22.

271 11 2
                                    

Aleksin Pov:

Olimme eilen Ollin kanssa katolla. Oli kivaa. Nyt söimme aamupalaa. Tai siis Olli söi. Minulle ei maistunut. "Aleksi rakas syö jotain" Olli sanoi. Pudistin päätäni. En aikonut syödä. En halunnut. "Mä meen vessaan" sanoin lähtien ruokapöydästä.

Menin vessaan ja lukitsin oven. Menin seinää vasten ja valuin sitä pitkin maahan. Kyynel vieri poskeani pitkin ja tippui syliini. Ajattelin vain äitiä ja Santtua. Ikävä oli kova. Tietenkin voisin mennä heidän luo tuonpuoleiseen.

Olin istunut jo vartin vessan lattialla itkien. Olin kuitenkin hiljaa. "Aleksi avaa ovi" kuulin Ollin sanovan. Avasin oven ja lysähdin taas maahan. Olli istui viereeni. "Rakas mikä on?" Olli kysyi silittäen poskeani. En vastannut mitään. "Aleksi ihan oikeesti mikä sulla on?" Olli kysyi uudestaan. Nousin ylös ja kävelin ulko-ovelle laittamaan kengät jalkaani. Avasin oven ja kävelin pois. Menin jonnekkin metsäreitille. En tykkää avautua perheestäni joka meni pois. Minut jätettiin yksin tähän maailmaan. Pian älysin että olin keskellä metsää. Joo missä helvetissä mä oon? Ajattelin soittaa Ollille mut arvatkaa kenen puhelin tippu matkalla maahan. No minulla. SAATANA.
--------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------
Sanoja 170. Anteeks että tää on näin lyhyt luku. Öitä<3

I Will Never Forget You // OleksiWhere stories live. Discover now