Like A Brother

49. Luku|"Joku muuki haluu sua"

Ollin POV:

Ei hitto Aleksi. Rakastan sua niin paljon. En tiiä mitä mun elämä ois, jos en olis tavannu sua. Suutelin tätä hyvin pitkään. Hän veti paitani kaulusta ja minä painoin tätä itseeni kiinni. Kuulin äidin huutavan alakerrasta: "Mä käyn nopeesti kaupassa. Tulkaa sanoo sitte nii voin viiä Aleksin." Oli pakko irtautua hetkeksi. "Joo." Huusin äidille ja Aleksi käänsi pääni heti takaisin.

Aleksin kanssa kaikki oli täydellistä. Jos tämän perhe tosiaan aikoi muuttaa, en tiedä, mitä tekisin. En usko, että pystyisin kaukosuhteeseen. Varsinkaan Aleksin kanssa.

Jossain vaiheessa meidän oli pakko hengittää. Aleksi painoi otsansa rintaani. "Ei helvetti Ollih. Joku muuki haluu sua." Tämä sanoi. "Mulla on ihan sama juttu." Sanoin yrittäen tasata hengitystäni. "Anteeks, et me ei voida. Äitillä ei varmaan mee kauaa." Sanoin ja pussasin Aleksia hiusten sekaan. "En mä muutenkaan vois tän käden kans." Tämä vastasi. Hän nosti päätään ja kävi kaulani kimppuun. "Aleksiihh..." Huokaisin. Pidin käsiäni tämän selällä ja tartuin hänen paidastaan tiukasti kiinni. Aleksi päätti vaihtaa kohtaa ja nyt osui jo herkkään paikkaan. Aleksia alkoi naurattaa se, miten kovaääninen olin. "Okei tätä ei sitte kyllä julkisilla paikoilla, sä huudat ku hullu." Hän naurahti. "No katotaanpa, pystykkö ite muka olemaan hiljaa." Sanoin ja kaadoin tämän selälleen. Ja oikeassa olin. Ei pystynyt.

Havahduin kuullessani äidin avaavan ulko-oven. "Alettaisko lähtee? Kello on jo aika paljon." Hän huusi. Nousin Aleksin päältä ja tämä pakkasi nopeasti tavaransa.

Aleksin POV:

Istuimme Ollin kanssa auton takapenkillä. Laitoin äidille viestiä.

WhatsApp

Minä: Oon tulossa kotiin ja kaikki on hyvin. Meen huomenna tikattavaksi.

Äiti: Ok. Missä olit?

Minä: Kävin hakemassa mun tavarat Ollilta.

Äiti ei enää vastannut. Eivätkö he pitäneet Ollista? Saavuimme kotipihaani. Ollin äiti alkoi puhua puhelimessa. Astuin ulos autosta ja olin sanomassa heippoja, kun näin Ollin, joka tunki samasta ovesta ulos. "Mä haluun sanoa sulle heipat." Tämä sanoi ja laittoi oven kiinni. "Ai pidemmän kaavan kautta?" Kysyin. "Just niin."

Olli otti käsistäni kiinni. "Aleksi." Hän aloitti. "Nii?" Olli silitti poskeani ja näytti vähän haikealta. "Jos te tosiaan muutatte puolen vuoden päästä, niin haluun sun tietävän...että sä oot mulle rakkain. Enkä ikinä unohda sua. Ja sä varmaan itekki tiiät, et kaukosuhde ei oo meijän tapauksessa hyvä vaihtoehto." Katsoin tätä vähintään yhtä haikeana. "Mä tiiän. Säkin oot mulle rakkain. Mutta käykö, että ei mietitä sitä erona? Vaan niin, että me jatketaan omaa elämää ja ollaan vaan kavereita." Sanoin. Olli nyökkäsi. "Mutta Aleksi." Tämä sanoi ristien kätensä selkäni taakse. Katsoin tätä odottaen. "Meillä on kuitenkin vielä puoli vuotta." Tämä sanoi. "Niin on." Vastasin. "Sun pitää muuten vähän aikaa olla puutteessa. Mun käsi ei kestä." Sanoin. "Kyl mä sen tiesin. Sä nyt muistutit. Ehkä mä pärjään. Kerro sit heti, ku se on parantunu." Olli sanoi. "Voi Olli. Mä tiiän jo nyt, mitä sä tällä hetkellä haluaisit." Olli virnisti. "Mä en myönnä mitään." Hän sanoi ja pussasi minua poskelle. "Ei riitä." Sanoin. Tämä otti minut halaukseen ja suuteli minua. Meinasin kaatua. "Olli." Yritin sanoa, mutta hän ei lopettanut.

Ollin POV:

En halunnut vielä päästää irti Aleksista. Olimme auton takana ja tämä nojasi peräkonttia vastan. Hän suorastaan makasi auton päällä ja minä nojasin tätä vasten. Huomasin, ettei tämä pian saisi happea, joten lopetin. "Olli, sä pakotat mut ikävöimään sua jo nyt." Tämä sanoi tasaten hengitystään. "No sitte mä ainakin tiiän, että rakastat mua." Sanoin ja päästin tämän vapaaksi. "Heippa Ovvi." Tämä sanoi. Ja nosti reppunsa maasta. "Heippa Aveksi." Sanoin ja vilkutin tälle ujosti. Tämä vilkutti minulle vielä ovelta ja meni sitten sisään.

Istuin takapenkille ja äiti puhui vielä puhelimessa. "Joko mennään?" Tämä kysyi kääntäen päänsä minuun. Nyökkäsin ja äiti lähti ajamaan.

Kotona menin makaamaan sängylleni. Olin onnellinen. Toki ajatus Aleksin muuttamisesta pyöri päässäni, mutta siihen oli vielä aikaa. Olin vain niin rakastunut Aleksiin. Minun pikku taiteilijaani.