Like A Brother

66. Luku|"Se yrittää lähennellä"

Ollin POV:

Aleksi osoitti ikkunaa, josta näki pienen talitintin taapertavan pitkin ikkunalautaa. "Onko hän siis Robert?" Kysyin. "Joo, mut se on paskaa juttuseuraa, se ei ikinä puhu mulle." Aleksi selitti. "Höppänä." Sanoin ja kutitin tämän nenänpäätä. "Mä toin sen sun joulukalenterin." Sanoin ja kurkotin repulleni. Avasin sen ja otin sieltä muumiaiheisen suklaakalenterin. Ojensin sen hymyilevälle Aleksille. "Hymyilyttääks vähä?" Kysyin huvittuneena. "Vähä." Hän sanoi ja katseli kalenteria. Tämä laittoi sen sitten yöpöydälle ja kurkotti käsillään minua kohti tarkoittaen, että minun pitäisi halata tätä. Menin ihan tämän viereen ja halasin Aleksia. "Aleksi." Aloitin. "Mm?" Tuo mutisi. "Mä oon nyt tän päivän aikana käyny täällä kolme kertaa, nii pärjäisiks sä pari päivää? Mä en tarkota, etten haluis tulla, mut mul on kouluhommia ja bensat maksaa. Me voijaan soitella." Sanoin. "Joo. Mä pärjään." Tämä sanoi. Painoin Aleksin pään rintaani vasten ja painauduin tämän hiuksia vasten samalla silitellen niitä. "Olli? Kuin paljon sä rakastat mua?" Aleksi yllättäen kysyi. "No se on sellanen määrä, mitä kumpikaan meistä ei voi ees kuvitella. Mutta mä luotan suhun ihan täysin, eli tiiän esimerkiks, että sä et ikinä valehtelis mulle. Mä myös ymmärrän ja autan sua, enkä ikinä korvais sua millään. Sua ei voi korvata. Ja jos sä mietit, kuinka paljon rakastan sua, niin aattele asiaa, jota rakastat eniten ja kuin paljon rakastat sitä. Sit sä tiedät." Sanoin ja pussasin tätä päälaelle. "Rakastatko sä mua niin paljon?" Aleksi kysyy ja tiedän tämän poskella valuvan kyyneleen. "Rakastan." Vastasin. Tämä halasi minua tiukemmin.

Alkoi olla ilta ja Aleksia väsytti. Makasin tämän vieressä. "Hei Aleksi. Mä voisin alkaa lähteä." Kuiskasin. "Joo. Heippa. Ja kiitos siitä kalenterista." Tämä mutisi unisena. Annoin tällä nopean pusun ja aloin tehdä lähtöä. Katsoin ovelta vielä poikaystävääni. Voi pientä. Tämän poskessa oleva haava näytti kipeältä. Laitoin oven hitaasti kiinni ja lähdin.

Joelin POV:

Olimme Tommin kanssa keittiössä. Emme oikein tienneet, milloin meidän kannattaisi lähteä. Saattaisimme jäädä ehkä yöksi. Kummallakaan ei oikein ollut syytä mennä kotiin lauantai-iltana. Pelasimme korttia ja kuuntelimme musiikkia. Yhtäkkiä kuuluu ulko-oven ääni. "Ei helvetti." Sanoin, mutta aika hiljaa. Sitten ovi menee kiinni ja ketään ei kuulostanut tulevan sisälle. Juoksin ovelle ja katsoin etupihalla ympärilleni. Kävin katsomassa tielläkin, mutta ketään ei näkynyt. "Joel! Porko tais lähtee." Kuulin Tommin äänen sisältä. "Ei vittu sen kans." "Katotaan myöhemmin snäppikartasta." Tommi ehdotti.

Ollin POV:

Olin päässyt kotiin ja kävelin ovelle. Olin jo aika väsynyt, vaikka kello oli vasta yhdeksän. Avasin oven ja otin kengät jalastani. "ÄÄÄH JOONAS!" Huudahdin säikähdyksestä nähdessäni Joonaksen edessäni. "Mitä hittoa sä teet täällä?" Kysyin ja samalla huomasin, että jätkä oli kännissä. "OoLlIi. MuLlA oLi SuA iKäVä." Tämä sanoi aika epäselvästi, mutta ymmärsin silti. "Joonas, missä sä oot saanu ittes tommoseen kuntoon?" Kysyn, vaikka tiedän ettei tämä luultavasti osaa muodostaa selkeää vastausta. "Me OlTiIn NiKoN kAnS." Tämä sanoi. Ei helvetti nyt. Olin muutenkin väsynyt ja nyt pitäisi tällastaki selvitellä. Otin Joonasta kädestä ja lähdin taluttamaan tätä sohvalle. En kestäisi, jos hän vaikka rikkoisi jotain. Yhtäkkiä tuo vetää minut väkisin kiinni itseensä ja suutelee melko agressiivisesti. En yksinkertaisesti vain päässyt siitä pois. Tämä piti minua niin tiukasti siinä. Yritin työntää Joonasta irti minusta, mutta en jaksanut. Olin liian väsynyt. Ei vittu nyt. Vihdoin tämä hellitti ja työnsin tämän pois. "Joonas mitä helvettiä?!" Huusin tuolle. Olin vihainen. Ensinnäkin, miten ja missä tämä oli saanut itsensä tuohon kuntoon ja toiseksi, mitä vittua tuo äskeinen oli? "MuT OlLi Mä RaKaStAn SuA nIiN pAlJoN." Tuo sanoi. "Joonas, mitä on tapahtunu?" Huomasin tuon yrittävän halata minua, mutta menin kirjaimellisesti karkuun sohvan taakse. Soitin Nikolle.

Tommin POV:

Katsoimme Joelin kanssa telkkaria. Niko nukkui siinä vieressä. Katsoimme välillä snäppikartasta, jos Joonaksen olinpaikka selviäisi, mutta eipä näkyny. Tämä oli luultavasti unohtanut puhelimensa. Yhtäkkiä Nikon puhelin alkaa soida. "Joel ottaa sen tämän taskusta. "Olli. Mä vastaan." Hän sanoo ja laittaa puhelimen korvalleen.

Joelin POV:

Minä: Moi. Täs on Joel Nikon puhelimessa.

Olli: Joo, kunhan joku. Missä ootte?

Minä: Mä, Niko ja Tommi ollaan Nikon luona. Porkoki oli täällä, mut se livisti kännissä johonki.

Olli: Joo, no Joonas oli tullu meille sillä aikaa, ku olin sairaalalla. Tää on vähä sekavaa. Mitä siellä on oikee tapahtunu?

Minä: No mä ja Tomppa tultiin tänne, ku nuo kaks oli jo sammunu tohon. Oli vissii ollu pojilla jano.

Olli: Siis, mua vähä ahdistaa. Joonas seuraa mua ja yrittää lähennellä. Mä hypin täällä sohvia pitkin karkuun sitä.

Minä: Voi hemmetti sen kanssa. Pitääks mun tulla käymään? Ei varmaa viedä sitä kotiin tossa kunnossa, ku sen porukat on siellä.

Olli: Joo mielellään. Mä en oikeen haluais olla yksin täällä ton kans. Mä selitän, ku tuut.

Minä: Joo. Nähään kohta. Moi.

"Okei. Onks siellä mikä tilanne?" Tommi kysyi. "No mä meen käymään siellä. Ollilla oli vissiin jotaki ongelmia, ku Joonas oli menny sinne." Vastasin ja Tommi nyökkäsi. "Joo, no mäpä jään tänne." Hän sanoi.