Like A Brother

76. Luku|"Too many things at the same time"

Aleksin POV:

Tiesin Ollin kärsivän tällä hetkellä. Halusin tietää, kuinka hyvin tämä kestäisi sen. Olisin muuten liikuttanut kättäni, mutta tuon vanhemmat istuvat edessämme, enkä halunnut jäädä kiinni. Olen puhdas.

Tunsin, kuinka Ollilla seisoo. Tämä potkaisi minua jalkaan. Selvästi halusi, että lopetan. Tuon isä nousi pöydästä ja meni hakemaan kahvia. Katjakin käänsi päätään ehkä kolmeksi sekunniksi sanoessaan, että hänkin ottaisi. Silloin liikutin kättäni ja tunsin, kuinka Olli liikahti vähän ja iski paljon kertovan katseen minuun. Hymyilin tälle takaisin. Ja huomasin tuon vanhempien taas katsovan pois. "Voitko lopettaa tai kohta sullaki seisoo?" Olli sanoi hyvin hiljaa. Katsoin tätä silmiin ja liu'utin käteni pois. Varmasti tuntui.

Nikon POV:

Istuin pöydän ääreen Joonaksen seuraksi. Nostin jalat viereiselle tuolille ja pidin puurokulhoa käsissäni. "Käytteks te missään vai ootteks vaan kotona?" Joonas kysyi. "Vissiin ollaan suurimmaks osaks vaan kotona, mut sit käydään mummolla ja papalla." Vastasin. "Heei mä löysin mantelin." Sanoin ylpeänä ja asetin sen pöydälle. Joonas naurahti ja huomasi pöydällä palapelin. "Tehään palapeli." Hän sanoi ja kippasi palaset pöydälle. Laitoin lisää kanelia puuroon ja laskin kulhon pöydälle. Aloin etsiskellä samanvärisiä palasia, kun kuulin äidin laittavan joululauluja soimaan.

Ollin POV:

Vilkaisin vanhempiani, jotka onneksi menivät olohuoneeseen juomaan kahvit. Kun kuulin telkkarista tulevat äänet, laskin lusikan ja katsoin Aleksia. Hän vilkaisi minua sivusilmällä ja hymyili. "Määpä tiiän, mitä sää aattelet." Aleksi sanoi. "Nii kyl sä ny varmaan ittes tiiät." Sanoin ja nousin tuolilta. Siirsin Aleksin tuolia kauemmas pöydästä ja menin tämän syliin kasvokkain. "Seisooks vielä?" Aleksi kysyi hiljaa. Nyökkäsin ja siirryin lähemmäs tätä. Tuon kädet löysivät paikkansa alaselältäni ja nostin omani tuon harteille. "Joku heräs vasta nytte." Kuiskasin hymyillen. "Eiku sä huomasit sen vasta nytte." Tuo kuiskasi takaisin ja laski huppuni alas. Painoin pusun Aleksin otsalle. "Mun rakas." Hän sanoi vetäen minua taas enemmän kiinni itseensä. Nostin tuon leukaa ja hivuttauduin hitaasti lähemmäs. Pysähdyin, kun tuo ilmoitti mustelmani olevan kokonaan poissa. "Sun haavaki on poissa." Ilmoitin ja silitin peukalollani tuon poskea. Sitten suutelin tätä hitaasti.

Aleksin POV:

Tunsin puhelimeen tulevan viestin ja otin sen taskustani lopettamatta Ollin suutelemista. Jouduin kuitenkin avaamaan silmät ja näin viestin olevan äidiltä.

WhatsApp

Äiti❤: Lähetään nyt kiertää iskän kans sukulaisia. Tullaan kaheltatoista takas.

Minä: Joo.

Sain vastattua samalla kuitenkin keskittyen Olliin. Yhtäkkiä tämä irrottautuu ja katsoo minua. "Too many things at the same time." Hän sanoi aika hyvällä rallienglannilla. Sitten hän otti puhelimen kädestäni, asetti sen pöydälle ja jatkoi suutelua. Okei, nyt mä keskityn vaan suhun.

Joonaksen POV:

Olimme saaneet palapelin koottua, syötyä puurot ja sitten olimme vain jutelleet kaikesta Nikon huoneessa. "Mä unohin kokonaan kaikkien joululahjat." Sanoin. "Mut mä tuon sit illemmalla." Jatkoin. Tuo nyökkäsi. "Ei tarvi sit olla mikää ihmeellinen." Niko sanoi. Ja nojasi olkapäähäni. Nojasin tuon päähän ja silitin hänen hiuksiaan. Tuntui hyvältä, kun Nikokaan ei ollut ihastunut. "Mä voisin nukahtaa tähän." Kuulin tuon mutisevan.

