Like A Brother

40. Luku|Ilman unikaveria

Joonaksen POV:

Olimme soittaneet pari tuntia. Oli ollut aivan helvetin hauskaa. Kello alkoi jo olla paljon, joten aloimme lopetella. "Kiitti Tommi, ku saatiin tulla." Sanoin. "Joo ei mitää. Otin kyl tietosen riskin, ku päästin teijät tänne." Hän vastasi. "Nii, miettikää. Joka kerta, ku Joonas päästetään jonku kotiin, nii miettikää mikä riski siinä otetaan." Joel naurahti. Katsoin tätä purren alahuultani. "Ite olit riski." Sanoin. Kaikki alkoivat nauraa. "Voi Porko." Niko sanoi ja löi minua olkapäähän.

Aloimme lähteä. Menin Ollin kyydillä. Kävelimme tämän mopolle päin. "Mut ihan tosi. Aleksi tulee olee aivan myyty, ku sä laulat sille." Sanoin laittaen käteni tämän harteille. Olli hymyili. "Toivottavasti." Tämä hymähti. "Sanotaanko, että en ois vuos sitte uskonu, että sä löydät jonku nii täydellisen, ku Aleksi." Sanoin. Olin onnellinen näiden kahden puolesta. He täydensivät toisiaan. Aleksi oli se kiltti ja iloinen poika, joka ei haluaisi kenellekään pahaa ja Olli oli just se badboy, joka oli monta kertaa tehnyt asioita, joita oli katunut ja muutenkin aina se kovis peruskoulussa. Kuitenkin heitä yhdisti tietynlainen lempeys ja tietenkin rakkaus. Olli katsoi minua hymyillen. Näin, että tällä oli ikävä. "Joonas, ihan sama, mitä koskaan tulee tapahtumaan, nii sä oot aina mun paras kaveri." Hän sanoi. Halasimme.

Aleksin POV:

Pomppasin ylös sängystä. Nyt keksin, mitä voisin antaa Ollille. Minulle oli usein sanottu, että olin hyvä piirtämään ja tykkäsin erityisesti piirtää realistisia kuvia. Olisi kuitenkin vain kolme yötä aikaa, joten otin laatikosta A6-kokoisen paksun paperipalasen. Etsin puhelimestani valokuvan ja aloin hahmotella.

Olin piirtänyt noin tunnin ja laitoin työn pöydänlaatikkoon. Hyppäsin sängylleni. Olin helpottunut, että viimein sain keksittyä sen. Toki veisin Ollin myös syömään jonnekin. Aloinkin etsiä sopivaa paikkaa. Jotenkin tunsin itseni jo terveemmäksi. Ehkä olin parantumassa. Kurkotin kuumemittarin pöydältä ja mittasin kuumeen. Se oli laskenut. Vihdoinkin. Kävin näyttämässä sitä iskälle. Tämä sanoi, että jos aamulla olisi hyvä olo, voisin mennä kouluun. Olin onnellinen ja oli oikeastaan hyväkin, että olisimme hetken erossa toisistamme. Nyt minä sen ymmärsin.

Ollin POV:

Olin ajelemassa kotiin Joonas kyydissä. Rakastin, kun ei ollut vielä lunta, ei vettä ja oli pimeää ja mukavan viileää. Kaikki oli hyvin. Minua ei enää haitannut sekään, etten nyt näkisi Aleksia pariin päivään. Odotin viikonloppua todella paljon. Halusin päästä laulamaan Aleksille. Halusin halata ja suudella tätä. En kuitenkaan alkanut itkeä epätoivossa, kun en saanut tehdä sitä nyt.

Saavuimme kotiin ja Joonas kiitti kyydistä. Katselin, kun tämä käveli kotiinsa.

Äiti oli ilmeisesti mennyt jo nukkumaan, sillä kämpässä ei ollut valoja, paitsi eteisessä. Menin keittiöön ja otin yhden päärynän kulhoon. Kävelin yläkertaan basso selässäni. Nostin sen seinälle roikkumaan ja istuin sängylle. Laitoin kuulokkeet korville ja aloin kuunnella Slipknotia. Helvetin hyvä bändi.

Timeskip 15min:

Päätin vielä laittaa viestiä Aleksille.

Minä: Aveksii?

Aleksi❤: Mitä?

Minä: Yks Olli käski sanoa, et se rakastaa sua.

Aleksi❤: Sano sille, että mäkin rakastan sitä. Ja myös, että en oo enää kipee.

Minä: Mä sanon. Hyvä, että oot parantunu.

Aleksi❤: Nähtäiskö siltiki vasta perjantaina? Vai jaksatko oottaa?

Minä: Enemmän mä sua epäilen. Mutta sovitaan nii.

Aleksi❤: Hyvää yötä rakas.❤

Minä: Hyvää yötä Pikku Allu. Pärjääthän ilman unikaveria.

Aleksi❤: Joo. Mä oon jo iso poika.

Minä: No älä nyt sentää liiottelemaan rupee.

En tiedä, miksi puhuimme näin. Ehkä tää oli joku meijän juttu. Laitoin puhelimen laturiin ja aloin nukkua.

Aleksin POV:

Ennen nukkumaanmenoa painoin pääni tyynyyn, joka tuoksui vieläkin Ollilta. Oli vähän ikävä, mutta ei niin, että minua harmittaisi. Sitten nukahdin.

Aamulla:

Heräsin ja nousin istumaan sängylläni. Katsoin itseäni parin metrin päässä olevasta peilistä. Tunnustelin mustelmia kaulassani. Ehkä laittaisin pandanahuivin kaulaani. Ja sitten hupparin. Ennen kouluunlähtöä ajattelin jatkaa piirrustustani hetken. Siitä huomasi jo, mistä kuvasta se oli piirretty.

Joonaksen POV:

Ajattelin pitkästä aikaa olla ihana ja mennä herättämään rakkaan naapurini. Puin vaatteet päälleni, pakkasin repun ja lähdin ulos. Aamupalan voisin syödä Ollilla.

Avasin ulko-oven ja näin tämän äidin, joka hymyili minulle. Hän oli lähdössä töihin. Hiivin yläkertaan ja näin Ollin nukkuvan sängyllään. Menin varovasti seisomaan sängylle ja hyppäsin tämän päälle. Tämä säikähti ja aloin nauraa. "Joonas, mitä vittua?!" Hän huusi. "Kello on jo kuus." Sanoin. "Kuus?! Sinä saatana!" Olli kirosi ja veti peiton naamalleen. "En varmasti nouse vielä." Tuo sanoi. Nousin sängystä ja aloin vetää tätä jalasta. Olin niin nopea, ettei tämä ehtinyt reagoida, joten hän putosi lattialle. Tajusin siinä vaiheessa, että nyt kannattaisi juosta. Ollin ilme oli sellainen, etta olisin pärjännyt ilman sen näkemistä. Juoksin alakertaan ja tämä tuli perässäni heittäen minua tyynyllä. Hyppäsin olohuoneen sohvalle istumaan. "Tää on turva." Huudahdin. "Ei vitus mitää turvia." Olli sanoi ja huppäsi päälleni. Siinä alkoikin sitten painimatsi.

Tulin katsoneeksi kelloa ja huomasin sen olevan jo aika paljon. "Noni, pitäskö mennä aamupalalle?" Kysyin. "Joo." Tämä naurahti.

<><><><><><>

Halusin nyt julkasta tälle päivää vielä yhen.🖤