Like A Brother

37. Luku|"Olli mä kuolen..."

Aleksin POV:

Olimme Ollin kanssa suihkussa. Suutelin tätä ja hän piti toista kättään hiuksissani. Yhtäkkiä tämä irtautui minusta ja katsoin häntä hämmentyneenä. "Pitäiskö noi sun hiukset pestä loppuun?" Olli kysyi. "Nopeesti sitte. Sä lopetit liian aikaisin." Vastasin.

Nikon POV:

"Ooksä ennenki jeesannu Ollia tämmösissä tilanteissa?" Kysyin Joonakselta. "No iteasiassa joo." Tämä vastasi.

Yritin soittaa Ollille. Ei vastannut. En edes halunnut tietää, mistä ne kaksi saattaisivat jäädä kiinni, kun Aleksin vanhemmat tulisivat kotiin.

"Hei mitä, jos Ollin elämä ois leikisi menny paskasti ja se ois karannu." Joonas ehdotti. Mietin hetken. "No mut sit se joutuis varmaan selittelee kaikille kuraattoreille ja psykologeille." Huomautin. "Nii totta. Ei sittekää."

Joel soittaa. Laitoin puhelun kaijuttimelle.

Joel: Moro. Jos en ihan väärin aavista, nii teillä on joku tilanne päällä.

Minä: Joo ihan oikeessa oot.

Joel: No kukas tällä kertaa toilaili?

Minä: Olli.

Joel: Ei vittu.

Kerroin koko homman Joelille.

Joel: Ei saatana. Jos Olli tästä selviää, nii siinä on ihme, jonka mäki haluun nähä.

Minä: Joo se on kyl ajanu ittensä aika syvälle kuseen. Jos sulle tulee joku idea nii kerro.

Joel: Joo. Moro.

Ollin POV:

Olimme olleet suihkussa jo aika kauan. Aleksin kanssa aika vain kului nopeasti. Niin nopeasti, että olin unohtanut yhden asian. Kuulimme ulko-oven aukenevan. Irrottauduin Aleksista. Hän katsoi minua hieman hätääntyneenä. "Anteeks rakas." Tämä sanoi hiljaa. "Ei Aleksi, ei tää oo sun syytä." Vastasin. Onneksi kylpyhuoneen ovi oli lukossa. Aleksi osoitti saunaan ja antoi pyyhkeen ja vaatteeni minulle. Kuivattelin ja puin vaatteet päälle. "Pärjäätkö sä?" Tuo kysyi. Nyökkäsin. "Mä tuon sun tavarat jossain vaiheessa nii voit lähtee takaovesta."

Miten mä taas olin tässä tilanteessa? Enkö mä saatana ekalla opi? Luojan vitun kiitos, että olin jättänyt moponi talon toiselle puolelle juuri tätä varten. Nimenomaan tätä varten. Olin piiloutunut saunan lauteiden alle. Minun ei auttanut muuta, kuin odottaa. Jätkät tulisivat nauramaan niin paljon, kun kuulisivat tästä.

Jonkin ajan kuluttua Aleksi tuli tuomaan tavarani. Hän katsoi minua pahoitellen. "Rakas tää on meijän molempien vika." Kuiskasin hymyillen. Tämä hymyili takaisin ja tuli kanssani lauteiden alle. Hän halasi minua hellästi ja huomasin tämän poskella valuvan kyyneleen. "Voi pientä. Sun pitäis nyt toipua. Mitä, jos me nähtäis uudestaan sitte, ku sä oot parantunu?" Kysyin hiljaa silittäen tämän tulikuumaa poskea. Aleksi pudisti päätään. "Olli mää kuolen, jos sä meet." Hän sanoi nojaten tiukasti minuun. "Älä sano noin." Vastasin ja silitin tämän selkää.

Nikon POV:

"Olli ei oo vastannu." Sanoin Joonakselle. "Voi perse. Toivottavasti ne ei oo jääny kiinni. Se jätkä on jo ihan tarpeeks ongelmissa." "Jep." Vastasin. "Mut mä rupeen lähtee ja soitan sit, jos saan jonku idean." Joonas sanoi. "Joo, moikka."

Ollin POV:

Olimme hetken vain hiljaa. Sitten Aleksi irtautui halauksesta ja kuivasi kyyneleensä. "Olli mä en pysty tähän ilman sua." Hän sanoi. "Kyllä pystyt. Mä voin soittaa sulle. Mut me joudutaan vaan enemmän ongelmiin, jos sun vanhemmat saa tietää, et oon ollu täällä, vaikka ne kiels." Näin, että tätä harmitti. "Eihän sua satu tohon silmään?" Aleksi varmisti. "Sattuu, mut se on pientä." Vastasin.

Joonaksen POV:

Menin kotiin takaovesta, ettei Ollin äiti näkisi minua. En tosiaan haluaisi mitään kuulustelua. Emme olleet edes vielä keksineet peitetarinaa tapahtumille. Tajusin, että Aleksilla ja Ollilla olisi pian synttärit. Ja kohta he olivat olleet kuukauden yhdessä. Mitäköhän keksisin? No ehkä kannattaisi ensin selvitä tästä.

Ollin POV:

"Olli mää rakastan sua niin helvetisti. Sä et ees tiiä." Aleksi sanoi katsoessaan minua silmiin. Hymyilin tälle ja silitin hänen poskeaan. "Muistaks sä meijän ekan pusun? Sillon meillä." Tämä nyökkäsi. "Sä teit sen kyllä vähän pakotettuna. Sehän oli tehtävä." Hän sanoi hymyillen. "No Joonas tiesi, että olin kusessa suhun. Oisin mä tehny sen muutenki." Sanoin. "Mä ihastuin suhun sillon, ku tulitte käymään meijän koululla." Jatkoin ottaen Aleksia kädestä. "No mä olin ihastunu suhun jo sillon, ku olit vielä ysillä meijän koulussa." Tämä kertoi puolestaan. "Ja sit, ku oltiin meillä, niin mä rakastuin suhun." "Niin mäkin." Vastasin. Olimme taas hetken hiljaa ja pidimme toisiamme käsistä.

"Aleksi." Aloitin. Tämä katsoi minua odottavasti. En haluaisi tehdä tätä, mutta minun oli pakko. Tämä ei enää itkenyt. Kohta sekin muuttuisi.