69.

210 18 9
                                    

69;)
TOISIKS VIKA LUKU APUA-
Ollin Pov:

Avasin silmäni. Huomasin olevani Tommin sylissä. Katsoin ympärilleni enkä nähnyt nikoa missään.

"Minne Niko meni? Onks aleksista lisätietoja?" Kyselin. "Niko meni hakemaan vettä ja aleksista ei ole lisätietoja" Tommi vastasi. Pian Niko käveli takaisin. Tuon silmät olivat aivan punaiset.

Pian lääkäri käveli luoksemme. Nousin salamannopeasti ylös. "Oletteko Aleksi kaunisveden-" "Ollaan. Heräähän Allu?" Kysyin. "Valitettavasti on vain 5% mahdollista että Aleksi heräisi" lääkäri kertoi. "Aleksia saa mennä katsomaan jos haluaa mutta hereillä hän ei ole" lääkäri jatkoi ja poistui. Ryntäsin Aleksin huoneeseen. Tuo makasi niin rauhallisena sairaalan sängyllä. Kyyneleet valuivat silmistäni pitkin poskiani ja tippuivat maahan. Lyyhistyin maahan itkien. Joonas tuli viereeni ja halasi minua. Tommi ja Joel katsoivat Aleksia surullisia ja Niko käveli Aleksin luo. "Miks sulle piti käydä näin?" Kuulin Nikon kuiskaavan. Itkin. Satutti ajatella että Aleksi ei välttämättä selviäisi ja joutuisin elämään loppuelämäni ilman Aleksia...
--
Istuskelimme taas käytävällä. Oli hyvin tylsä ja masentunut fiilis. Pian huomasin jonkun pikkutytön kävelevän yksin käytävällä. Menin tuon luokse. "Etsitkö sä joitain?" Kysyin. Tuo nyökkäsi ja alkoi itkeä. "Mun vanhemmat on kawonnu" tuo selitti itkien. "Jos sä istuisit tohon tuolille ja kattelisit ympärille ja oottaisit sun vanhempia jos ne vaikka kävelisi tästä?" Kysyin. Tuo nyökkäsi ja istui tuolille.

Katselin tuota pikkutyttöä. Pian huomasin kahden aikuisen menevän tuon luo. Pikkutyttö halasi heitä. Vanhemmat ilmeisesti löytyivät. Tuo pikkutyttö tuli luokseni ja kurotti käsillään minuun. Otin tuon syliini. "Kiitow iwopoika" pikkutyttö sanoi hymyillen ja halasi minua. Pian tuo meni vanhempiensa mukaan.

"Söpöä" jätkät sanoivat yhteen ääneen. Pieni hymy tuli huulilleni. Tuo oli ihana lapsi. Harmi että en välttämättä pääse perustamaan Aleksin kanssa sitä perhettä minkä hän toivoi.
--
Pian lääkäri käveli luoksemme. "Onko Aleksi herännyt?" Kysyin toiveikkaana. Lääkäri pudisti päätään. "Aleksi on...kuollut..."
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sanoja 300. Vielä yks luku tän jälkee ja sut tää tarina on tässä. Vanhemmat vaa huutaa mulle ja kaverit lähtee ympäriltä ja itsetuhosuus kasvaa. Mitä mun pitäs tehä.

I Will Never Forget You // OleksiWhere stories live. Discover now