Like A Brother

92. Luku|Vieras

Tässä luvussa aletaan taas sekottaa asioita. 🤪🃏

<><><><><><>

Aleksin POV:

Katsoin, kun Olli käveli lumisateessa pois. Katsoin tätä monta minuuttia, kunnes hän katosi näkyvistä. Lähdin kävelemään vastakkaiseen suuntaan. Tiedän kaikkien näiden neljän kuukauden vahvistavan ja kasvattavan minua ihmisenä. Henkisesti. Psyykkisesti. Sosiaalisesti. Se oli tarkoitettua, muttei loppuelämäksi. Se oli tarkoitettu elämäni vaiheeksi, josta oppisin ne tietyt asiat. Tulevaa varten. Hyvä, että olimme puhuneet. Hymyilin vähän. En tosin siksi, että olisin iloinen. Vaan että tajusin kaiken olevan edes jotenkin hyvin.

Ollin POV:

Kun pääsin kotiin, kello oli noin seitsemän. Menin keittiöön ja otin lautaselle kaksi pitsapalaa ja täytin vesilasin. "Äiti. Että saan olla rauhassa tän viikon, nii sanon, että kaikki on hyvin." Sanoin tälle olohuoneeseen. Äiti jäi sanattomaksi, vaikka tiesin tämän kuulleen. Kävelin yläkertaan ja suljin oveni. Laiton lasin ja lautasen pöydälle. Käperryin peittoni mutkaan ja tunsin kyyneleen. Aleksia tulee ikävä. Liian ikävä. Nykyään edes vanhempia ei tullut ikävä, vaikka olisin ollut näistä kaksi kuukautta erossa. Mutta Aleksi oli eri asia. Ei onneksi enää sattunut. Henkisesti eikä fyysisesti. Asiat ovat nyt hyvin ja tällaisetkin asiat kuuluvat elämään. Olin nyt valmis päästämään irti. Tiesin sen.

Timeskip kaksi viikkoa:

Joonaksen POV:

Kävelin koulusta kotiin. Olin kiireessä saanut puettua päälleni vain tuulitakin ja voin sanoa, että oli kylmä. Aloin katsoa puhelinta ja huomasin Aleksilta tulleen viestin.

WhatsApp

Aleksi👶: Me muutetaan ens viikonloppuna. Sovittiin vanhempien kans. Halusin ilmottaa.

Pysähdyin. Nyt jo? Miksi he muuttavat jo nyt? Piti ilmoittaa Ollille, koska oli selvää, ettei ainakaan Aleksi aikonut sitä tehdä.

WhatsApp

Minä: Ooks ok? Mul ois kerrottavaa.

Olli🥵: Joo oon. Kerro vaa.

Minä: Aleksin perhe muuttaa jo ens viikonloppuna.

Olli🥵: ...

Olli🥵: Se on ok. Oon päässy yli...

Minä: Oikeestikko? En uskonu et pääset.

Olli🥵: En mäkää. Mut kiitti ku kerroit.

Minä: Joo. Huomiseen veli.

Olli🥵: <3

Ajattelin, että muille voisi kertoa vaikka koulussa.

Aleksin POV:

Pakkasin kirjoja ja muita tavaroitani pahvilaatikkon. Sitten kirjoitin päälle mustalla huopatussilla Aleksin huone. Vein laatikon eteiseen, josta ne vietiin muuttoautoon. Istuin sängyn laidalle ja avasin yöpöydän laatikon. Otin sieltä kortin, jonka olin saanut Ollilta. Katsoin mustavalkoista kuvaa, jossa minä nukuin tämän rinnan päällä. Olli oli ottanut sen. Hymyilin. Käänsin kortin ja katsoin Tatun kuvaa. Hyvästi sullekkin pikkumies.

