Like A Brother

38. Luku|"Anteeks"

Aleksin POV:

Katsoin Ollia odottaen, mitä tämä aikoi sanoa. "Mee sä nukkuu, nii sun ei tarvi kattoo, ku mä lähen." Hän sanoi. Aloin pudistaa päätäni epäuskoisena. "Ei, ei Olli. Sä et saa lähteä." Kuiskasin paniikissa. Yritin pidättää itkuani, etteivät vanhempani kuulisi. Tajusin, että kohta jäisimme kiinni, sillä olin saamassa paniikkikohtauksen. "Aleksi?" Olli huolestui. Tämä halasi minua. Peitin suuni käsilläni. En voi saada paniikkikohtausta. Silloin vanhempani kuulisivat. "Aleksi. Mee olohuoneeseen. Muuten sun vanhemmat tulee tänne." Olli sanoi. Nyökkäsin itkuisena.

Kävelin olohuoneeseen. "Ä-äiti. Saan-ko mä v-vettä?" Kysyin itkien hysteerisesti. Romahdin lattialle istumaan. Äitini toi minulle lasin vettä. "Kulta. Hengitä rauhassa. Ei oo mitään hätää." Tämä sanoi.

Ollin POV:

Nyt minun pitäisi lähteä. En halunnut, mutta minun oli pakko. Minua sattui jättää Aleksi, joka oli kuumessa ja sai juuri paniikkikohtauksen. En taaskaan voinut olla hänen tukenaan. Lähdin hiljaa takaovesta ulos ja juoksin talon taakse. Talutin moponi tien päähän, jossa vasta käynnistin sen. En voinut pysäyttää itkemistä. Lähdin ajamaan Nikolle.

Nikon POV:

Kuulin mopon äänet ulkoa ja könysin ikkunaan. Olli! Perkele sentään. Nyt halusin kuulla miten oli menny ja olivatko nämä jääneet kiinni. Juoksin ovelle Ollia vastaan. Tämä asteli sisään hieman allapäin. Menin halaamaan tätä. "Mennään istumaan." Sanoin ja kävelimme huoneeseeni.

Kun tämä oli saanut kerrottua kaiken, halasin tätä uudestaan. "Se tekee teille hyvää olla hetki erossa. Kyllä Aleksi paranee." Sanoin toivoen sen auttavan. Olli nyökkäsi ja kuivasi poskensa hihallaan. "Ootko sä muuten miettiny, mitä sä annat Aleksille synttärilahjaks?" Kysyin. "Joo oon." Tämä vastasi. "Mä aattelin laulaa sille. Yhen biisin, joka vähän niinku kertoo meistä." Nyökkäsin hymyillen. "Olli sä oot hyvä poikaystävä." Sanoin. Näin tämän hymyn hyytyvän. "Mut mä jätin sen sinne, vaikka se on sairas ja sai paniikkikohtauksen. Se ei ees tajunnu, et lähin." Hän sanoi harmissaan. "Olli, tää on parempi näin." Sanoin ja tämä nyökkäsi hyväksyvästi.

Aleksin POV:

Paniikkikohtaus oli jo helpottanut. Äiti osasi rauhoittaa. Tuntui hyvältä, kun happi kulki, eivätkä kädet ja jalat tärisseet. "Mä meen tekee läksyjä." Sanoin, vaikka oikeasti menin katsomaan Ollia. Kyykistyin katsoakseni lauteiden alle, mutta petyin nähdessäni, että tämä oli lähtenyt. Ei, Olli. Mä en ees sanonu sille heippa. Nielin itkuni ja kävelin masentuneena huoneeseeni tekemään läksyjä.

Olin saanut jonkin verran läksyjä tehtyä, kunnes päätin pitää tauon. Otin sängyltäni tyynyn ja painoin pääni siihen. Voi ei. Se tuoksui Ollille. Mun Olli. Miks sä lähdet, mutta jätät jälkees mustelmat ja sun ihanan tuoksun?

Ollin POV:

"Mun pitäis myös selittää äidille tää mustelma." Tajusin. "Nii. Mut Olli pitäiskö meijän vaa tehä silleen, et meet kotiin ja katotaan, mitä tapahtuu? Mä voin tulla mukaan. Annetaan sen tilanteen vaan tapahtua. Kyl sä siitä selviit." Niko sanoi. Mietin hetken ja suostuin sitten.

Kello oli melkein seitsemän, kun saavuimme kotipihaani. Toivon, ettei äiti suuttuisi minulle. Koputin ovea jännittyneenä.

Aleksin POV:

Päätin soittaa Joonakselle kysyäkseni, mitä voisin antaa Ollille synttärilahjaksi.

Joonas: Moi Aleksi. Miten menee?

Minä: Aika paskasti. Mut kaikki on hyvin.

Joonas: Okei. Oliks sulla asiaa?

Minä: No mä aattelin kysyy, et mitä mä voisin antaa Ollille, ku sillä on synttärit.

Joonas: No toivotaan, että oot parantunu siihen mennessä, mut jos sä vaikka veisit sen jonnekki. Tyyliin elokuviin tai ravintolaan.

Minä: Okei, no mä mietin asiaa. Mut moikka.

Joonas: Moi moi.

Ollin POV:

Katsoin Nikoa avuttomana. Tämä laittoi kätensä olkapäälleni ja nyökkäsi. Tästä ei olisi enää paluuta. Vihdoin ovi avautui ja näin äidin katsovan minua yllättyneenä. Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä ja tämä syöksyi halaamaan minua. "Voi kulta, missä sä oot ollu?" Äiti kysyi halatessaan minua. Parempi, jos vain kerron totuuden. "Mä olin Nikolla viime yön. Mulla oli tosi huono olla, enkä halunnu tulla kotiin." Sanoin varovasti. "Mutta mä olin tosi huolissani, ku et vastannu soittoihin. Luulin, että sulle on sattunu jotaki." "Anteeks." Sanoin. Tämä irtautui halauksesta. "Mitä sun silmälle on käyny?" Hän ihmetteli. "Mä sain koulussa turpaan. Ei mitään vakavaa." Yritin väittää. "No ei näytä siltä."

Nikon POV:

Luulen että minun kannattaisi ehkä lähteä. En kuitenkaan viitsinyt keskeyttää. "Sä oot vissiin Niko." Ollin äiti sanoi katsoen minua. Nyökkäsin. "Haittaako, jos mä juttelen Ollille nyt?" Hän kysyi. "Ei haittaa. Mä aattelinki, että voisin alkaa lähtemään." Sanoin ja sanoin heipat Ollille. Tämä hymyili ilottomasti ja sitten meni äitinsä kanssa sisälle. Toivottavasti tässä nyt kävisi hyvin, eikä Ollille suututtaisi.