Like A Brother

34. Luku|Kunnolla turpaan

Heräsin tosi aikaisin. Viideltä?! Mitäs vittua tämä nyt oli. Oliko minullakin kuumetta? Oli ihan pakko kokeilla otsaa. Olinkohan koskaan herännyt ilman herätystä näin aikaisin? Menin vaihtamaan päivävaatteet ja pakkasin repun valmiiksi.

Aleksin POV:

Vitutti niin paljon äiti. Se saatanan kusipää ei ymmärtänyt tilannetta ja käski minun olla kotona yksin.

Kävelin kuolleen näkoisenä keittiöön kaksi peittoa päälläni. Otin kuumemittarin ja kävelin takaisin sänkyyni. Istuin ja katselin itseäni huoneen toisessa päässä olevasta kokovartalopeilistä. Kallistin päätäni taaksepäin ja katsoin, olivatko Ollin tekemät jäljet näkyvissä vielä. Olivat. Ei hitto! Mitä, jos äiti oli nähnyt ne. Menin hakemaan eteisestä jonkun random tuubihuivin ja laitoin sen kaulaani.

Olli ei ollut soittanut. Se harmitti minua vähän. Eihän se vakavaa ollut. Olisin vain halunnut tietää, mitä tälle kuului. Tarvitsin piristystä. Nousin ylös ja kävelin pöytäni ääreen istumaan. Kuuntelin aikani itse sampleilla tekemiäni äänityksiä. Olisikohan musiikkilukiossa mahdollista harjoittaa konemusiikkia?

Timeskip n. 3h:

Olin nukkunut pari tuntia. Tallustin keittiöön ja otin jääkaapista valmislasagnen ja aloin lämmittää sitä mikrossa. Kerrassaan masentavaa elämää. Ja taas alkoi vituttaa, vaikka äiti tulisi vasta muutaman tunnin päästä. Iskäkin tulisi tänään käymään kotona. Vitut. Olisin vain omassa huoneessani. Yksin. Kylmissäni. Masentuneena. Niin ja tietty vittuuntuneena.

Joonaksen POV:

Olli oli tänään tosi hiljainen ja poissaoleva. "Niko? Onks Ollilla kaikki okei? Se eilen kysy, et voiks tulla meille, mut ei tullu, ku mun vanhemmat oli kotona." Niko pudisti päätään ja sanoi: "Mä en oikeen tiiä. Se tuli täks viikoks meille. En oikeen viitti kertoo, jos Olli ei halua." Tämä sanoi. "Okei. Mut onhan kaikki siis hyvin?" Halusin varmistaa. "No ei mitään vakavaa, ainakaan mun tietääkseni oo sattunu." Niko sanoi. Nyökkäsin ja otin pelikortit esille. "Pelataaks yks?"

Ollin POV:

Olin mennyt käymään koulun kahvilassa. Tarvitsin välipalaa. En nimittäin ollut halunnut syödä mitään sen jälkeen, kun olin lähtenyt Aleksilta. Menin istumaan pieneen pyöreään pöytään seuranani vain voileipä ja vesipullo.

Olin melkein saanut syötyä, kun tunsin kyllästyväni tähän päivään nähdessäni kolmet kasvot, joita en olisi tahtonut nähdä. Ja samalla Aleksikin yritti soittaa. Voi vittu. Miksi sä just nyt soitat? Painoin punaista luuria ja laitoin kännykän takaisin taskuun.

Aleksin POV:

Katsoin jotain saatanan dokumenttia, joka liittyi tulevaan kokeeseeni. Ajattelin, että tämä olisi mukavampi tapa harjoitella. Laitoin sen paussille, sillä tunsin aivan järkyttävän ikävän valtaavan mieleni. Olli. Menin nopeasti hakemaan puhelimeni. Ja aloin soittaa tälle. Ennen kuin soitin, tajusin, että olin saamassa paniikkikohtauksen. Olli, nyt mä tarvin sua. Aloin itkeä hysteerisesti, kun tajusin tämän hylkäävän puhelun. Hylkäävän. Se kuulosti todella pahalta. Käperryin pieneksi keräksi ja kaaduin sängylleni. En enää kyennyt soittamaan kenellekkään. Happi ei kulkenut ja tärisin. Tuntui siltä, että nyt taisteltiin eloonjäämisestä. Yksin. Ilman Ollia.

Ollin POV:

Katsoin vittumaisella ilmeellä kolmea muovinaamaista pissistä, jotka kävelivät luokseni. Saaga ja sen kaksi kaveria, Lotta ja Sanni. Ei nyt kyllä vittuakaan kiinnostais. "Mulla ois sulle asiaa." Saaga sanoi. "Aha. No sittehän sä voitki mennä." Sanoin. "Älä oo lapsellinen vaa tuu käymään tuolla." Tämä sanoi tiukasti. Siis kenen äitiä se luuli esittävänsä? "En helvetissä tuu käymään yhtään missään." Sanoin. "Ihan oikeesti. Sä teet tästä vaan vaikeempaa." No tuo oli kyllä totta. Nopeammin pääsisin tilanteesta, jos vain kuuntelisin äkkiä, mitä tuolla oli sanottavaa. Nousin vaivalloisesti ylös ja kävelin heidän perässään tyhjälle käytävälle.

Joonaksen POV:

"Mihin se Olli muuten lähti?" Kysyin meidän pelatessa Nikon kanssa ristiseiskaa. "Se meni hakee välipalaa." Hän vastasi. Katsoin kelloa. Kymmenen minuutin päästä alkaisi seuraava tunti. "Se on kyl ollu jo aika kauan siellä." Niko tajusi. "Voi helvetti. En ihmettelis, vaikka se olis menny tekemisenpuuttessa haastaa riitaa jonku kolmosluokkalaisen kanssa ja saanu kunnolla turpaan." Sanoin.

Ollin POV:

"Sanokaa asianne nopee. Mulla alkaa tunti kohta." Sanoin. Seisoin nuita kolmea vastapäätä nojaten seinään. "No kuule aivan varmasti sanotaan." Saaga vakuutti. "Miks sä et ees vastannu mun viestiin? Etkä eilen, ku soitin. Julia ei aijo tulla kouluun. Se on ihan paskana. Oisit mielummin vaikka kirjottanu, ettet oo kiinnostunu siitä." Tämä saarnasi. "Ei mulla oo mitää velvollisuutta vastata sun viesteihin ja puheluihin. En ees tunne sua." Sanoin. "Anteeks nyt, mut onks sulla jo joku, ku oot noi hankala?" Saaga kysyi yllättäen. "Kyllä on. Voinko nyt vaa lähtee?" Vastasin ja yritin lähteä, mutta Lotta veti minut takaisin. "Sitte ku kerrot, kuka se on." Saaga tenttasi. "Se ei vittu kuulu sulle." Sanoin. Ärsytti tollanen. Yhtäkkiä, ennen kuin edes tajusin, Saaga löy minua nyrkillä suoraan silmään. Kaikki pimeni.