Menin hakemaan komerosta verisen muumipeiton. Veri ei enää lähtisi pois. Ja kaiken lisäksi sitä oli paljon. Otin täkin sisältä pois ja myttäsin peiton roskiin. "Aleksi!" Isä huutaa ovelta. "No?" Huudan takaisin. "Sulle on vieras!" Kuka? Kävelen eteiseen ja nään Ollin. "Moi." Sanon tyynesti. "Moi. Mä toin sun hupparin." Hän sanoi ojentaen harmaan viikatun hupparini. "Mä myös pesin sen." Tuo lisäsi. "Kiitos." Vastasin. "Mä voisin kattoo, et onks mulla mitään sun tavaroita." Jatkoin ja Olli nyökkäsi. Tämä käveli perässäni huoneeseeni ja jäi nojaamaan oviaukkoon. Seisoin nojaten vaatekomeroni viereiseen seinään katsellen, oliko hyllyillä Ollin omaisuutta. Silmääni pisti, että Olli nojasi päätään samaan seinään kanssani. Käänsin katseen tähän ja jäimme tuijottamaan toisiamme hetkeksi. Sitten menin komeroon ja palasin Ollin musta huppari kädessäni. Kävelin tuon luo ja ojensin sen. Käteni jostain syystä jäi siihen vielä kiinni. Katsoin Ollia silmiin. Tuo teki samoin. "Laita ovi kii." Kuiskasin. Olli astui askeleen minua lähemmäs ja sulki oven takanaan.

Nikon POV:

Katsoin Netflixiä läppäriltä. En jaksanut vielä tehdä läksyjä. Yhtäkkiä tajusin, että oli nälkä. Laitoin sarjan pauselle ja kävelin keittiöön. Aloin miettiä: Tulisi kyllä ikävä Aleksia. Ja tottakai myös niiden kahden söpöstelyä. Tästä lähtien syksystä tulee aina mieleen se meidän kuuden iltakävely ja Titanicista se, kun ne kaksi eivät voineet olla erossa toisistaan ja niin edelleen. Lämmitin jääkaapista vain jotain eilistä ruokaa ja rupesin samalla miettimään, mitä kappaletta voisin alkaa pianolla harjoittelemaan. Olin saanut joululahjaksi viisisataa sivuisen nuottikirjan. Kelpas. Ois ainaki valinnanvaraa. Päätin plärätä satunnaisen sivun. Okei, eli alkaisin harjoitella kappaletta You Raise Me Up. Olin jo pari kertaa laulanutkin sitä.

Olli oli ollut koulussa nyt viime päivinä ihan normaalisti. Oli kai päässyt yli. Tai jotain. Ainakaan tämä ei näyttänyt masentuneelta, eikä puhunut asiasta.

Ollin POV:

Työnsin oven selän takanani kiinni. Aleksi avasi takkini vetoketjua. Katsoin tätä pää kallellaan purren alahuultani. Saattaisi olla vähän pidempi kyläily. Sitten tämä otti pipon päästäni ja laittoi sen taskuuni. "Muistaks sä, et sun porukat on kotona?" Kuiskaan. "Mennään meidän saunamökkiin." Tuo sanoo takaisin. Nyökkään ja Aleksi avaa oven. "Me mennään käymään saunamökissä, ku Ollin akkupankki jäi sinne yks kerta." Tuo huikkasi äidilleen huolettomasti. Oli oppinut valehtelemaan aika sulavasti. Kävelimme lumikolalla tehtyä polkua pitkin takapihan saunamökkiin. Aleksi avasi oven eteisestä otetulla avaimella ja sulki sen minun astuttua sisään. Kuulin tuon lukitsevan oven ottaessani kenkiä pois. Aleksi heitti avaimet penkille ja riisui takkinsa.

Olimme saaneet ulkovaatteet pois. Aleksi istui pitkälle penkille ja näytti olevan vähän ajatuksissaan. Istuin tuon viereen. "Joonas kerto, millon muutatte." Sanoin. Tuo nyökkäsi ja katsoi käsiään. Kiinnitin myös oman huomioni niihin. "Me juteltiin porukoitten kans ja oltiin kaikki sitä mieltä, et se ois parempi. Ja siellä asuminen tulee myös halvemmaksi, nii muutetaan jo nyt." Tuo kertoi. "Joo." Vastasin. Katsoin minun puoleista ikkunaa. Naapurin takapihalla oli kolme pientä lasta, jotka leikkivät iloisena. Yhtäkkiä tunnen, kuinka jokin hipaisee reittäni. Käännän katseeni ja huomaan Aleksin käden hivuttautuvan lähemmäs. Pidän kättäni myös reidellä. Aleksi asettaa omansa varovasti ja pikkuhiljaa sen päälle. Tuon peikalo silittää hellästi kämmenselkääni. Käännän katseeni Aleksiin ja huomaan tämän tuijottavan minua.