoin kuulokkeista musiikkia. Se helpotti.

Joonaksen POV:

Olli tuli luokkaan. Niko ei, koska tällä oli eri kurssi, kuin meillä. "Moro. Ooks okei?" Kysyin. "Joo oon." Tämä vastasi ja istui tuolilleen. Tää oli yksi lempiaineistani. Psykologia. En edes tiedä miksi. Se vain oli jotenkin kiinnostavaa, vaikken siinä erityisen hyvä ollutkaan. Opettaja selitti taululla. Näin Ollin piirtelemässä epämääräisiä viivoja vihkoon. Mitäköhän hän mietti?

Tunnin jälkeen:

Jäimme vielä hetkeksi luokkaan muiden jo lähdettyä. "Hei veli onhan kaikki oikeesti hyvin?" Varmistin. Tämä katsoi minua purren alahuultaan. "Joo. On vaa yks juttu, mut ei se oo vakava." Tämä vastasi. "Kerro vaa. Oon sun paras kaveri." Rohkaisin. Olli huokaisi ja sulki reppunsa. "Noku Aleksilla on se käsi nyt nii kipeenä, nii se ei voi ees nostaa sillä mitään tai nojata siihen." Tämä aloitti. "Joo?" Olli näytti siltä, että häntä hävetti kertoa. "Nii se ei oikeen voi tehä mitään muutakaan." Tämä sanoi varovasti ja jäi katsomaan reaktiotani. Aloin hymyillä. "Niinpä tietenki." Sanoin ja pörrötin tämä hiuksia. "Meijän Olli." Totesin.

Kävelimme ulos luokasta. Niko, Tommi ja Joel odottivat meitä käytävällä kännykät kädessä. "Mikä teillä kesti?" Tommi kysyi. "No Olli kerto mul..." Aloitin, kunnes tämä tökkäsi minua kyynärpäällä. "Ai vittu!" Sanoin. "Nii mitä Olli kerto?" Joel kysyi. "En mitää. Kaikki hyvin." Tämä sanoi hymyillen. Heti parin minuutin päästä olisi jo seuraava tunti. Saatanasta kyllä, että tunnit oli survottu näin putkeen. Eihän tässä välissä kerkeäisi edes käydä kusella.

Ollin POV:

Seuraava tunti olisi minulla ruotsia. Joonaksella ja Nikolla oli jotain muuta. En edes muistanut mitä. Mietin koko tunnin haikeana Aleksia. Taisin olla aika epätoivoinen.

Joelin POV:

Istuin matikantunnilla tylsistymässä. Tai siis keskittymässä hereillä pysymiseen. Nyt siis väsytti ihan hirveesti. Jos olisin takana, voisin alkaa nukkua. En ymmärtänyt, tai siis kuunnellut opettajan puhetta ollenkaan. Parisataa uutta käsitettä ja jotain viiskyt aukeamaa uutta asiaa. Siltä se tuntui. Yläasteella oli kyl silleen kivempaa, ku omat luokkalaiset oli samoilla tunneilla. Mut täällä kaikki meni tälleen sekasi.

Tunnin jälkeen:

Piristyin heti, kun pääsin matikantunnilta pois. Kävin kahvilasta ostamassa energiajuoman. Palatessa kävelin vessojen ohi, mutta palasin pari askelta takaisin. Yhden vessan ovella oli jotain hämminkiä. "Meniks jotku oikeesti tonne panee?" Kuulin, kun joku kysyi. "Ketkäköhän siellä on?" Toinen ihmetteli. Jaa jaa. Että tämmöstä sitte.

