Like A Blood Brother

1. Luku|Synttärilahja

Hello hello! Ihan aluks sanon tässä, että tää on mun kirjasarjan toinen osa ja jos et oo lukenu ensimmäistä (Like A Brother) nii käy lukasemassa, että pysyt kärryillä. <3 Toivottavasti tää vastaa teijän odotuksia.🤞

<><><><><><>

Ollin POV:

Kello näyttää puoli seitsemää. Kaadan viimeiset kahvit mukiin ja istuudun pöydän ääreen. Puolen tunnin päästä alkaisi treenit. Lumet olivat jo tulleet ja talvirenkaat pitäisi vaihtaa. Jos mä nyt tänään paskon mun auton nii...sit se on paskana. En edes ollut tajunnut pari päivää sitten, että täytin kaksikymmentäneljä. Muistin sitten, kenellä oli myös ollut vasta synttärit. Seitsemään vuoteen en ollut nähnyt Aleksia. En kertaakaan sen jälkeen, kun tämä muutti. Ei sitten pidettykään yhteyttä. Minulla ei ollut tätä kohtaan oikeastaan enää minkäänlaisia tunteita. Niinhän se oli, että me molemmat elämme nyt omaa elämäämme ja piste.

Katsoin kelloa ja nyt olisi aika lähteä töihin. Join kupin tyhjäksi ja laskin sen tiskipöydälle.

Klo 07:48:

Avasin treenikämpän oven avaimillani ja kävelin sisälle. Oli mukava tulla pitkästä aikaa tänne. Olimme siis pitäneet kahden viikon loman. "Kato Matela! Se on jo kakskytneljä!" Joel huudahti nähdessään minut. "No niinpä. On se ihme." Sanoin ja laitoin takin naulakkoon. Istuin sitten mustalle nahkasohvalle ja aloin merkata tapahtumia kalenteriin. "Sit ku Porko tulee, nii aletaan heti äänittää." Niko ilmoitti. Nyökyttelimme ja samassa Joonas astui sisään. "Hei Matelija, mul on sulle synttärilahja!" Tämä huudahti. "Voi ei." Sanoin ja laitoin puhelimen taskuun. "Nonii valmistaudu: Vedä syvään henkeä, rentouta kädet ja jalat ja pidä mieli avoinna. Se voi olla mitä vaan." Joel sanoi. "Joo mä tiiän." Sanoin.

Porko heittää minulle lahjakassin. Nostin sieltä viinipullon. "Nais, oispa jo viikonloppu." Sanoin. "Siis voitteks kuvitella? Mua pyydettiin näyttää henkkarit, ku ostin ton." Joonas kertoi. Aloimme nauraa. "No en ihmettele." Tommi sanoi. "Mut siel on muutaki." Hän sanoi. "Voi ei." En uskaltanut katsoa pakettiin. Nostin sieltä vesipyssyn ja kortsupaketin. "Porko mitäs vittua?" Niko naurahti. "Mä jo luulin, et tää on normaali lahja." Joel sanoi. "Joonas anteeks mut...en mä ees seurustele. Miks vitus sä tän ostit?" Kysyin näyttäen sinistä pakettia. "No voit sä sen Nikollekki antaa." Tämä sanoi. "Joo ei kiitos. Mistä sä tiiät, ettei Joonas oo täyttäny tota jollain muulla ja ottanu kortsut omaan käyttöön.?" Niko sanoi. "Totta."

"Mut tätä mä oikeesti tarvin." Sanoin ja aloin avata vesipyssyn pakettia. "Niin...mihin?" Tommi ihmetteli. Katsoin tätä ja hymyilin. "No mihis nyt vesipyssyä käytetäänkään?" Niko kävi viemässä kahvikupin keittiöön. Kun tämä tuli takaisin, hän ehdotti, että alkaisimme nyt äänittämään. Meillä oli siis työn alla uusi albumi. Nyt äänitimme Love Of Mine-kappaletta. "Alex muuten vastas siihen mun viestiin." Joel ilmoitti. "Aijaa, no mitä se sano?" Niko kysyi. "Että se voi tulla tekee meijän kaa sitä biisiä." Joel vastasi. "Jes hyvä." Niko sanoi ja meni säätämään laitteita. "Otetaanks rummut eka?" Hän kysyi.

Timeskip 7h:

Joelin POV:

"Voitais lopetella tältä päivältä." Ilmoitin ja jätkät myöntyivät siihen. Aloimme siivota paikkoja kuntoon. Kävin hakemassa tietokoneeni laturin seinästä ja löysin jotain. "Hei Olli tuus kattoo." Huusin. "Mitä?" Tuo kysyi ja tuli luokseni. "Mitäs tää tekee täällä?" Kysyin näyttäen piirrettyä kuvaa. Olli nappasi sen kädestäni. "En tiiä. En ees haluu tietää." Tämä sanoi, ruttasi sen ja heitti roskakoriin. Katsoin tätä ihmeissäni. Okei, no tehkööt kamoilleen mitä halus. Kyllähän sen ymmärtää, että haluaa hävittää kuvan, jossa suutelee exänsä kanssa. "Hei muuten, onks kukaan kuullu Pikku Allusta?" Kysyin kaikilta yhteisesti. Jätkät katsoivat toisiaan. "No en kyllä oo. Seittämään vuoteen." Niko sanoi. "Voiks Joel lopettaa?" Olli kysyi ärsyyntyneenä. "No joo. Sori bro." Vastasin ja laitoin läppärin ja laturin reppuuni. Otin vielä avaimet pöydältä. "Moikka." Sanoin ja lähdin ovesta.

Ollin POV:

Olin viimeisenä lähdössä treenikämpältä. Oliko Joelin pakko löytää se Aleksin piirtämä kuva? Vittu. Olin jo melkein unohtanut hänet. Ja vielä kaiken lisäksi olimme alkamassa tekemään biisiä Alex nimisen muusikon kanssa. Ei helvetti taasko tää alkaa? Istuin nahkaisella sohvalla. Olin kaikesta huolimatta säilyttänyt seitsemän vuoden takaiset kuvat. Olihan niitä kiva katsella. Mitähän tekisin, jos näkisin Aleksin jossain vaikka kaupassa? En tiedä, tunnistaisinko häntä edes. Enhän mä tiennyt, oliko tämä vaikka värjännyt hiukset.

Päätin sitten itsekin vain lähteä. Pakkasin kamani ja otin Porkon lahjan mukaan. Kyllähän tää nyt piristi, pakko se oli myöntää.

<><><><><><>

Tässä nyt sit vaikka ilmoitan, että tääki kirja tulee oleen ihan samallaista vuoristorataa. Eli pitäkääs kiinni tytöt, pojat ja muunsukupuoliset! 🤪🎢