Like A Blood Brother

19. Luku|"Mitä sä seuraavaks viet?"

Onnee Olli!❤🖤🎉🎉

<><><><><><>

"Voiks sää alkaa tekee ruokaa, jos mä laitan jätkille sen ostoslistan?" Kysyn. "Joo, haluuks sä et mä teen jotain tiettyä?" Tuo kysyi puolestaan ja meni keittiöön. "No siel pitäis olla makaroonia, tonnikalaa ja pakastevihanneksia." Sanoin ja menin tuon perässä keittiöön. "Joo."

WhatsApp

Minä: Maito, juusto, leipä, kahvi, kaurahiutaleet ja suola.

Joel💅: 👍

Laitoin puhelimen ruokapöydälle ja menin Ollin taakse halaten tätä. Tuo odotti parhaillaan, että vesi alkaisi kiehua. "Saanks mä huomioo?" Kysyin ja pussasin tuon niskaa. "No millasta huomioo herra haluu?" Olli kysyi. "Semmosta läheisyyttä." Vastasin. Päästin irti ja tuo kääntyi minua vastatusten. "Vai että läheisyyttä." Hän sanoi virnistäen. Hymyilin tälle takaisin ja pussasin tätä. Ei tainnut riittää Ollillekaan. Hän nimittäin painoi minut kiinni itseensä ja samalla nosti syliin kantaen olohuoneen sohvalle.

Joelin POV:

Olimme nostaneen Emmin ostoskärryissä olevaan tuolivälinekeksintöön. En tiedä sen oikeaa nimitystä. Joku istuin? Tatu oli välttämättä halunnut myös ostoskärryjen kyytiin. Emmehän me ehkä mitään kärryjä olisi tarvinneet, mutta koska lapset. Ja entä, jos ostaisimmekin jotain vähän lisää?

Ensimmäiseksi etsimme tietysti listan tuotteet. "Saadaanko Paulavanukasta?" Tatu kysyi toiveikkaana, kun menimme kyseisen hyllyn ohi. "Joo." Joonas vastasi ja kävi hakemassa vanukaspaketin. "Jee. Äiti ei ikinä osta." Tuo sanoi. "Aijaa. No älkää sitte kertoko, että me ostettiin." Sanoin leikkisästi. "Ei nii." Tämä vastasi.

Ollin POV:

Laskin Aleksin sohvalle ja menin tämän päälle istumaan. Yritin ensin halata tätä, mutta tuo työnsi minut pois ja suuteli minua asettaen kätensä olkapäilleni.

"Onks kiva mennä Hoploppiin?" Kysyin virnuillen. "On. Pääsee leikkimään." Tämä vastasi ja räpläsi venytystäni. "No niinpä tietenki." Totesin ja silitin tuon hiuksia. "Hei." Sanoin yhtäkkiä ja nousin tuon sylistä kipittäen vessaan. "Tuliks hätä?" Aleksi kysyi naurahtaen olohuoneesta. "Ei tullu. Ku tajusin yhen jutun." Vastasin ja availin kaappeja.

Joonaksen POV:

Olimme saaneet ostos kärryihin jo kaikenlaista. Esimerkkinä vaikka Emmille uusi pehmolelu, koska vanha oli jäänyt kotiin ja Tatulle vesipiistoli. "Ollillaki on vesipyssy kotona." Sanoin Tatulle. "Onko?" Hän kysyi ihmeissään. "Joo. Ja sä voit vaikka haastaa sen sotaan." Sanoin. "Joo!" Tuo huudahti innoissaan. Päätimme viimein mennä kassalle. Joel alkoi pakata ostoksia kanssani. "Te ootte yllättävän rauhallisia." Totesin. "Äiti ja isi on kasvattanu meijät hyvin." Tatu vastasin. "Nii se varmaan on." Sanoin.

Nostimme ostokset peräkonttiin ja lähdin viemään kärryjä, kun Joel jäi laittamaan lapsille turvavöitä.

Ollin POV:

Löysin viimein etsimäni ja menin takaisin olohuoneeseen. Aleksi oli juuri nousemassa sohvalta, kun työnsin tuon takaisin istumaan ja menin itse sohvan taakse. Aloin säätää tämän hiuksilla. "Mitä sä teet?" Aleksi kysyi. "Mä teen sulle letit." Vastasin. "Ai kaks?" Tuo ihmetteli. "Nii." "Aivan."