Saavuin jätkien luo. Olli istui nurkassa piirtäen lyijytäytekynällä ranteeseensa. Hän näytti olevan ajatuksissa, kuitenkin keskittyen siihen, mitä teki. "Äläpäs leiki tulella." Sanoin tälle toruvasti. Olli lopetti ja nojasi päällään seinään haikean näköisenä. "Hei onks kaikki nyt ok?" Kysyin ja istuin lattialle nojaten seinään. "Sillä on kaikki hyvin. Olli on vaa puutteessa." Joonas tokaisi. Olli mulkaisi tätä murhaavasti. "Ai saatana Olli." Niko naurahti. "Mites se ny nii?" Tommi kysyi. "Noku Aleksilla on se käsi nii kipee ja Olli sano, et se ei voi tehä oikeen mitää." Joonas selitti. "Aivan helvetin ihanaa. Eihä mun tarvi enää puhua mun asioita, ku Porko tekee sen." Olli sanoi esittäen iloista. "Sori bro. Älä ota ittees." Joonas sanoi ja pörrötti Ollin hiuksia. "Tuli muute mieleen, et tuolla yhessä vessassa jotku oli menny panee." Sanoin muistaessani asian. "Nice to know." Niko sanoi nostamatta katsettaan kännykästä. Joonas naurahti vähän. "Tuli heti Olli mieleen." Hän sanoi ja katsoi Ollin reaktiota. Tämä näytti keskaria hymyilevälle Joonakselle.

Ollin POV:

"Millonkas se Alestuksen käsi sitte paranee?" Tommi yhtäkkiä kysyi. "Ai häh? Aa joo. Emmä tiiä. Varmaan siinä menee aika kauan. Se menee tänää tikattavaks." Vastasin. Olin vähän ajatuksissani. Vähän tyhjältä tuntui. Puhelimeni soi. Aleksi! Nousin ryhdikkäämmin istumaan.

Minä: Moi.

Aleksi: Moi. Eihän oo huono hetki?

Minä: Ei oo. Onks kaikki hyvin?

Aleksi: En mä tiiä. Mä vaan tajusin, että en voi menettää sua. En haluu muuttaa.

Minä: Oota hetki.

Nousin ylös ja menin portaikkoon, että saisin puhua rauhassa. Pojat sai ihmetellä ihan vapaasti.

Minä: En mäkään haluu menettää sua. Mä tänäänki itkin sun takia.

Aleksi: Ei, Olli...

Minä: Älä itke rakas. Loppuks sulla jo koulu?

Aleksi: Joo. Voinks mä tulla sinne?

Minä: Joo, mut mulla on vielä yks tunti.

Aleksi: Moneltako?

Minä: Tasalta, eli kahenkymmenen minuutin päästä.

Aleksi: No voinks mä tulla hetkeks?

Minä: Voit. Tuu siitä E-ovesta tänne portaisiin.

Aleksi: Joo, heippa.

Päätin jäädä odottelemaan Aleksia portaille. Tuli parempi mieli, kun sain puhua tälle.

Hetken päästä näin Aleksin ikkunasta. Päätin mennä piiloon kulman taakse. Kun tämä tuli ovesta ja astui portaille, otin tämän repun pois ja hyppäsin hänen selkäänsä. "Moi." Sanoin kuin pikkulapsi. "Moi." Tämä sanoi kääntäen päänsä minuun. "Ehkä sä et ookkaa susi, vaan koala." Tämä sanoi. "Sähän se koala oot." Sanoin katsoen tätä pää kallellaan. Hän hymyili söpösti. "Mä pyysin Nikoa lyömään mua, ku sä sanoit et näytin söpöltä sillä mustelmalla. Mut ei se lyöny." Kerroin. "Olli." Tämä aloitti ja nosti minut selästään syliin. Hän piti toista jalkaansa portaalla, koska ei voinut haavansa takia pitää minua molemmilla käsillä. Katsoin tätä odottavasti. "Sä oot ihan saatanan söpö, mustelmalla tai ilman. Ja myös ihan helvetin komee ja seksikäs." Aleksi sanoi. Katsoin tätä yhtäaikaa söpöllä ja vihaisella ilmeellä. "Aleksiii. Mä oon jo puutteessa. Älä puhu musta tolleen, ku mä haluun sua sit vaan lisää." Aleksi katsoi minua hymyillen. "Eihän sun käteen muuten satu?" Varmistin. "Ei paljoa." Tämä vastasi. Hän laski minut alas. Voinks mä kattoo? Kysyin. Aleksi nyökkäsi. Nostin tämän hihaa varovasti ja me molemmat järkytyimme.

<><><><><><>

Aattelin jatkossa ruveta tekee tämmösiä pidempiä lukuja. Btw, Joel on mood.