I Will Never Forget You // Oleksi

27.

Aleksin Pov:

Olli soitti minulle. Päätin vastata vaikka nyt ei huvittanut puhua.

Puhelu:

Olli: "Aleksi vihdoin. Miks et oo vastannu aikasemmin tai tullu avaa ovee? Mä oon ollu susta huolissani. Ooksä kunnossa?"

Minä(Aleksi): "Anteeks rakas. Mul on vaa jostain syystä ollu huono fiilis. Ja kyllä mä oon kunnossa."

Olli: "Okei hyvä et sä oot kunnossa. Mä rakastan sua. Voinko tulla sinne tänää vaikka klo 15.30?"

Minä: "Joo käy ja mäki rakastan sua. Heippa muru"

Olli: "Moikka rakas"

Pian lopetin puhelun. Itseasiassa oli ihan kiva puhua Ollille. Huomasin Nikon huoneeni ovella. Niko hymyili minulle. "Saitte sovittuun vai?" Niko kysyi. Nyökkäsin ja menin Nikon luo ovelleni. Niko halasi minua. Ihan kiva että minulla on ollut halikaveri tässä.
--
Saimme syötyä aamupalan ja nyt makasimme sohvalla vierekkäin katsoen samaan aikaan telkkaria. Kello oli 14.47 koska heräsimme myöhään.

"Mä meen vessaan" Niko sanoi ja nousi ylös. Nyökkäsin vain ja pian Niko katosi vessaan. Jäin vaan katsomaan telkkaria. Ei tuo elokuva minua oikein kiinnostanut.

Niko tuli takaisin ja istui viereeni sohvalle. Niko ei näyttänyt kovin iloiselta. Aavistin että jokin olisi huonosti.

"Niko onks kaikki hyvin?" Kysyin katsoen nikoa. Niko käänsi katseensa minuun ja hymähti. "Joo oon okei. Kui" Niko vastasi. "Noku näytit vaa jotenki surulliselt" vastasin. Niko halasi minua. "Aleksi ei hätää mä oon kyllä okei"
--
Niko lähti juuri meiltä samaan aikaan kun Olli tuli meille. Makasimme sängyssäni täydellisessä hiljaisuudessa.

"Aleksi?" Olli sanoi. Katsoin Olli ihmeissäni. Olli katsoi pois päin. "Niin?" Sanoin. "Noku Joonas on sairaalas" Olli sanoi ääni väristen.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sanoja 245. Joo tota must tuntuu et tää tarina on ihan kuollu. Ehottakaa tätä tarinaa vaikka teijän kavereille tai jotai:D emmä tiiä itekkää:)