I Will Never Forget You // Oleksi

+

YLLÄRIII!:)

Timeskip 1.11
Ollin Pov:

Tänään olisi Aleksin syntymäpäivä. Rakkaani kuolemasta on jo pari kuukautta. Itken edelleen useasti kun ajattelen Aleksia mutta kai tästä joskus pääsee yli? Ainakin melkein. Ei kokonaan. Rakastin ja rakastan Aleksia koko sydämestäni.

Päätin tänään mennä käymään Aleksin haudalla ja tulostaisin vielä pari kuvaa minusta ja aleksista seinälleni. Muistoksi. En unohda hetkiämme koskaan. Ne huonot ja hyvät hetket olivat arvokkaita ja ovat edelleen.

Otin reppuuni hauta kynttilän, puhelimen, sytkärin, avaimet ja kukan. Pian lähdin kohti Aleksin hautaa.
--
Olin Aleksin haudalla ja jo nyt kyyneleet valuivat silmistäni. Sytytin kynttilän ja laitoin sen haudan viereen. Asetin myös kukan Aleksin haudalle.

"Tänään olis sun synttärit. Mulla on sua ikävä. Sä lähdit liian nuorena pois. Se kusipää joka ajo sun päältä on vankilassa. Mä en anna sille ikinä anteeks. Rakastan sua ikuisesti Aleksi" sanoin itkien. Pyyhin kyyneleeni ja nousin ylös maasta. Hymyilin hieman. Aleksi on paremmassa paikassa nyt. Tämä maailma on julma.
--
Olin menossa suihkuun ja huomasin mustan hiusväripurkin lavuaariin vieressä. Katsoin sitä ja se oli hiusväri jolla värjäsimme Aleksin hiukset. Astelin suihkuun ja pari kyyneltä vierähti poskelleni ja ne huuhtoutuivat nopeasti pois veden mukana.
--
Kävelin huoneeseeni kylpytakki päällä. Vaihdoin rennot vaatteet ja laitoin tossut jalkaani. Kävelin parvekkeelle ja katselin taivaalle. Siellä se minun rakkaani on. Tulen vielä joskus sinne. En vielä. Joskus.

Rakastan Aleksia. Olisin halunnut vielä jonain päivänä mennä hänen kanssaan naimisiin ja perustaa perheen mutta ne jäävät unelmiksi joita ei voi toteuttaa. Aleksi vain oli ihminen joka ymmärsi minua ja jaksoi minua. Hän rakasti minua ja minä rakastan häntä.

"Hyvää synttäriä rakas..."
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sanoja 260. Pikkunen yllätys. Mä oon pahoillani jos tää oli paska tarina.

Syy miks kanssa lopetin tän tarinan on se et mulla ei oo motivaatioa kirjottaa tätä tarinaa. Voin ehkä joskus tehä uuden Oleksi tarinan joka ei oo jatko-osa tähän koska monet tykkää oleksista:)

Mä nyt kerron vähän mun paskasta elämästä eli jos ei kiinnosta nii älä lue:D

Tänne wattpadiin on kiva avautua koska te ihmiset ootte tosi mukavia. Mun elämä on edelleen ihan perseestä ja tuntuu et kaikki vihaa mua. Mä oon yksin enkä enää pärjää täällä. Tai siltä musta tuntuu. On mulla pari kaveria mut silti turha ja merkityksetön olo. Menetän kaiken. Kaverit hylkää ja isomummo kuoli. Tää aika on rankkaa mulle koska mun isomummon hautajaiset on seuraavana lauantaina. Mul on fiilis et kaikki menee perseelleen. Haluun vaa et joku halais mua pitkään ja sanois et rakastais mua. Kukaan ei tosta noin vaan kerro sitä. Mulla on kokoajan jotain ongelmia enkä mä pärjää enää:(

Kiitos jos oot lukenu tän koko kirjan läpi ja käy lukasee muutkin tarinat jos kiinnostaa:)<3