Viimenen luku...
Ollin Pov:
"EI. ALEKSI EI OLE KUOLLUT!" Huusin. "Rauhoitu. Aleksi on valitettavasti kuollut" lääkäri sanoi. "Sanoitsä just mulle et mun pitäs rauhottua?! MUN POIKAYSTÄVÄ JUST KUOLI NIIN MITEN TÄASÄ VAIHEESSA PITÄS OLLA RAUHASSA!?" Huusin itkien. Olin jo vetämässä lääkäriä turpaan kunnes Tommi otti minut syliin ja laittoi kätensä ympärilleni. Yritin epätoivoisesti rimpuilla itkien pois mutten siinä onnistunut. En nää enään ikinä Aleksia enkä voi enään halata häntä...
Timeskip pari vko.
Aleksin hautajaiset olisivat huomenna. Olin itkenyt siitä asti kun Aleksi kuoli. En vieläkään pysynyt ajattelemaan sitä että Aleksi on lopullisesti poissa. Paluuta ei enää ole. Miksi annoin tämän tapahtua? Olisin voinut saattaa Aleksin taksille ja jos se sama auto olisi ollut ajamassa meitä päin niin olisin voinut työntää Aleksin pois autotieltä. Vitun tyhmä Olli.
En osaa kirjottaa hautajaisista joten skipataan ne.
Olin jäänyt Aleksin haudan eteen istumaan. Rakas...
"Aleksi. Mä tiedän ettet sä kuule mua tai mitään. Mulla on ikävä sua ja musta tuntuu etten mä pärjää ilman sua tässä helvetin maailmassa. Sä olit ilo mun elämässä ja sä oot poissa... Anteeks etten mä voinu pelastaa sua. Mä rakastan sua aina ja en ikinä unoha sua tai korvaa sua kenelläkään. Toivottavasti sulla on nyt parempi olla siellä missä sä nyt oot. Lepää rauhassa" sanoin ja kyyneleet puskivat silmistäni. Miten mä menetin mun elämän tärkeimmän ihmisen?
--
Makasin kotonani sängylläni. Jätkät näin viimeksi hautajaisissa. Jätkät olivat olleet tukenani tämän koko ajan ja lupasivat olla tukenani loppuun asti. Tuemme kaikki toisiamme. Ja Aleksi on aina kanssamme pilvien päällä.
Nousin ylös ja otin kitarani telineestä. Nappasin myös plektran pöydältä ja kävelin parvekkeelle. Suljin parvekkeen oven. Kello oli kuusi illalla joten oli hieman hämärää. Istuin tuolille ja katsoin taivaaseen. Siellä mun rakas on. Nyt sä suojelet mua sieltä pilvien päältä. Tiesin että Aleksi toivoisi minun jatkavan elämääni niin pitkään kun on mahdollista. Aleksin vuoksi jatkoin elämääni.
Viritin kitarani ja aloin soittaa. Pian aloin laulaa mukana.
"There's so much to say but there's so little time.
So how do I say goodbye,
To someone who's been with me for my whole damn life?
You gave me my name and the color of your eyes.
I see your face when I look at mine.
So how do I, how do I, how do I say goodbye?" Lauloin.
Kyyneleet valuivat silmistäni. Sattui ajatella kuinka menetin rakkaimman ihmiseni. Sen kuka jaksoi minua, auttoi minua, halasi minua, rakasti minua ja oli aina tukenani. Nyt hän oli pilvien päällä. En ikinä korvaisi Aleksia ja tuskin hankkisin uutta kumppania. Aleksi oli ja on rakastamani henkilö.
I will never forget you...Aleksi.
--------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------
Sanoja 440. Apua mä itken. Aleksi menetti Ollin ja mä mun isomummon. Tää luku hittas ihan helvetisti ja anteeks jos tää tarina oli jotenki tylsä. Mut kiitos jokaiselle joka tätä luki<3 Tää oli tosiaan viimenen luku.
Jos kiinnostaa nii mun profiilista löytyy kaks muuta kirjaa ja lisää kirjoja tulee myöhemmin❤️
Mä oon todella kiitollinen jokaiselle joka jakso lukea tän tarinan tänne loppuun asti<3 Kiitos<3
❤️: bcfani4ever<3
YOU ARE READING
I Will Never Forget You // Oleksi
Fanfiction✅VALMIS✅ En käytä tw eli lue omalla vastuulla. Ja oon surkee kirjottaa tarinoita joten katotaan mitä tästäkin nyt tulee:) Ja tää on pelkkää läppää eli älkää vetäkö tunteisii. Eka tarina mitä kirjotan että JOO. Hihi. 🥈#aleksikaunisvesi 28.10.2022 🥉...
