Like A Brother

25. Luku|"Tästä ei tuu mitään"

Nikon POV:

Olimme syöneet aamupalan. "Mitäs me tänää tehtäis?" Kysyin. "No äiti laitto viestiä, että pitäis käyä kaupassa, nii mennäänkö kaikki?" Joel ehdotti. "Joo." Joonas sanoi.

Joelin POV:

Kauppaan meneminen tällä porukalla saattoi olla huono idea. Olli ja Joonas ajelivat ostoskärryillä ympäri kauppaa. Sinänsä muuten ei ollut ongelmaa.

Kaiken kaikkiaan kaupassa kului melkein kaksi tuntia. Jouduimme jopa vartioiden puhuteltaviksi. Tai Olli ja Joonas joutuivat.

Kun pääsimme takaisin kotiin, nostimme kauppakassin pöydälle ja aloimme Nikon ja Tommin kanssa tyhjentää niitä. "Voinks mä mennä hetkeks nukkuu?" Aleksi kysyi. Hän oli kyllä ollut aika hiljainen aamulla. "Ai väsyttääks sua?" Joonas kysyi tältä. "No joo, ku sä kusipää herätit meijät ja oltii menty nukkuu nii myöhään." Aleksi tiuskaisi ärtyneenä ja käveli vierashuoneeseen. "Eiks Romeo mee perään?" Kysyin Ollilta. "Se haluu olla yksin. Sitä oikeesti väsyttää." Hän sanoi.

Aleksin POV:

Minua väsytti, ja vitutti. En tiedä miksi. Ajattelin, että olisi parempi nukkua paska fiilis pois. Nukahdin nopeasti.

Ollin POV:

Olimme alkaneet pelata Monopolya. "Millon te aattelitte kertoo teijän vanhemmille?" Joonas yhtäkkiä kysyi katsoen minuun. "Öö, en mä tiiä. Vähä silleen tuntuu, et se ei oo ehkä paras vaihtoehto." Sanoin aika alakuloisena. "Onhan teillä kaikki hyvin." Joonas halusi varmistaa. Tiesin, että tämä tarkoitti vain hyvää, mutta tunsin suunnattoman vihan ja surun yhdistelmän valtaavan koko kehoni sekunneissa. "En vittu tiiä! Ja mitä se saatana sulle kuuluu?" Huusin tuijottaen pelilautaa. "Olli, ei Joonas tarkottanu pahalla." Niko sanoi varovasti. "Mä tiiän. Haluun olla rauhassa." Sanoin ja nousin ylös. "Hei Olli, mihi sä meet?" Joel kysyi. "No aattelin tästä lähtä vittu hukuttaa itteni järveen!" Huusin. Sitten murruin ja istuin lattialle. Aloin itkeä enemmän, kuin pitkään aikaan. Joonas tuli viereeni istumaan. Kaduin, että oli huutanut tälle. Tottakai heitä kiinnosti, miten meillä Aleksin kanssa meni. "Olli mennäänkö ulos hetkeks?" Hän kysyi varovasti. Ihme, että uskalsi puhua minulle raivokohtaukseni jälkeen. Vaikutin varmaan siltä, että haluaisin latasta kaikkia turpaan. Nyökkäsin tälle ja nousimme ylös.

Tommin POV:

"Pitäiskö meijän huolestua?" Kysyin, kun Porko ja Olli olivat lähteneet ulos. "En tiiä. Toivottavasti ei oo käyny mitään." Joel sanoi. "On varmaan parempi, ettei me nyt tähän alkuun ainakaan puututa." Jatkoin ja pojat nyökkäsivät.

Joonaksen POV:

Olimme istuutuneet etuoven portaille Ollin kanssa. Pelkäsin mielessäni, että noilla kahdella olisi tapahtunut jotain. Ajattelin antaa Ollin puhua, jos halusi. "Joonas...anteeks, että mä huusin sulle. Tottakai sua saa kiinnostaa meijän tilanne." Tämä sopersi. Laitoin käteni hänen selälleen ja kysyin: "Eihän oo tapahtunu mitään vakavaa?" Olli katsoi jalkojaan. "Ei." Tämä vastasi. "Mä haluaisin puhua Aleksille." Nyökkäsin. "Mua pelottaa, et menetän sen ja et meitä ei hyväksytä tai meidän tää koko jätkäporukka kärsii tästä." Olli sanoi. En keksinyt mitään parempaakaan, kuin halata tätä. "Haluuks sä mennä puhuu Aleksille?" Kysyin. "Joo."

Aleksin POV:

Makasin sängyllä. Katselin vierashuonetta ja sen vihreitä seiniä. Yhtäkkiä ovi aukesi ja Olli käveli sisään. Hän istui sängyn laidalle ja katsoi minua vakavana. "Aleksi meidän pitäis puhua." Hän sanoi. "Onks se vakavaa?" Kysyin. Olli oli hetken hiljaa. "On se tavallaan." Tämä vastasi. "Musta nimittäin jotenki tuntuu, et tästä ei tuu mitään. Ku jos meidän vanhemmat ei hyväksy meitä, nii meidän tää koko porukka vois hajota. Sit menettäisin sut ihan väärällä tavalla." Katsoin Ollia. En meinannut saada sanoja suustani. "Jä-jätäks sä mut?" Sain kysyttyä. Olli nyökkäsi ja näin, ettei tämä edes itkenyt. En tuntenut mitään. Edes omia raajojani. Olli, teetkö sä tän tosiaan mulle? Tuntui, että kuolen.