Like A Brother

75. Luku|Puurolusikka

Ei aavistustakaan, kuinka monta kertaa olin pussannut Ollia nyt parin minuutin aikana. En helvetissä aijo lopettaa. "Aleksi..." Olli yritti. Esitin, etten kuullut. "Aleksi, mennäänkö me syömään?" Hän sai kysyttyä, kun laittoi sormensa huulilleni. "Mä menin laskuissa sekasi." Valitin. "No mä menin ihan sekasi susta." Olli sanoi vuorostaan. Piirsin tämän rintaan sormellani samalla, kun kysyin: "Vielä yks, jooko?" Olli alkoi hymyillä ja myöntyi. Laitoin käteni tämän hiuksiin ja vedin hänet nyt vähän pidempään pusuun. Tai siis suudelmaan.

Ollin POV:

Kuulin, kun äiti huusi alakerrasta. Sori. En aijo vastata. Nyt on tärkeempääki tekemistä.

Hetken jälkeen Aleksi nousi sylistäni ja nousin perässä. "Sä sit vissiin jäät syömään." Täsmensin ja tuo nyökkäsi. "Pitäiskö sun ilmottaa porukoille?" Kysyin. "Joo." Aleksi vastasi ja otti puhelimen esille. Annoin talle vielä pusun poskelle ja sitten otin kaapista hupparin ja puin sen päälleni. Aleksi oli selvästi nyt laittanut viestin ja katsoi minua kummasti. Katsoin takaisin. "Voinks mä tehä sulle saparot?" Hän kysyi koiranpentuilmeellä. "Voit tehä." Vastasin hymyillen ja istuin sängyn reunalle. Aleksi haki kaksi kumilenkkiä ja alkoi räveltää hiuksiani. "Olli, sä et oo harjannu näitä." Tämä sanoi. "En ookkaa. En oo kerenny vielä." Vastasin. "Onko sulla kampaa?" Tuo kysyi ja katseli ympärilleen. Osoitin lipastoa, jonka päällä se oli. Aleksi kävi hakemassa sen ja meni taakseni sängylle. "Älä sitte revi." Sanoin, vaikka tämä harjasi hiuksiani ihan nätisti. Sitten hän alkoi tahallaan repiä niitä. "Ai miten siis?" Tämä kysyi kiusoitellen. "Ai saatana! Aleksih!" Huusin. Sattu aika paljon. "Sori." Tämä sanoi ja lopetti aggressiiviset toimenpiteet.

Aleksin POV:

Sain Ollin hiukset harjattua ja heitin kamman sängylle. Laskeuduin istumaan, niin että jalkani olivat Ollin molemmin puolin. Vedin tämän nojaamaan minuun, että näkisin tämän kasvot. "Moi." Hän sanoi. "Moi." Vastasin ja aloin laittaa ponnareita tämän hiuksiin. Kun sain ne laitettua, pyysin Ollia sulkemaan silmät. Tämä totteli ja nostin hänet takaisin istumaan. Aloin hieroa tämän harteita ja näin, kuinka tuo kallisti päätään eteenpäin.

Joonaksen POV:

WhatsApp

Minä: Voinks mä tulla nyt aamusta käymään, ku oltais sit ilta vaan perheen kans?

Niko😈: Joo. Heräsin just.

Minä: Herätinks mä?

Niko😈: Joo.

Minä: Sori. Mut mää lähen kohta tulee.

Niko😈: Juu.

Fuck! Mulla ei oo kellekkään joululahjoja. Ei ees kellekkään meijän perheestä. Voi helweddi. Ehkä kävisin sitten samalla kauppakeskuksessa.

Otin kaapista vaaleanpunaisen hupparini, koska...se on hieno ja se kohotti mielialaa. Laitoin pipon ja sen päälle hupun. Tennarit ei ehkä enää tähän vuodenaikaan ole se paras vaihtoehto, mutta menköön tämän kerran. Lähdin kävelemään Nikolle. En jaksanut syödä edes mitään, vaikka kaapissa olisi ollut. Siis talvi oli just tätä. Pimeetä ku...en ees tiiä. Näytin varmaan aika masentuneelta kävellessäni kadulla kädet taskussa.

Koputin oveen, sillä en tiennyt, nukkuivatko tämän vanhemmat vielä. Niko tuli avaamaan ja moikkasi. Astuin sisälle ja potkin kengät pois. "Meinaaks sä käydä muitten luona tänää?" Niko kysyi nojatessaan seinään, kun riisuin takkia. "Öö, varmaan joo." Vastasin. Ja katsoin, oliko puhelimessa ilmoituksia. "Ooksä syöny?" Tuo kysyi. "En." Vastasin ja kävelin tämän perässä keittiöön. "Moi Joonas." Nikon äiti tervehti. "Moi." Vastasin hymyillen ja istuin pöydän ääreen. "Mitä sä haluut?" Niko kysyi jääkaapilta. "Mä keitin puuroa. Sitä voi ottaa." Tuon äiti ilmoitti ja nyökkäsin.

Ollin POV:

Tuntui hyvältä, kun Aleksi hieroi hartioitani. Hengitin rauhallisesti, enkä edes säikähtänyt, kun tämä kurkotti olkani yli ja asetti päänsä siihen. "Olli mää rakastan sua." Tuo kuiskasi söpösti. Käänsin vähän päätäni ja pörrötin tämän hiuksia. "Mää rakastan sua Aleksi." Vastasin. Sitten tuo lopetti hieromisen ja laittoi hupun päähäni. Hän nousi sängyltä ja otti kädestäni kiinni. Nousin itsekin ja Aleksi veti minut suloiseen haliin. Samassa haistoin, että alkerrassa oli riisipuuroa. "Aleksi nyt mennään syömään." Sanoin ja vedin tuon hiukset silmille. Tämä yritti katsoa niiden läpi. "Joo."

Kävelimme alakertaan ja äiti oli laittanut meille annokset valmiiksi. Istuin alas ja Aleksi tuli viereeni. Tämä alkoi piirtää sormellaan reiteeni ja sain kylmiä väreitä. Aloin keskustella äitini kanssa siitä, keillä sukulaisilla kävisimme huomenna. Yritin samalla olla mahdollisimman neutraalisti, kun Aleksin käsi siirtyi sisäreidelleni. Alkoi vähän hymyilyttää. Hän teki tämän tahallaan. Iskäkin tuli keittiöön. Aleksi nyt tarkkana, ettet vaan jää kiinni. "Moi. Sä oot vissiin Aleksi." Isä sanoi. Aleksi nyökkäsi hymyillen. Hän ei vieläkään lopettanut. Meinasin tukehtua puurolusikkaan, kun tunsin käden siirtyvän vähän tuntoherkemmälle alueelle. Potkaisin tämän jalkaa hellästi. Tuo vain potkaisi takaisin ja jatkoi. Ei vittu Aleksi. Onneksi tämä piti kättä sentään paikallaan. Silti tunsin meneväni kovaksi. Ei helvetti nyt. Jos sä liikutat sitä kättä, niin sit onki selittelemistä. Vanhempani istuivat meitä vastapäätä. Pienikin epäilyttävä ilme tai liike saattoi olla liikaa.

<><><><><><>

Kommenteissa ilmotusluontosta asiaa.