Like A Brother

63. Luku|"Haluuks sä toisen?"

Joonaksen POV:

Niko meni keittiöön ja istuin sohvalle. Aloin katsoa puhelinta, kunnes Niko tulee olohuoneeseen tölkki kädessään. Ja ei tosiaan ollut mitään limpparia se. "Haluuks sä?" Hän kysyi. "Okei." Vastasin ja tämä heitti minulle tölkin. "Ai saakeli, mitäköhän tästäkin taas tulisi?" Niko istui sohvalle. "Katotaanks jotaki?" Hän kysyi. Nyökkäsin ja avasin itsekkin tölkin. Aloimme katsoa jotain sarjaa, joka vain vaikutti hyvältä. Miks mulla oli semmonen olo, että kiusallisia hetkiä oli luvassa tänä iltana?

Ollin POV:

Raotin varovasti silmiäni ja tajusin toisen jalkani ja käteni olevan kietoituneena Aleksin ympärille. Pääni oli tämän olkapäällä. Nousin varovasti tämän päältä ja siirryin hänen viereensä. Tiesin haluavani olla Aleksissa kiinni, mutta en halunnut satuttaa tätä. Nousin istumaan sängylle ja huomasin tämän heräävän. "Mihin sä meet?" Tämä kysyy. "En mihinkään. Mä olin vaan vahingossa tullu sun päälle ja pelkäsin, et satutan sua." Sanoin vähän surullisena. "Tuu takas." Tuo sanoi ja veti minut kiinni itseensä. "Mä kyllä sanon, jos mua sattuu. Mut haluun et sä oot siinä." Tämä sanoi hiljaa vähän käheällä äänellä.

Hieroin otsaani Aleksin olkapäähän huomionkipeänä ja nostin sitten pääni niin, että nojasin tuon rintaan. Hän käänsi päänsä minuun päin. "Aleksi." Mutisin tätä vasten ja tämä tuijotti minua. "Mä rakastan sua niin paljon." Sanoin ja tunsin herkistyväni. "Tuu lähemmäs." Tämä sanoi. Nousin vähän ja menin Aleksin tasolle. Katsoin tämän silmiä, hiuksia, nenää, huulia ja kaikkea. "Aleksi. Tajuuksä kuin tärkee oot mulle?" Kysyin. Tämä nyökkäsi. "Ja sä oot yhtä tärkee mulle." Hän sanoi. Sitten Aleksi laittoi kätensä hiuksiini. Tämän jälkeen hän alkoi liuttaa sitä leualleni. "Mä en jaksa oottaa sua." Sanoin ja suutelin tätä. Aleksi piti kättään takaraivollani varmistaakseen, etten karkaisi mihinkään.

Nikon POV:

Kesken sarjan nään Joonaksen vetävän loput ykkösellä. Tein samoin ja laskin tölkin sohvapöydälle. Ei oo totta, että jo yhdestä alkoi tulla outo olo. "Haluuks sä toisen?" Kysyin ja Joonas vastasi myöntävästi. Kävelin keittiöön ja kuulin Joonaksen tulevan perässäni. Olin avaamassa jääkaappia, kun näin tämän istuvan pöydän ääressä vähän mietteliäänä. "Kaikki ok?" Varmistin. "En mä tiiä." Sain vastaukseksi. Menin istumaan tämän viereen. Joonas katsoi minua varovasti. "Mäki mietin sitä pusua." Sanoin. "Mut mistä sä tiesit?" Tuo kysyi hämmentyneenä. "Mä vaan tiiän. Saanko antaa toisen?" Joonas nyökkäsi ja yhdistin hellästi huulemme. Se ei kestänyt kauaa ja huomasin Joonaksen punastuvan. "Mut ollaanhan me vaan kavereita?" Tämä kysyi. "Joo." Sanoin hymyillen. "Ku Joel yritti väittää vähä muuta, nii luulin et säki olit sitä mieltä." Joonas sanoi. Hän kuulosti söpöltä. Halasin tätä. "No et sä oo mulle mikään tavallinen kaverikaan. Mut en mä vois seurustella sun kans." Sanoin. "En mäkää sun." Joonas naurahti vähän ja otti etäisyyttä minuun. "Mut entä, jos mä..." "Saat pussata millon vaan." Keskeytin tuon. "Miten sä taas tiesit, mitä olin sanomassa?" Joonas ihmetteli ja katsoi minua hämmentyneenä, mutta huvittuneena. Hymyilin tälle ja pussasin tätä poskelle. Nousin tuolilta ja kävelin olohuoneeseen.

