Like A Brother

35. Luku|"Tuu tänne"

Aleksin POV:

Pystyin juuri ja juuri hengittämään. En voinut olla paikallani. Olin itkenyt jo varmasti niin pitkään, että silmäni punoittivat. Mitä jos Ollilla ei olisi kaikki hyvin? Oliko hän vihainen? Nuo ajatukset ahdistivat minua entisestään. Tärisin, enkä saanut sitä loppumaan.

Tommin POV:

Olin käynyt ennen tuntia kahvilassa ja kävelin kohti yläkertaan johtavia portaita. Sitten jouduin palaamaan pari askelta taaksepäin, sillä olin nähnyt sivusilmällä jotain, joka kiinnitti huomion. Voi vittu! Olli makasi tyhjällä käytävällä niskat taittuneena seinää vasten. Nostin tämän istumaan ja huomasin ison mustelman tämän silmässä. Missä tappelussa tää jätkä oli ollu?

Ollin POV:

Avasin varovasti silmiäni. Tai siis vain toista, sillä toinen oli turvonnut ja kipeä. Näin Tommin ja Joonaksen, jotka istuivat edessäni. Nojasin seinään käytävällä, jossa olin puhunut Saagalle ja muille. "Olli?" Kuulin Joonaksen sanovan. "Joonas." Sanoin varovasti. "Sattuuko sulla johonki?" Tommi kysyi. Laitoin käteni silmälleni. Se tuntui ällöttävältä, kun oli turvonnut. "Silmään ja niskaan." Vastasin. "No sä olit ilmeisesti kaatunu ja taittanu niskan seinää vasten." Tommi totesi. Sitten Niko tuli opettajan kanssa luoksemme. "Mitä tapahtuu?" Kysyin hätääntyneenä. "Lähetään käymään koululääkärillä." Naisopettaja vastasi.

Aleksin POV:

Minun oli pakko soittaa jollekin. Yritin soittaa uudestaan Ollille. Jos tämä ei nyt vastaisi, murtuisin täysin. Olin jo vähän rauhoittunut. Käteni tärisivät kuitenkin vielä. Nostin puhelimen korvalle.

Ollin POV:

Olimme kävelemässä kohti koululääkäriä. Joonas oli mukana, kun muut olivat menneet tunneille. Joku yritti soittaa. Äiti. En vastannut. Saisi kuulla kaiken myöhemmin. Puhelin soi uudestaan. Voisko se jo lo...Aleksi? Pysähdyin ja katsoin Joonasta. "Voinko mä käydä vastaamassa puheluun? Tää on tärkee." Kysyin naisopettajalta ja tämä nyökkäsi.

Menin kulman taakse ja vastasin puheluun.

Minä: Moi. Onks kaikki hyvin?

Kuulin Aleksin vain itkevän hysteerisesti.

Minä: Aleksi?

Aleksi: S-sä vas-tasit m-mulle.

Minä: Anteeks etten oo soittanu ja etten vastannu sulle sillon.

Aloin itkeä.

Aleksi: O-olli. V-voiks sää tulla tän-ne?

Minä: Voin. Mä lähen heti.

Juoksin Joonaksen ja opettajan luo. "Sori mut mun pitää lähtee nyt." Sanoin ja juoksin hakemaan reppuni ja kypäräni.

Aleksin POV:

Olli oli vastannut. Hän ei ehkä ollutkaan vihainen ja luultavasti kaikki oli hyvin. Onneksi paniikkikohtaus oli jo helpottanut. Viisitoista tuskaista minuuttia oli nyt selvitty.

Menin sängylleni ja mittasin kuumeen. Voi saatana. Milloin mää parannun?

Makasin sängylläni käpertyneenä peittoihin. Pian kuulen mopon äänen ja aloin itkeä tajutessani, että näkisin Ollin. Halusin äkkiä Ollin luo, joten nousin sängyltä ja lähdin kävelemään ulko-ovelle päin. Kuulen oven avautuvan ja nään Ollin, joka juoksee heti halaamaan minua.

Ollin POV:

Halasin Aleksia tiukasti ja pitkään. "Anteeks rakas." Sain sanottua itkun saattelemana. "Mä en enää ikinä jätä sua yksin." Jatkoin. Aleksi painoi päänsä rintaani ja silitin toisella kädellä tämän selkää ja toisella hupun peittämää päätä. Nojasin poskeani tämän päälaelle. Aleksin halatessa minua edelleen, nostin tämän syliini. "Mun rakas." Kuiskasin. Kannoin tämän huoneeseensa ja laskin hänet sängylle. Silloin Aleksi huomasi mustelmani. "Näin hänen katsovan sitä kauhistuneena. "Käykö, jos mä selitän myöhemmin?" Kysyin hymyillen. Tämä nyökkäsi. Otin repun selästä ja laitoin sen lattialle. "Olli tuu tänne." Aleksi sanoi anovasti istuessaan sängyllä, kuin joku parivuotias. Aloin hymyillä katsellessani tätä. Menin makaamaan tämän viereen ja annoin hänen poskelleen pusun. Aleksi tuli makaamaan rintani päälle. Otin tätä kädestä kiinni. "Jos tulee hätä, niin purista mun kättä." Sanoin hiljaa ja laitoin toisen käteni tämän selälle. Käännyin vielä katsomaan kelloa. Se oli vähän yli yksi. Vajaa neljä tuntia, ennen kuin Aleksin äiti tulisi.

Aleksi POV:

Silitin peukalollani Ollin kättä. Mielialalla oli selkeä vaikutus terveyteeni. Ollilla oli selkeä vaikutus terveyteeni. Mustelma Ollin silmässä oli kieltämättä karu näky. Mutta tämä lupasi selittää myöhemmin. Hän oli siitä huolimatta aivan helvetin komea.

Timeskip n. puoli tuntia:

Näin unta, jonka takia hätkähdin ja puristin tiukasti Ollin kättä, johon tämä havahtui. "Aleksi. Kaikki hyvin?" Tämä kysyi. "Joo. Mä näin vaan unta." Vastasin ja nostin päätäni nähdäkseni poikaystäväni kasvot. Tämä hymyili minulle. Aloin silittää Ollin hiuksia. "Onko millanen olo?" Hän kysyi. "Ihan hyvä. Vähän särkee päätä ja sattuu kurkkuun." Vastasin. Olli nousi istumaan minun siirtyessäni tämän syliin. "Tarviitko sä jotaki?" Hän kysyi. "Sua." Vastasin ja katselin tämän silmiä. "No sitä saa, mitä tilaa." Olli sanoi virnistäen.