Ollin Pov:
Aleksi itkee edelleen. Ei hajuakaan mitä tapahtui mutta ei oo kivaa nähä ku omaa poikaystävää sattuu. Hetkinen. Eihän me ees olla sovittu et oltais yhes.
"Olli mua sattuu" Aleksi sanoo itkien. "Ei hätää. Mä oon tässä niin pitkään ku tarvii. Kyl se kipu kohta lähtee" sanon. "Eiku Olli mua sattuu oikeesti. Hengittäminen vaikenee" Aleksi sanoo. Nyt alkoi jo huolestuttaa. Alan silittämään Aleksin hiuksia kunnes huomaan että Aleksin päästä tulee verta.
"Voi helvetti" sanon ja kaivan puhelimeni esiin. "M-mitä" Aleksi sanoo itkien vielä enemmän kuin äsken. En vastaa mitään vaan menen huoneen ulkopuolelle soittamaan lanssin.
Menen takaisin huoneeseen ja Aleksi on hautautunut peittoon. "Olliii" Aleksi sanoo. Voin mun pientä ku se itkee. Alan itsekkin itkemään. Menen Aleksin luo ja halaan häntä. Tuo tärisee ihan hirveästi. Alan pakkaamaan laukkua jossa olisi vaihtovaatteet, evästä, laturit ja vettä.
Otan Aleksin syliini huomatessani lanssin tulevan pihaan. Otan myös laukun mukaan ja lähden alakertaan Aleksi mukanani. "Olli mua heikottaa" Aleksi sanoo. "Rakas koita kestää hetki" sanon. Huomaan Aleksin pyörtyvän syliini. Vitut.
Lääkärit kantoi Aleksin lanssin sisälle ja menin itse mukaan. Matkaamme sairaalaan. Onneksi minulla on jo Aleksin äidin numero. On jo ilta ja Jaana(oliks Aleksin äitin nimi Jaana?) tulisi pian kotiin, joten ilmoitan siitä että olemme sairaalassa.
Aleksi makaa sairaalasängyssä. Hän oli kuulemma saanut kovan aivotärähdyksen ja päähän oli tullut haava. Mustelmia hänellä oli käsissä ja jaloissa. Istuin Aleksin vieressä. En tiennyt nukkuuko tuo vai onko se pyörtynyt. Pelkäsin että Aleksi kuolee vaikka se nyt ei kovin mahdollista ollut.
Silmäni olivat punaiset kaikesta itkemisestä. Miksi en vaan voinut mennä Aleksin mukaan sinne milloin hän meni. Olin idiootti ja ajattelin mennä edeltä Aleksin huoneeseen. Olli sä oot idiootti saatana.
Aleksin äiti tuli ovesta Aleksin huoneeseen. Hän kysyi mitä oli käynyt ja selitin sitten kaiken. Aleksin äiti alkoi silittää Aleksia. "Olli tuu nii voin viedä sinut kotiin. Kello on jo 22.46" Jaana sanoi. "Anteeks mut mä haluun jäädä tänne" sanon. Aleksin äiti nyökkää ja lähtee. Katson Aleksia joka näyttää rauhalliselta mutta kärsineeltä. Voi allua.
Itken. Syytän tästä itseäni. Aijon olla tässä siihen asti että Aleksi herää. Olen täällä niin pitkään kuin tarvitsee. En jätä mun rakasta tosta noin vaan. Ehei. Mä jään tähän oli mikä oli. Kiitos hyvä kun ymmärsitte.
--------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------
Sanoja 366. Ei hätää rakkaat ihmiset Aleksi ei kuole<3
YOU ARE READING
I Will Never Forget You // Oleksi
Fanfiction✅VALMIS✅ En käytä tw eli lue omalla vastuulla. Ja oon surkee kirjottaa tarinoita joten katotaan mitä tästäkin nyt tulee:) Ja tää on pelkkää läppää eli älkää vetäkö tunteisii. Eka tarina mitä kirjotan että JOO. Hihi. 🥈#aleksikaunisvesi 28.10.2022 🥉...
