Like A Brother

18. Luku|Jalat pettivät

Lopetettuani puhelun Aleksin kanssa menin alas moikkaamaan äitiä. "Moi. Miten sulla on kulunu täällä aika?" Hän kysyi. "No itseasiassa paremmin ku yleensä." Totesin. "Jaa jaa." Äiti vastasi ja alkoi purkamaan kauppakassia.

"Saanko mä olla rauhassa, jos mä meen ulos?" Kysyin. "No saat, jos tosiaan meet kerranki ulos." Äiti sanoi.

Hain puhelimen yläkerrasta ja menin ulos. Menin istumaan maahan nojaten puuhun. Soitin Joelille.

Joel: Moro.

Minä: Moikka. Ketkä kaikki on jo ilmottanu, et pääsee teille?

Joel: Kaikki paitsi sinä ja Ale.

Minä: Joo no me molemmat päästään.

Joel: Okei hyvä. Hei sit semmonen juttu, et te ette saa alkaa puuhailee siellä mitään. Mä en haluu olla todistamassa teidän leikkejä.

Minä: No hehheh. Ei tietenkää.

Joel: Ja sä pidät juomapuolen kohtuullisena. Aleksi ny varmaa osaa olla ihan fiksusti.

Minä: No joo joo en en.

Aamulla:

WhatsApp

5 runkkaria ja Aleksi

Joel💅: Eli onha kaikki nyt tulossa sillon perjantaina?

Joonas🤪: Joo.

Minä: Juu.

Niko😈: Monelta me sit tullaan?

Joel💅: No tyylii joskus klo 8.

Tommi😎: Mitä tarvii ottaa mukaan?

Joonas🤪: Juotavaa.

Minä: Aattelikko Porko vetää kännit?

Joonas🤪: No siis ihan kohtuullisesti ja sivistyneesti ajattelin juomani nautiskella.

Joel💅: Otatte ihan perus yöpymisjutut ja vaik jotai syömistä.

Joonas🤪: Haluukko Joel vielä käydä ne säännöt läpi?

Joel💅: 1. Kukaan ei juo itteään umpikänniin. 2. Kukaan ei hajota mitään. 3. Olli ja Aleksi antaa muiden nukkua rauhassa.

Niko😈: XD

Aleksi❤: Voi vittu teijän kans.

Minä: Oliks nuo nyt ne tärkeimmät?

Joel💅: Joo. Ja jos kaikki säännöt rikotaan, nii kellään teistä ei oo enää asiaa meille.

Joonas🤪: Olihan toi sarkasmia. Koska se on epäreilua meille muille, jos Olli ja Aleksi päättää rikkoa sääntöjä.

Joel💅: No oli, mut sääntöjä ei oo tehty rikottavaks.

Minä: Kyllä se on varmaa Joonas, joka rikkoo sääntöjä, ku ensin juo pari pulloa ykkösellä, sitte hajottaa paikat, pakenee ja aamulla on kytät ovella.

Niko😈: Porkon myday.😂

Joonas🤪: Olli, pane sinä menemään, nii minä tuon poliisit paikalle.

Minä: Sovitaan näin.

Nää tän porukan keskustelut oli aina tällasia mielenkiintosia.

Pakkasin reppuni ja vaihdoin vaatteet. Kävelin alakertaan. Äiti oli jo lähtenyt töihin. Katsoin itseäni eteisen kokovartalopeilistä. Mitä vanhempani sanoisivat, jos kertoisin Aleksista? Tai mitä hänen vanhempansa sanoisivat? Suuttuisivatko he meille? Minulle oli kuitenkin tärkeintä, että Aleksi rakasti minua ja minä häntä.

Koulussa:

Nikon POV:

Menimme matikantunnille. Mua väsytti aivan saatanallisesti. En ollut nukkunut ollenkaan, enkä syönyt, koska en ollut saanut unta, eikä ollut nälkä. "Oisko tänää eka treenipäivä?" Joonas kysäisi yhtäkkiä. "Joo, vois olla. Mut mihin mentäs?" Kysyin. "No oisko tyylii jonku autotalli?" Joonas ehdotti. "Sit pitäis varmaa mennä Tommille, ku sil on rummut." Olli sanoi. "Mä voin kysyä tunnin jälkee." Sanoin ja haukottelin. "Jaa, mitäs sä oot touhunnu yöllä, ku noi väsyttää? Olli kysyi. Turpa kii ite oot touhunnu yöllä." Sanoin erittäin väsyneenä ja no, kuulostin siltä, että olisin vetänyt jotain aineita.

Tunnin jälkeen:

Olin niin pirun väsynyt, että istuin vain sohvalle, joka oli portaiden alla. Menin siihen makaamaan. "Hei tee vähä tilaa." Joonas sanoi. Nousin istumaan ja Joonas tuli viereeni. Suunnilleen kaaduin hänen syliinsä samalla tajuten, ettei loppupäivästä tulisi mitään, kun olin näin väsynyt. Joonas silitti hiuksiani ja sanoi: "Kannattaiskohan sun mennä kotiin?" "Mm..." Sain sanottua. Olin aivan nukahtamispisteessä.

Joonaksen POV:

Niko ei voisi jäädä kouluun. Hän oli niin väsynyt. Huomasin seuraavan tuntimme opettajan käytävällä. Huusin hänet luoksemme. "Hei voisinks mä käyä viemässä Nikon kotii, ku se on nii väsyny et ei sen kannata jäädä tänne. Mä tuun sitte ennen ku tunti alkaa."
Opettajamme Kari sanoi sen käyvän sillä ehdolla, että huolehtisin Nikon kotiin asti ja kertoisin myöhemmin, mitä tunneilla oli tehty.

Herätin Nikon. "Mä käyn viemässä sut kotii." Tämä vain nyökkäsi.

Niko oli ilmeisesti tullut kävellen tajutessaan aamulla olevansa liian väsynyt ajamaan mopolla. Lähdimme kävelemään Nikolle päin. "Mä sanon jätkille, et ei pidetä niitä treenejä, nii sä saat levähtää. "Joo..." Hän kuulosti erittäin väsyneeltä. Olin taluttanut Nikoa jo melkein hänen kotiinsa asti, kunnes tämän jalat pettivät alta. Hän ei onneksi kaatunut, koska pidin hänestä kiinni. Niko istui polvillaan tiellä. Yritin huudella tätä, mutta ilman vastausta. Nikon kotiin oli enää parikymmentä metriä. Päätin kantaa hänet.

Hänen kotinsa ovi oli jäänyt lukitsematta, joten pääsin sisään. En tosiaankaan ottaisi sitä riskiä, että kävelisin Niko sylissäni portaat ylös, joten laskin tämän sohvalle. Siihen hän jäi nukkumaan. Laitoin tälle vielä viestin tapahtuneesta, ettei tämä ihmettelisi.