Like A Brother

77. Luku|Lumisota

Lähdin seuraavaksi Ollille. Tämä saattoi kyllä olla vielä nukkumassakin. Kello oli kuitenkin vasta yhdeksän.

Koputin oveen ja Ollin isä tuli avaamaan. Hän kertoi tämän olevan Aleksilla. Olisiko pitänyt yllättyä?

Aleksin POV:

Katselin maisemia Ollin olan yli. Huomasin, että pikkuhiljaa alkoi sataa lunta. Kiersin käteni tiukemmin Ollin ympärille ja siirryin lähemmäs tätä.

Saavuimme kotipihaamme. Olli yritti nousta, mutten päästänyt. "Jäädään sitte tähän lumisateeseen." Tämä totesi. "No okei." Sanoin ja päästin tästä irti. Menin avaamaan ulko-ovea ja yhtäkkiä tunnen kypärääni iskeytyvän jotain. Käänsin pääni ja näin, että Olli oli heittänyt minua lumipallolla. "Saakeli. Tän mä kyl kostan." Sanoin ja otin maasta lunta. Olli teki toisen lumipallon ja heitti sen minua päin. Ei osunut.

Jonkin aikaa me siinä leikimme, kunnes Olli kaappasi minut syliinsä. Olimme ottaneet kypärät pois ja piponi oli aivan lumen peitossa. Niin olivat lapasemme ja farkkummekin. Tämä nosti minut paremmin syliinsä ja katsoi minua ilmeellä, joka kertoi, että nyt pitäisi rauhoittua. No mäpä rauhotan sut. Yhdistin huulemme ja Olli meinasi horjahtaa ja astui pari askelta taaksepäin. Otin lumiset lapaset ja pudotin ne maahan. Siirsin sitten käteni tuon kylmille poskille.

"Erittäin hyvää joulua tännekki." Kuulimme Joonaksen äänen. Käännymme katsomaan tätä ja tuo hymyili leveästi meille. "Ehh...moi." Sain sanottua. Olli painoi poskemme yhteen ja tunsin tämän hymyilevän. "No onpas ne söpöjä. Mää toin teille joululahjat." Joonas sanoi ja otti jotain taskustaan. Olli laski minut alas. Tuo ojensi meille kaksi pientä lahjapakettia. "Ne ei kyllä oo mitkään ihmeelliset." Hän sanoi. "Ei se haittaa, kiitos." Olli sanoi. "Haluuksää jäädä hetkeks vai pitääks sun jatkaa matkaa?" Kysäisin laitettuani lahjan taskuun. "No mulla on itseasiassa vähän kiire. Enkä tiiä haluunko jäädä kolmanneks pyöräks." Tämä naurahti. "Okei, no heippa. Ja kiitos vielä." Sanoin. "Nyt olisi ehkä hyvä hetki mennä sinne sisälle." Olli sanoi. Nyökkäsin ja otin lapaseni maasta puistellen lumet pois. "Mää sitte voitin." Olli sanoi kävellessään sisälle. "No et kyllä voittanu." Sanoin. "No mut jos voittaja on se, joka osuu lumipallolla useemman kerran toiseen." Olli täsmensi ja hyväksyin tappioni. "Nii mut tärkeintä ei oo voittaminen vaan se, että on paras." Sanoin ja pyyhin lunta Ollin pipon päältä. "Nii ja joskus on molempia." Tuo sanoi hymyillen. "Mä vaadin revanssin." Ilmoitin ottaessani kenkiä pois.

Olimme saaneet ulkovaatteet pois ja kävimme viemässä ne kylppäriin kuivumaan. "Tuu kattoo yks juttu, mitä mun äiti teki." Sanoin ja lähdin kävelemään keittiöön. Olli tuli perässä. "Tarkotakko ittees?" Hän kysyi naurahtaen. Käännyin tähän päin. "En." Keittiön tasolla oli piparitalo, jonka äiti oli tehnyt sairaalassa ollessani. "Aika hieno." Olli sanoi ja nojasi tasoon. Istuin tuolille ja nojasin selkänojaan. "Mää oon aina ennen tehny sen, mut ku olin sairaalassa nii en voinu." Sanoin. "Onks sulla kaikki murtumat jo parantunu?" Olli kysyi. Nyökkäsin. "Mulla on vaa enää ne tikit." Sanoin. Alkoi taas harmittaa, että olin tehnyt sen viillon. Sain kylmiä väreitä, kun mietin, kuinka syvä se oli. Tartuin hellästi käsivarrestani, jossa haava oli. Ilmeeni varmaan kertoi jotain, koska Olli katsoi minua vakavana ja tuli halaamaan. "Rakas kaikki hyvin. Sattuuko siihen?" Nyökkäsin ja käärin hihaani varovasti. Sideharso peitti haavan. Aloin ottaa sitä varovasti pois. Olli istui viereeni tuolille. "Ai saakeli." Sattu jonku verran, kun sideharsoa oli tarttunut vereen, joka oli kuivunut. "Haluuks sä et mä otan sen? Vois olla helpompi." Olli ehdotti. Nyökkäsin ja ojensin käteni tälle. Hän alkoi kääriä sidettä varovasti ja pian haava tuli esiin. Viilto oli noin viidentoista sentin mittainen ja reunoja ympäröi mustelma ja kuivunut veri. Hengitykseni tiheni vähän, kun näin käteni. Olinko tosiaan tehnyt tuon itse? "Miten sä pystyit?" Olli kysyi surullisen kuuloisena. "Mä en tiiä. Olin vaan nii sokissa." Sanoin ja katsoin Ollia. "Mut mä tein sen, koska olin niin vihanen ja surullinen sillon. Mä rakastan sua niin paljon. Anteeks, mun ei ois pitäny." Sanoin. "Voi muru. Sähän tiiät ettet enää tee näin." Olli sanoi ja otti käsistäni kiinni. Nyökkäsin ja yritin hymyillä. "Tietääkö sun vanhemmat?" Tuo kysyi. "Ei tiiä. Mut en haluu kertoo, ku ne huolestuis ihan turhaan." Sanoin. "Aleksi ei ne turhaan huolestuis." Tuo sanoi. "Tiiän." Sanoi ja kuivasin kyyneleeni.

"Mitä sa haluisit tehä?" Kysyin Ollilta joka silitti kämmenselkääni. "Mä haluun sitoa sun käsivarren uudelleen." Tuo sanoi ja nousi ylös. Hän avasi lääkekaapin ja otti sieltä sideharsoa. "Pitääks se puhistaa?" Olli kysyi. "Ei tarvi." Sanoin hymyillen. "Aleksi, kyllä tarvii. Mä tiiän et se kirvelee, mut se ei saa tulehtua." Tämä sanoi. "Miks sää oot niin hyvä poikaystävä?" Kysyin hymyillen, kun tuo haki puhdistusaineen. Olli vain hymyili takaisin ja istui tuolille. Ojensin käden ja tuo laittoi puhdistusainetta vanulapulle. Kirveli kyllä aika paljon.

"Nii Olli mitä sää oikeesti haluisit tehä? Meillä on yli kaks tuntia aikaa." Kysyin. "No mää haluaisin sua." Olli sanoi koiranpentuilmeellä ja piirsi käteeni.