I Will Never Forget You // Oleksi

24.

*Timeskip kesäloman vikaan viikkoon*
Aleksin Pov:

Olin yksin kotonani. Nyt ois viimenen viikko lomaa. Saatana mä en haluu et tää loma loppuu. En ollut viestitellyt Ollin kanssa. Emme olleet toistemme kanssa niin usein. Ja se vitutti. Päätin sulkea puhelimeni kokonaan eli minuun ei saanut yhteyttä. Minua ei varsinaisesti kiinnostanut pätkääkään että muut huolestuu siitä ettei minuun saa yhteyttä. Olin alkanut syömään erittäin huonosti, stressasi että loma loppuu pian, vitutti ettei minä ja Olli olla puhuttu ikuisuuksiin ja ahdisti aika moni asia. Elämä jostain syystä ei enää tuntunut hyvältä.

Menin laittamaan kaikki verhot kiinni ja oven lukkoon ja menin huoneeni sängylle. Mitä järkeä on elää? Kohta olen taas siellä kirotussa paikassa jossa minua vaan kiusataan. Elämä on paskaa.

Makoilin sängylle kunnes ovikello soi. En liikahtanutkaan vaan pysyin sängylläni. Pian ovea alettiin hakkaamaan ja kuulin huutoa sieltä. Kuulin kuinka nimeäni huudettiin ja ovea hakattiin. Tunnistin tuon äänen. Se kuului Ollille. Päätin olla kusipää enkä mennyt avaamaan pian koputus ja huuto loppui.
--
Olin makoillut sängylläni jo 4h. Vitut. Kello oli 19.36. Saatana. Ajattelin olla jotenkin liikunnallinen ja mennä ulos kävelylle. Laitoin vaaleansinisen hupparin ja ehjät harmaat farkut. En halunnut että kukaan tuttu näkisi minua joten laitoin päähäni vielä tummansinisen lippiksen ja sen päälle hupun.

Laitoin kengät jalkaani ja avasin oven. Kävelin pitkin Oulun katuja. Oli ikävä Ollia mutta en halunnut jostain syystä puhua hänelle.

Olin kävellyt jo 35min joten päätin mennä kotiin. Avasin oveni, riisuin kengät, suljin oven ja lähdin kohti keittiötä. Ja eieiei. En mennyt syömään. Sieltä löytyi veitsi. Otin sen mukaani.

Vaihdoin taas mustan hupparin, mustat revityt farkut ja otin lippiksen pois. Tungin nuo vaatteet kaappiin ja lösähdin maahan. Kuulin ovikellon soivan taas. Vittu kello on jo yli kahdeksan.

Tällä kertaa en ollut kusipää vaan avasin oven. Siellä oli Niko? Niko syöksyi halaamaan minua. Päästin tuon sisään ja suljin oven nopeasti.

"Aleksi vittu miks sä et oo vastannu puhelimeen tai avannu ovea?" Niko kysyi. Olin vaan hiljaa. "Vittu äijä me oltiin huolissamme susta" Niko jatkoi. Purskahdin itkuun. Niko pyyhki kyyneleeni sormellaan ja käänsi katseeni häneen. Otin Nikon kädestä kiinni ja vedin tuon olohuoneen sohvalle.

"Nyt Aleksi kerrot mikä sulla on" Niko sanoi rauhallisesti ja huolestuneesti. Huokaisin. "Mä en tiiä mikä mua vaivaa. En oo halunnu nähä ketää, mua on ahistanu ja stressannu, mul on kova ikävä Olliii mut en oo halunnu puhuu sille ja sit oon vaa ollu täys kusipää" sanoin katsoen käsiäni sylissäni. Niko otti minut haliin. "Aleksi kaikki järjestyy. Olli on valittanut meille kokoajan kuinka huolissaan se on susta. Ja vaikka kaikki menee päin persettä nii sä voit puhuu meille. Mä ja jätkät autetaan sua aina ja ollaan aina sun tukena. Me ei haluta menettää sua ja sä oot täydellinen" Niko sanoo. "Kiitti Niko" sanon ja kyynel valuu poskeani pitkin. Niko halaa minua kokoajan ja varmistaa että olen turvassa. Niko on kyllä ihana kaveri.
--------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------
Sanoja 465. Mä en tiiä onks tää niinku surullinen luku? Kertokaa mulle:) :(