Like A Brother

50. Luku|"Voiks sä lyödä mua?"

Aamulla:

Nikon POV:

Eilen oli ollu aika toiminnallinen päivä. Ollilla ja Aleksilla siis. Olli oli soittanut minulle illalla ja kertonut kaiken. Olin tehnyt jo kaikki aamutoimet. Katsoin kelloa. Vartin päästä pitäisi lähteä. Istuin pianon ääreen ja jatkoin uuden kappaleen harjoittelua.

Joonaksen POV:

Olin herännyt jo hetki sitten. Päätin makoilla vielä hetken sängyssä. Olli oli kertonut, että Aleksin perhe oli päättänyt muuttaa. Surullista. Olli oli kuitenkin kuulostanut iloiselta, vaikka tämän poikaystävä lähtisi puolen vuoden päästä. Jos minullakin oli jo nyt ikävä, kuinka ikävä Ollilla olisi? Mutta ehkä sekin oli osa rakkautta, että pystyi myös päästämään irti toisesta. Ovatko ajatukseni muka noin fiksun kuuloisia? Vaihdoinko aivoja jonkun kanssa?

Koulussa:

Onneksi ennen koulun alkua sai tulla jo sisälle, toisin kuin yläasteella. Ulkona oli jo aivan saatanallisen kylmä. Ja minä olin pukenut reikäfarkut. Joel tuli siihen ensimmäisenä ja istui sohvalle huokaisten. "Ei vittu. Miks helvetissä siellä on nuin kylmä?" Tämä kysyi ärsyyntyneenä. Hänkin oli laittanut reikäfarkut. "Samaa mietin itekki. Kertoko Olli sulle, mitä oli tapahtunu?" Kysyin tältä. "Ei. Mitä tapahtu?" Joel ihmetteli. "Öö, no se voi sit kertoo vähä tarkemmin, jos haluu. Mut Aleksin vanhemmat on päättäny, et ne muuttaa ens kesän alussa. Ja eilen Ale pyörty ja se vietiin sairaalaan." Selitin. Joel katsoi vähän, että mitä vittua. "Öö, mitä? Miks mä oon missannu tän kaiken?" Hän kysyi hämillään. Kohautin olkapäitäni.

Niko ja Olli tulivat luoksemme. "Hei Olli, mitä eilen tapahtu?" Joel kysyi heti. "Öö, no..." Tämä ylättyi kysymyksestä ja istui. Sitten tämä alkoi kertoa elokuvista asti tapahtumia. "Eiks sua oikeesti harmita, et Aleksi muuttaa?" Ihmettelin. Olli pudisti päätään. "Siihen on vielä puol vuotta. Aateltiin, että erotaan sitte, ku ei kaukosuhde toimis." Hän sanoi surutta. "Olli, ooksä ihan varma tosta?" Niko kysyi. "Miks en olis?" Tämä ihmetteli. Katsoimme Nikon kanssa toisiamme. "Mä vaan aattelin, et se voi olla jonkinlainen sokki, ku et yhtäkkiä nää Aleksia enää. Te kuitenki ootte reilun kuukauden nähny melkeen joka päivä." Niko sanoi. Olli oli vain hiljaa. "Ja se voi olla oikeestaan hyväki, että se sattuu." Jatkoin. Olli katsoi minua ihmeissään. "Miks sen pitäis sattua?" Hän ei selkeesti ihan ymmärtänyt. "Tai mä tarkotan, että se on ymmärrettävää, jos oot surullinen. Se on oikeasti raskasta hyvästellä niin tärkee ihminen." Sanoin. "Sun pitää kokee ne pahat fiilikset ennen, ku Aleksi muuttaa. Muuten sä saat ne myöhemmin, etkä pääse niistä eroon." Niko sanoi. Olli näytti surulliselta. Näin, että tämä alkoi itkeä.

Aleksin POV:

Olin vähän huolissani, kun Olli ei ollut moksiskaan siitä, että olin muuttamassa lukukauden päätyttyä. Itse olin ihan rikki. En vain halunnut näyttää sitä. Välkällä otin vihkon, johon tykkäsin piirrellä. Jatkoin keskeneräistä piirrustusta. Tykkäsin koulussa olla välillä yksin. Se oli jotenkin sellainen oma rauhallinen hetki mennä jonnekin yksin piirtelemään.

Tänään menisin sairaalaan tikattavaksi. Haava oli aika kipeä. Ja sitä myös vähän kutitti. Rupesin miettimään: Miksen ollut vihainen vanhemmilleni näiden aikeista? En halunnut muuttaa. En todellakaan. Aloin ahdistua. Hengitys tiheni. Olli...mä en halua lähteä. Haluun jäädä sun luo. Haluun suudella sua ja nukahtaa sun viereen.

Nikon POV:

Olli oli alkanut itkeä. Tommikin tuli paikalle. "Olli, kaikki ok?" Tämä kysyi. "Ei ole. Ei tosiaan ole." Tämä sanoi ja kuulin hänen äänestään, että kyyneliä ei voinut enää pidättää. "Mä oon ihan hirveä ihminen. Mä en välitä ees siitä, että Aleksi muuttaa pois." Olli parahti. Tommi näytti ihmettelevältä. "Me selitetään myöhemmin." Joel sanoi. Halasin Ollia. "Mennääks käymään tuolla portaikolla?" Ehdotin. "Okei." Tämä vastasi ja tuli mukaani. Portaikkoon piti avata ovi, joten keskusteluamme ei kuulisi. Menimme portaita vähän alaspäin, ettei meitä myöskään näkisi. Olli halasi minua. "Olli et sä ole hirvee ihminen. Mä nään, et oot surullinen. Sä et vaan halunnu aatella sitä niin. Mut sun pitää kohdata se totuus." Sanoin silittäen tämän selkää. "Meillä alkaa tunti." Tämä sanoi. "Mennään sitte ku oot valmis." Vastasin.

Ollin POV:

Miksi olin ajatellut, etten olisi surullinen? Tottakai surin. Aleksi on poikaystäväni ja tämä oli muuttamassa pois. Kauas. En voisi nähdä tätä tarpeeksi usein ja vaikka voisinkin, tämän vanhemmat eivät hyväksyisi sitä. "Mä en haluu menettää sitä." Sanoin. En enää itkenyt niin paljon. "Et tietenkään halua." Tämä vastasi. Irtauduin halista ja kuivasin poskeni. "Aleksi menee tänään sairaalaan. Siltä tikataan se käsi." Sanoin. Niko nyökkäsi. "Meeksä mukaan?" Hän kysyi. "Mä soitan sille sitte ja kysyn." Vastasin. "Joo. Mennäänkö tunnille?" Tämä kysyi.

Olimme kävelemässä luokkaan. "Sun mustelma vaalenee koko ajan." Niko huomautti. "Aijaa. Hyvä." Sanoin. "Aleksi kyl sano et näytin söpöltä. Voiks sä lyödä mua?" Kysyin. Tämä naurahti. "Oot sä Aleksin mielestä söpö muutenki."