Jonkin ajan jälkeen ilmoitin, että lähtisin sinne kauppaan. Nikolle se kävi. Matkalla mietin, mitä voisin ostaa. Kahdeksan lahjaa. Perheenjäsenille ja jätkille.

Kauppakeskuksessa huomasin musiikkiliikkeen ja päätin mennä sinne. Kaikki meistä omistivat kuitenkin kitaran. Katsoin alennuksessa olevaa plektrakokoelmaa. Valitsin sieltä viisi ja menin kassalle. Myyjä laittoi ne pieniin paketteihin, kun kerroin niiden olevan lahjoja. Nyt en tosin tiennyt, missä paketissa oli mikäkin väri. No ei kai sillä niin väliä ollut.

Pikkusiskoni täyttäisi vuoden alussa yhdeksän. Hän siis leikki vielä leluilla ja tiesin tämän saavan ihan tarpeeksi pehmeitä paketteja mummolta. Kävelin lelukauppaan.

Ollin POV:

"Pitäiskö teijän mennä vaikka yläkertaan?" Kuulin isäni sanovan ja hätkähdin. Irtauduin Aleksista ja katsoin hymyillen tuota, joka myös hymyili. Tunsin vähän punastuvani. Katsoin Aleksia, joka myös punastui vähän. "Joo." Sanoin ja nousin tuon sylistä. Iskä näytti aika huvittuneelta. Kävelimme vähin äänin yläkertaan.

Istuin sohvalle ja Aleksi hyppäsi mahalleen sängylle. "Sori tosta." Sanoin. "Ei haittaa. Se oli enemmän vaan huvittavaa, ku noloa." Tuo sanoi hymyillen. Nousin sohvalta ja menin puoliksi tuon päälle makaamaan. "Lähetäänkö meille? Äiti ja iskä sano tulevansa kaheltatoista." Aleksi sanoi söpöllä äänellä. "Joo." Yritin sanoa yhtä söpösti. Aleksi siirsi minut viereensä ja otti kädestäni kiinni vetäen minut mukanaan ylös. Sitten tuo meni pukemaan ulkovaatteitaan. "Tuu sitte alas." Sanoin ja kävelin portaisiin. Tajusin, ettei tuolla ollut kypäräänsä, mutta onneksi minulla oli kaksi varakypärää. Siksi olin voinut antaa toisen Aleksille. Puin mustaa toppatakkia päälleni. "Me mennään käymään Aleksilla." Huusin vanhemmilleni ja samalla muistin jotain. Juoksin yläkertaan ja tämä tuli minua vastaan. "Mä tuun kohta, unohin yhen jutun." Sanoin. Nappasin pöytäni laatikosta tekemäni kortin ja sujautin sen taskuuni. Sitten menin takaisin alas. Ojensin kypärän Aleksille ja avasin ulko-oven. "Moikka." Äiti huusi olohuoneesta.

Ulkona alkoi olla jo vähän valoisampaa, mutta silti aika pimeää. Aleksi laittoi kypärän päähän ja minä omani. Nostin tämän sitten syliini ja katsoin tuota. "Aleksi sä oot niin komee." Sain sanottua ja aloin hymyillä. "Olli sää oot niin söpö." Tuo vastasi. Sitten hän koputti kypärääni ja minä koputin tämän. Laskin Aleksin istumaan mopon kyytiin ja istuin tuon eteen. Tunsin lapasten peittämien käsien asettuvan ensin lantiolleni ja sitten vyötärölle.

Joonaksen POV:

Olin saanut joululahjat ostettua. Voisin samalla käydä viemässä ne, koska illalla en enää ehtisi. Kävelin ensin Joelille, koska hän asui järjestyksessä lähimpänä.

Soitin ovikelloa ja tuon äiti tuli avaamaan. "Moi Joonas." Hän sanoi. "Moi. Onks Joel?" Tämä tulikin ovelle ja hänen äitinsä käveli keittiöön. "Mää toin sulle tämmösen." Ojensin paketin. "Kiitos. Mulla ei oo sulle mitään." Joel sanoi. "Ei se haittaa." Vastasin.

<><><><><><>

Tajusin, että tää mun kirja on aika hidaskulkunen ja yks päivä saattaa jakautua neljään lukuun. Mut tää nyt ilmeisesti on mun tapa kirjottaa. :)