Like A Brother

80. Luku|Uutisia kerrottavana

Kiersin käteni Ollin ympärilleni ja painoin kasvoni tuon olkapäätä vasten, kuin peittäen itkuani. Tuo poika oikeasti rakasti minua.

Uuden kertosäkeen alettua nostin päätäni ja katsoin Ollia. Aloin hiljaa laulaa tämän mukana ja huomasin hänenkin itkevän.

Kappaleen loputtua Olli laski kitaransa varovasti maahan ja halasi minua tiukasti. "Anteeks Aleksi kaikesta, mitä on tapahtunu. Sä oot koko ajan ollu super vahva. Sä olit monta päivää koomassa ja sitte vielä kuukauden sairaalassa. Sä jaksoit senki, ku mä petin sua. Oon ikuisesti pahoillani siitä. Mä rakastan sua niin paljon ja tuun aina rakastaa. Vaik mä oon välillä vähä tuhma ja ärsyttävä lapsi nii muista et osaan mä myös puhua sillon ku on sen aika." Olli sanoi. En ensin tiennyt, mitä voisin sanoa. Tuo oli jotenkin tosi tyhjentävää. "Olli sä saat anteeks. Ihan kaiken. Sä kävit useesti kattomassa mua sillon sairaalassa ja pelkäsit mun puolesta. Mä oon aina tienny, että sä oot mulle se oikee. Siitä asti, ku näin sut seiskaluokalla ekan kerran. Mä oon niin umpi rakastunu suhun." Sanoin itkien Ollia vasten. Tunsin tuon hengittävän märkiin hiuksiini. "Ulko-ovi on vieläki auki." Naurahdin vähän ja käänsin päätäni ylös Olliin. "Joku ois kerenny ryöstää koko kämpän." Jatkoin. "No kunhan kukaan ei vie mun kalleinta aarretta." Tämä sanoi ja painoi pusun otsalleni. "Ei kukaan vie mua sulta." Sanoin.

"Olli älä sano, et ne paketit tuolla ulkona on sulta." Katsoin Ollia, joka hymyili leveästi. "Tää ei menny niinku olin suunnitellu, mut tääki on sulle." Hän sanoi ja ojensi minulle punaisen kortin, johon tämä oli tulostanut kuvan meistä. Käänsin kortin ja peitin suuni kädellä.

Joelin POV:

Ajattelin kysyä, miten jätkien joulunvietto sujui.

WhatsApp

5 runkkaria ja Aleksi

Minä: Mitäs teette?

Tommi😎: Katotaan jouluohjelmia ja pelataan lautapelejä.

Joonas🤪: Syötiin just ja nyt vaan istutaan ja jutellaan ku mummo ja vaari tuli.

Niko😈: Me ollaan lähössä käymään sukulaisilla.

Minä: Nais. Meki katotaan jotain ohjelmaa. Miten on taas mahollista, et me jutellaan täällä neljästään?

Joonas🤪: No en kyl tiiä.

Aleksin POV:

Nojasin Olliin ja tämä halasi minua jälleen. "Olli oikeestikko?" Kysyin. "Joo, ihan oikeesti." Tämä kuiskasi ja silitti hiuksiani. Katsoin korttia uudelleen ja pyyhin kyyneleen poskeltani. "Tää päivä on ollu yhtä itkemistä." Sanoin. "Nii." Olli vastasi ja katsoi myös korttia. "Mä en kestä kuin söpö." Sanoin ja katsoin sitten Ollia, joka hymyili minulle. Just sillä ilmeellä. "Nii on." Tämä vastasi ja antoi minulle pusun.

Nikon POV:

Olimme lähdössä perheen kanssa käymään sukulaisilla. Sitten illalla kotona avaisimme lahjat. Autossa soitin Ollille.

Olli: Moi.

Minä: Moro. Mites teillä?

Olli: Öö, no siis...mä lauloin Aleksille sen kappaleen ja iskä toi ne vahvarit. Ja annoin sille tommosen kortinki. Mä kerron sit kaikille yhtä aikaa, ku mul on uutisia.

Minä: Aivan. Selvä. No mä istun tässä autossa ja mun pikkusisko kattoo vieressä jotain lastenohjelmaa. Kerro sit nopee, se on vissii aika iso juttu.

Olli: No on se ainaki mulle. Aleksi vetää mua nyt alas sohvalta nii käykö jos lopetan?

Minä: Joo. Ei...älä vaa sano että...eiku ei sittekää mitää.

Olli: Äläpäs luule mitää. Mä kerron sitte kyllä.

Minä: Joo joo. Moi.

Ollin POV:

Pudotin puhelimen sohvalle ja menin Aleksin perässä ulos. "Olli mitä helvettiä. Mitä näissä on?" Tämä kysyi yrittäen nostaa laatikoita. "No viedään ne sisälle nii saat avata." Vastasin ja menin auttamaan tätä.

Olimme viimein saaneet paketit sisälle ja suljin ulko-oven. Istuuduin lattialle ja Aleksi katsoi lahjoja. "En mä uskalla." Hän sanoi. "No voin mä ne takaski viiä." Ilmoitin. "No okei."

Kun tämä sai toisen laatikon auki ja katsoi sisään, hänen ilmeensä näytti samaan aikaan yllättyneeltä ja järkyttyneeltä. "Olli, et oo tosissas. Ostiksä nää ite?" Hän ihmetteli. Nyökkäsin ja nousin ylös. Halasin tätä takaa ja katsoin tuon olan yli. "Olli eiii. Miks sä ostit nää mulle? Mä keräsin näihin rahaa. Ei sun ois tarvinnu." Tämä mutisi. "Mä halusin auttaa sua. Sä oot tarvinnu näitä jo pitkään." Vastasin ja pussasin tuota poskelle. "Kaikki tää...vaan mulle?" Hän ihmetteli kääntäen katseensa minuun. "Sä ansaitset tän kaiken." Kuiskasin tuolle. Aleksi kääntyi halaamaan minua. "Kiitos rakas. Mut mullaki on sulle jotaki." Hän sanoi ja otti minua kädestä.

Tämä lähti kuljettamaan minua huoneeseensa. "Oota siinä." Aleksi sanoi ja meni vaatehuoneeseensa. Hetken kuluttua hämmästyin, kun tämä toi valkoisen basson komerosta. "Olli tää on sulle. En oo saanu ostettua niitä vahvareita ja mikkiä, ku keräsin rahaa tähän." Tuo sanoi hymyillen söpösti. Tämä ojensi basson minulle ja katsoin sitä ihmeissäni. "Aleksi. Tää on upee. Kiitos." Sanoin hiljaa ja halasin tätä. "Mä aattelin, et ku sä soitat sillä sun iskän vanhalla nii olisko aika omalle bassolle." Aleksi sanoi. "Voi muru. Kiitos." Sanoin värisevällä äänellä.

Timeskip 20min:

"Kerroks sä muille jätkille? Sen, jutun." Aleksi kysyi minulta. Nyökkäsin ja otin kännykän. Menin samalla Aleksin kainaloon.

WhatsApp

5 runkkaria ja Aleksi

Minä: Mulla olis vähä uutisia kerrottavana.

Joel💅: No kerro.

Joonas🤪: Mua pelottaa.