Joonaksen POV:

Eli kumpikaan ei ollut ihastunut ja olimme vain kavereita. Hyvä niin. En usko, että olisin kovin hyvä missään seurustelussa. Olimme kyllä Nikon kanssa muodostuneet tosi läheisiksi. Menimme jatkamaan sarjaa ja pöydällä oli nyt lisää avaamattomia tölkkejä. Toivon, etten tee mitään tyhmää. Yhtäkkiä Joel soittaa. Näytän nopeasti puhelinta Nikolle ja vastaan.

Minä: Moi.

Joel: Moro. Ooks kotona?

Minä: En, Nikolla. Miks nii?

Joel: Noku mietin, et oisin voinu tulla käymään.

Minä: Sä voit tulla tänne.

Joel: Okei, no nähään jonku vartin päästä.

Minä: Joo moi.

Aleksin POV:

Onneksi huoneen ovi ja seinät olivat paksut ja äänieristetyt. Ja onneksi kukaan ei tullut. Suutelimme ehkä viisi minuuttia välillä pitäen hengittämisen mittaisia taukoja. "Aleksi mä haluun lähemmäs sua." Olli yhtäkkiä sanoi vähän hengästyneenä. Tiesin, mitä tämä tarkoitti. Tajusin samalla, kuinka paljon halusin häntä nyt ja sen oli saattanut päälläni makaava Ollikin tajuta. "Nii määki. Mut ei me voida täällä." Sanoin. Ääneni kuulosti vähän oudolta. Minusta kyllä huomasi, milloin...no, niin. "Ei kukaan tuu." Olli sanoi hymyillen. "No okei." Myönnyin. "Mut sano heti, jos sua sattuu." Tämä sanoi ja nousi istumaan. Nyökkäsin ja katsoin Ollia, joka otti paitansa pois. "Olli. Mä en tiiä, onks nyt hyvä hetki sanoo tää, mut mä en uskonu, et haluisit mua. Ku sä oot muutenki niin upee ja täydellinen ja nyt mä en voi ees liikkua normaalisti. Ja ku mulla on selkä ja pari muuta kohtaa sidottuna." Sanoin. Helpotti jotenkin, kun sain sanottua tuon. "Aleksii. Sä oot aivan täydellinen ja upee. Tottakai mä haluun sua. Haluun sua niin saatanasti, etten pysty kohta olla. Mä vaan pelkään satuttavani sua." Tämä sanoi. "Et sä satuta mua. Mä tiiän sen." Sanoin.

Olli nosti minut istumaan. Se ei onneksi sattunut paljoa. Olli tarttui kädestäni kiinni ja haki katsekontaktin kanssani. Katselin Ollin upeita sinisiä silmiä. "Otetaan rauhassa, joohan? En haluu, et sua sattuu." Olli sanoi. Nyökkäsin. Tämä siirsi kättään paitani alle ja alkoi varovasti ottaa sitä pois. Kun paitani oli heitettynä tuolille jäimme katselemaan toistemme mustelmia, palovammoja ja haavoja täynnä olevia yläruumiita. Aikaisemmin Olli ei ollut sanonut poskestanikaan mitään. Oman rintani päältä meni sideharsoa, sillä selkänihän oli sidottu. Huomasin, ettei Ollin kaulassa ollut enää jälkiä. Asia täytyi korjata, joten vedin Ollia itseäni päin ja aloin tehdä omistusmerkkejä tämän kaulaan. Kuulin hänen huokailevan nautinnosta ja tunsin tuon sormien kulkevan vatsallani.