Like A Blood Brother

95. Luku|Muita suunnitelmia

Aleksin POV:

Käännän Ollin itseäni vastatusten. Aijoin ensin vain halata tätä, mutta se saattoikin kehittyä suutelemiseksi. Pidämme hetken tauon, jolloin tartun hänen kädestään kiinni ja lähden viemään olohuoneeseen. Olli kietoo kätensä niskani taakse ja jatkaa. Emme edes ehtineet aloittaa hengitysharjoitusta, johon aavistin Ollinkin pyrkivän, kun tämän puhelin soi. "Voi saatana." Hän huokaisee huomatessaan soittajan. "Voiks sä vastata? Joonas alkaa vaan vittuilee mun äänestä." Olli pyytää. Ja kieltämättä tämän äänestä pystyi päättelemään...monia asioita. "Okei." Vastaan ja otan tämän kännykän istuen samalla sohvalle.

Minä: Moi.

Joonas: Moro. Ootteko missä?

Minä: Mun luona. Miks?

Joonas: Voiko tulla käymään? Kotona on iha saatanan tylsää.

Huomaan Ollin vittuuntuneen ilmeen.

Minä: No et kyllä voi.

Joonas: No ei teillä vaikuta olevan hommat käynnissä, ainakaan tällä hetkellä.

Minä: No mut et silti voi. Tiiäkkö Joonas, kyl välillä voi olla tylsääki.

Joonas: Vitut. Miks Olli ei muuten ite vastannu? Tuliks se?

Minä: Joo heippa ja huomiseen.

Joonas: (Naurua)

Lopetan puhelun ja huokaisen. Ei ole saatana todellista. "Kannatti näköjään vastata." Olli sanoo. "Joo. Oli kyllä rakentavaa settiä." Totean. Olli istuu syliini ja nappaa puhelimen heittäen sen sitten sohvalle. "Oisko vihdoin aika sille hengitysharjotukselle?" Hän kysyy. "Meidän oli vissiin tarkotus syödä." Muistutan. Olli vääntää suunsa mutrulle ja esittää loukkaantunutta. Annan tälle nopean pusun. "Ehkä sit illemmalla." "Toi oli sitte kyllä lupaus."

Joonaksen POV:

Saisinkohan kertoa sen jutun jätkille? Olli oli periaatteessa kieltänyt ainoastaan kertomasta Aleksille. Eli saisin? Miksi Olli edes kertoi juuri minulle? En todellakaan kykenisi pitämään asiaa vain itselläni. Näköjään.

Ollin POV:

Ruuan jälkeen olin mennyt makuuhuoneeseen ja sanonut nukkuvani hetken. Tarvitsisin hiljaisen hetken omille ajatuksilleni. Tai siltä se yhtäkkiä tuntui. Otin päiväpeiton alta Aleksin tyynyn ja upotin pääni siihen. Kuulin, kuinka Aleksi vastaa puheluun. Harmi etten kuullut, kenelle.

Aleksi: Moi.

...

Aleksi: Ollaan.

...

Aleksi: No ei oikeestaan.

...

Aleksi: Oikeestikko? Muuten joo, mut Olli sano, että menee nukkuu hetkeks.

Siinä vaiheessa pomppasin sängystä ylös ja menin keittiöön. "Ei nukuta enää." Selitän ja otan kaapista vesilasin.

Aleksi: Okei, mä kysyn ja laitan sitte viestii.

...

Aleksi: Moikka.

"Kuka se oli?" Kysyn uteliaana. "Äiti. Se kysy että tultaisko vielä tänään käymään. Ja sit mun mummoki haluais tavata sut." Aleksi vastaa ja alkaa hymyillä. "Onks seki siellä?" Kysyn. "On." "Okei. No mulle käy." Sanon ja laitan vesilasin tiskikoneeseen. "Otetaanko pikkukoira mukaan?" Aleksi kysyy. "Joo. Se varmaan muutenki tuntee ittensä vähä ulkopuoliseks." Sanon ja nostan hauvelin syliini. "Jännittääks sua yhtään? Tavata mun mummo?" Aleksi kysyy. "Ei ainakaan vielä. Musta tuntuu et sen ikäset kyselee aika paljon." Vastaan. "Nii. Äiti ei kuulemma ollu kertonu ees sun nimee." "Tietääkö se, etten mä oo ehkä se mitä olettais?" Aleksi kohauttaa olkiaan ja rapsuttaa Rillan päälakea. "Mut kaikki menee hyvin. Mä lupaan." Tämä sanoo hiljaa. "Sä oot nyt lupaillu tälle illalle vähä muutaki. Pidä huoli että myös pidät lupaukses." Huomautan ja virnistän vähän. "Joo." Hän vakuuttaa ja halaa minua. Eläin ei selvästi pitänyt siitä, että oli välissämme, mutta silti jotenkin ulkopuolinen.

Timeskip 1h:

Aleksin POV:

"Okei, nyt mua jännittää." Olli myöntää meidän pysähdyttyä pihaan. "Muaki vähä. Pikkukoira haluu vaan äkkiä ruokaa. Se ei saanu kotona." Sanon ja Olli hymyilee katsoessaan Rillaa. Se oli nukkunut koko matkan ja sen kyllä huomasi olemuksesta.

Koputan oveen ja avaan sen sitten. Rilla juoksee iloissansa kämppään ja ravistelee lumet keskelle lattiaa. "Ei herran jumala, Rilla." Kuulen äidin äänen ja sitten tämä kävelee eteiseen. "Moi. Sori tosta." Sanon ja äiti tulee halaamaan minua. "Mooi. Kiva ku tulitte. Ei se haittaa, kyllähän se kuivuu." Hän sanoo. Vilkaisen Ollia samalla riisuessani takkia. Oli niin söpöä katsoa, kun hän ja äiti halasivat.

"No mites teillä?" Äiti kysyy meidän istuessa olohuoneen sohvalle. Olli katsoo minua ja nyökkään. "No meillä oli ajatuksena muuttaa lähiaikoina yhteen." Hän sanoo. Alan hymyillä ja katson vanhempieni reaktiota. Yllätyin siitä, että mummonikin hymyili meille. En kyllä tiedä, miksi yllätyin. Tartun Ollin kädestä niin, etteivät muut huomanneet ja tämä alkoi silittää omaani. "No tätä mä just tarkotin, että te teette omat päätöksenne ja sitte kerrotte meille. Ei teijän tarvi lupia pyydellä." Äiti sanoo. Huomioni kiinnittyy Rillaan, joka vipeltää ympäri kämppää edelleen. "Tuo se ei sitte vaan väsy." Isä huokaisee.

"No onkos teillä jo muita suunnitelmia sitte?" Mummoni kysyy. "Alan taas hymyillä ja vilkaisen nopeasti Ollia, joka katsoo takaisin. "Eeei vielä." Sanon. "Ehkä onki." Olli sanoo puolestaan. Mitä? Mitä muka? Olenko unohtanut jotain? "No eihän kaikkee pidäkkään vielä kertoo. Hoidatte sen muuton eka alta pois." Äiti sanoo. "No nuo kyllä näyttää siltä, että on menny jo suoraan asiaan ja muutto tulee tässä nyt ajan kuluks." Mummo toteaa. Ei vittu. En voinut olla nauramatta.