I Will Never Forget You // Oleksi

13.

Aleksin Pov:

Heräsin. Alkoi sattumaan silmiin. Olin ilmeisesti lääkärissä terveisin nuo ihanat lamput katossa. Katsoin ympärilleni. Lääkärissä ollaan. Huomasin Ollin nukkuvan sänkyni vieressä olevalla tuolilla. Minua sattui päähän, käsiin ja jalkoihin. Tämä johtuu siitä kaatumisesta.

"Olli" sanon. "Aleksi?" Olli vastaa heräillen. Tuo katsoo minua ja minä katson häntä. Olli tulee halaamaan minua. "Miks mä oon täällä" kysyn. "Sä kaatusit jollain ihmeellä aika pahasti. Sun päästä alko vuotaa verta, sul on mustelmia käsissä ja jaloissa, sult lähti taju ja sit me tultiin tänne" Olli selittää. Tuo selvensi asiaa. Nyökkään.
--
Pääsimme Ollin kanssa pois sairaalasta. Ihmeellistä. Nyt olimme kävelemässä Ollin luo. "Ooksä ees ikinä ollu meillä?" Olli kysyy. Pudistan päätäni. Outoa etten ole ollu Ollilla.(onks Allu ollu ollulla ku emmää muista. Sovitaan että Aleksi ei oo ollu Ollilla)

Olimme Ollin pihassa. Ihan kiva talo ainakin ulkoapäin. Olli avasi oven jolloin astuimme sisälle.

"Teil on hieno talo" sanon ihmeissäni. Olli naurahtaa. "No voi kiitos" Olli sanoo.

Tällä hetkellä tässä tarinassa on 13.6 perjantai 2013. Ja sovitaan et Aleksi on 15v ja Olli 16v. Kiitos. Nää nyt on kesälomalla että JOOOOO.

Menimme Ollin huoneeseen. Hänellä oli koulupöydän vieressä basso ja vahvistin, sänky oli nurkassa ja sängyn jalkapäädyn edessä oli telkkari, telkkarin vieressä oli ovi ja sen vieressä oli vaatekaappi.

"Sul on kiva huone" sanoin ja menin istumaan sängyn reunalle. "Kiitti. Ja tälleen ku ei viel olla sovittu mitää nii haluisin kysyy et haluuks olla mun poikaystävä?" Olli kysyi pienesti hymyillen. "Olli tottakai mä haluun" vastaan. Olli hymyilee minulle ja ottaa leuastani kiinni ja suutelee minua.
Suutelen takaisin kunnes saan viestin tädiltäni. "Ei ei ei ei" sanon ja alan itkemään. Ollin kasvoille tulee huolestunut ilme. Käteni alkaa tärisemään. Olli halaa minua ja itken tuon hupparia vasten.

Viestissä luki että äitini ja veljeni menehtyi auto-onnettomuudessa. Rakastin yli kaiken äitiä ja Santtua. Ja nyt he ovat poissa. 

"Aleksi rakas mitä tapahtu?" Olli kysyy huolestuen. "Mun äiti ja veli k-kuoli tänään auto-onnettomuudessa" sanon itkien. Ääneni värisee. Olli ei sano mitään. Huomaan kuinka järkyttynyt tuo on. En edes kerennyt hyvästellä perhettäni. En kerennyt sanoa heille kuinka paljon mä niitä rakastin. Ne on poissa nyt. "Aleksi mä tiiän kuinka rankkaa tää on sulle mut sä voit jäädä meille niin pitkäks aikaa ku haluut ja mä oon aina sun tukena. Ja mä lupaan että sä pärjäät etkä joudu kestää tätä yksin" Olli sanoo. Mä rakastan tota jätkää yli kaiken. "Kiitti rakas" sanon pyyhkien kyyneleeni.

Olli halaa minua edelleen. Aleksi kyllä sä pärjäät. Olli on mun tukena. Onneks. Jos Ollia ei olis olemassa nii itkisin kotona puukon ja haavojen kanssa. Kiitos rakas ollini kun olet täällä<3
--------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------
Sanoja 430. Kiitos ku luette tätä. 600 LUKIAA?! Kiitos<3 katotaa jos saisin kirjotettuu smuttii johonki lukuun;)