Like A Brother

48. Luku|"Mikä on sun heikkous?"

Tähän alkuun haluan sanoa, että en tiedä kaikkien bändin jäsenten vanhempien nimiä, joten olen keksinyt nimet. Ja toki, jos joku haluaa sivistää mua, nii voi kommentoida, jos tietää, niin voin sitten vaihtaa ne tähän.

<><><><><><>

Ollin POV:

Äiti tuli hakemaan sairaalan ovelta. Istuin takapenkille. Äiti puhui puhelimessa. Yhtäkkiä näen sivusilmällä jonkun juoksevan ovista ulos. "Aleksi!" Huusin. "Äiti pysähy!" "Mitä sä huudat?" Tämä kysyi edelleen puhuen puhelimessa. Auto ajoi noin kahtakymppiä. Avasin oven ja hyppäsin kyydistä. "Hei, Olli!" Kuulin äitin vielä huutavan. Juoksin Aleksin luo ja halasin tätä lujaa. Näin tämän olevan heikkona ja että häntä paleli. "Ollii." Aleksi sanoi itkien ja painaen kasvonsa olkapäätäni vasten. "Sori, nyt mun pitää lopettaa." Kuulin äitini sanovan takana ehkä kolmenkymmenen metrin päässä. "Aleksi miks sä lähit sieltä?" Kysyin silittäen tämän päätä. "Mä halusin sun luo." Tämä sanoi itkien. Kuulin äitini tulevan luoksemme. "Olli toi oli tosi vaarallista. Ja miks teillä kummallakaan ei oo ulkovaatteita?" Irtauduin Aleksista ja hymyilin äidille. Hän katsoi meitä ja alkoi itsekkin hymyillä. Näin hänen silmässään pienen kyyneleen. "Voi rakas." Tämä sanoi. "Onko se nyt tapahtunut?" Nyökkäsin. Aleksi pyyhki kyyneleensä ja hänkin hymyili. "Voi teitä." Äiti sanoi ja tuli halaamaan meitä molempia. "Äiti, älä itke." Sanoin ja hymyilin tälle. Tämä pyyhki kyyneleet. "En tietenkään. Mä oon vaan iloinen ja ylpee teijän puolesta.

"Joo äiti, tässä on Aleksi." Sanoin. "Moi Aleksi. Mä olen Ollin äiti Katja. Kiva tutustua." Tämä sanoi. "Meijän oli tarkotus kertoa tässä lähiaikoina. Me ollaan oltu nyt kuukasi." Sanoin. "Ihana kuulla. Olitko sä muuten Aleksi se, joka pyörtyi?" Aleksi vilkaisi minua. "Joo. Mä en ollu syöny pitkään aikaan ja sitte..." Tämä lopetti kertomisen. "Ei sun oo pakko." Sanoin tälle. Aleksi nosti katseensa minuun ja sitten äitiini. "Ömm...m-mä viilsin mun kättä. Niin pahasti, että mä pyörryin." Aleksi sanoi varovasti. "Voi kulta." Äiti sanoi. Ja halasi tätä. Näin Aleksin alkavan itkeä. "Miksi sä niin teit?" Hän kysyi. "Äiti." Sanoin. "Olli ei se haittaa. Mä tein sen, koska pelkäsin, että menetän Ollin. Ei mun ollut tarkoitus." Aleksi sanoi.

"Pitäiskö meijän pojat mennä autoon, ettei teillä tuu kylmä?" Äitini kysyi. Joonas laittoi viestiä.

WhatsApp

Joonas🤪: Mikä siellä on tilanne?

Minä: Hyvä. Aleksi on heränny ja voi hyvin.

Joonas🤪: Entä vanhemmat?

Minä: No mä lähin sieltä huoneesta ja Aleksi karkas mun perään. Luultavasti etsii sitä.

Joonas🤪: Mitä sä oot tehny meijän vauvalle? Tuleeko siitäki badboy?

Minä: Aleksi on aina mun vauva, vaikka se väittääki olevansa jo iso poika.

Joonas🤪: Joo no okei. Mut ei mulla ollu muuta. Halusin vaa tarkistaa, että kaikki on ok.

Minä: Joo moro.

"Pitäiskö sun Aleksi mennä takas vai miten?" Äitini kysyi. "Pitäis varmaan. Mut mä voin soittaa niille. Ja mulla on tavaroita teillä, nii käviskö, jos tulisin hakee ne?" Tämä sanoi. "Joo käyhän se." Äiti vastasi.

Aleksin POV:

Äiti oli laittanut viestiä.

WhatsApp

Äiti: Missä sää oot? Se sun haava olis pitäny tikata.

Voi vittu. No, en nyt jaksaisi vastata. Käyttäisin sen sitten myöhemmin tikattavana. Saavuimme Ollin kodin pihaan. Tämän äiti meni edeltä. Olli jäi katsomaan minua auton viereen. "Hyvä, ettei sulle käyny pahemmin. Paitsi että oisko toi pitäny tikata tai jotain?" Olli kysyi. "Olis kuulemma, mut käyn vaikka huomenna." Sanoin. Olli kallisti päätään ja teki söpön ilmeen. "Oo varovainen, ettei satu mitään." Meinasin sulaa tälle. "Joo." Sanoin hymyillen. Kävelimme sisälle.

Olli hyppäsi sängylle ja kurkotti lattialle. Hän nousi ylös kädessään minun vyöni. "Muistaks sen hetken, ku otin tän pois?" Tämä kysyi. Nyökkäsin hymyillen ja olin ottamassa vyötä tämän kädestä, mutta tämä veti käden kauemmas. Olli hyppäsi sängylle. "Tuu hakee." Tämä sanoi yllyttävällä äänensävyllä. Nousin itsekin sängylle ja menin lähemmäs Ollia. Tämä piti vyötä kaukana, etten saisi sitä. En voisi nyt alkaa riehumaan, koska käteni ei pitäisi siitä. Päätin käyttää jotain muuta keinoa. Olli näytti hämmentyneeltä, kun en yrittänytkään ottaa vyötä tältä. Astuin vielä askeleen lähemmäs tätä ja tartuin tämän paidasta molemmin käsin kiinni. Työnnyin hitaasti tätä kohti, kunnes huulemme koskettivat toisiaan. Olli siirsi kätensä poskelleni. Sitten hän pudotti vyön ja siirsi toisen käden selälleni. Tunsin, kuinka jalkani puutuivat. Onneksi minun ei tarvinnut seistä kauaa, sillä Olli laskeutui istumaan sängylle. Tulin tämän syliin ja nojasin tähän niin, että hän painautui seinää vasten. Siitä tämä ei pääsisi pois.

Hetken kuluttua suudelma keskeytyi ja tuijotin Ollin silmiä. Tämän pupillit olivat normaalia laajemmat. Tiesin kyllä, mitä se tarkoitti. Luultavasti omani näyttivät ihan samalta. "Vai että käytit sitten mun heikkoutta mua vastaan." Tämä totesi hiljaa. "Mikä sit on sun heikkous?" Kysyin. "No mitäpä luulet?" Hän kysyi vielä, ennen kuin sulki taas välimatkamme.

<><><><><><>

Miettikää, et Porko on tossa kuvassa se, joka on normaalisti.