Kun letit olivat valmiit, menin Aleksin viereen katsomaan lopputulosta. "No?" Hän kysyi. "Hm, sä näytät aika tyhmältä." Sanoin huvittuneen. "Enkä mä tiiä, pystynkö ottaa sua tosissaan. Tai ees kattoo sua." Jatkoin. "Kyl sun pitää pystyä." Tämä vaati. "Nokun en pysty." Naurahdin. "Laita sit silmät kii." Tottelin ja kuulin Aleksin lähtevän sohvalta. Pian tuo tuli takaisin ja tunnen tämä sitovan ilmeisesti jonkun huivin silmilleni. "Noni, nyt sun ei tarvi kattoo mua." Hän sanoi. "Eli asia on nyt korjattu." Vastasin ja hieroin silmää huivin läpi, koska kutitti. Sitten Aleksi tarttui kyseisestä kädestäni, siirsi sen reidelleni ja suuteli minua. Asetin käteni varovasti tuon poskelle ja tunnen Aleksin samalla kiipeävän syliini istumaan. Hän nojasi minuun niin, että kaaduin selälleen.

Aleksin POV:

Painoin Ollin kädet sohvaa vasten, ettei tuo voisi liikuttaa niitä. "Sä oot vieny multa nyt jo näkö- ja liikkumiskyvyn. Mitä sä seuraavaks viet?" Olli kysyi. "Tekis mieli viiä kävelykyky, mut muut tulee kohta." Sanoin. "Okei Aleksi, sun pitää rauhottuu." Tuo sanoi. "En varmasti." Vastasin ja suutelin Ollia intohimoisesti.

Hetken päästä muistin: "Hei ainii, se vesi on keittymässä." "Joo. Jos vaikka päästäisit mut irti?" Olli ehdotti. "Voin harkita." Sanoin, mutta pian päästin tuon vapaaksi. "Haluukko ite nousta siitä, vai tiputanko sut aggressiivisesti lattialle?" Tuo kysyi. "Mä voin nousta ite, kiitos." Vastasin. Olli meni keittiöön jatkamaan ruuan tekoa. Menin seisomaan tuon viereen ja hän käänsi katseensa minuun. "Anteeks, mut mä en edelleenkään pysty noihin letteihin." Tuo sanoi. "Sä näytät siltä Muumien noidalta." Oli pakko mennä katsomaan eteisen peilistä. "No kieltämättä vähän." Totesin.

Menin takasin keittiöön ja istuin tuolille. "Sä et oo muuten vielä suuttunu mulle." Huomautin. "Enkä antanu sitä rangaistusta." Olli jatkoi. "Pitääks mun huolestua?" Kysyin nostaen katseen puhelimesta. Olli kääntyi minuun päin. "Kannattaa. Mutta sä saat sen vasta, ku ollaan vaan kahestaan." Tuo kertoi hymyillen. "Oi voi. Mä toivon, et se ei oo se, mitä luulen." Sanoin. "Se voi olla mitä vaan."

Ovelta kuului ääniä, ja ensimmäisenä Tatu tuli keittiöön arveluttavan näköisenä. "Mitäs sulla on mielessä?" Kysyin leikkisästi. "Eei mitään." Tämä vastasin pidättäen nauruaan. "Mitä sulla on selän takana?" Olli kysyi ja samassa Tatu alkoi ampua häntä vesipyssyllä. En voinut muuta, kuin nauraa. Olli otti laatikosta muovisen kauhan ja käytti sitä puolustamiseen. "Sulla ei oo mitään mahdollisuuksia voittaa!" Tatu huudahti voitonriemuisena. Katsoin hymyillen noita kahta. Söpöjä.

Joonas toi ostokset ruokapöydälle. "Oho. Mitä kaikkee te oikeen ostitte?" Ihmettelin ja aloin purkaa kasseja. "No pari heräteostosta saatto tarttua mukaan." Joonas vastasi. "Paljo makso?" Kysyin ja samassa Joel antoi minulle setelin. "Mä laskin matkalla. Siin on kyl vähä yli, mut ei tarvi antaa takas." Hän sanoi ja meni olohuoneeseen. "Okei, kiitos paljon." Katsoin samalla Tatua ja Ollia, joilla oli edelleen sota käynnissä.