Like A Blood Brother

93. Luku|"Voi Kristus perkele!"

Kuulen kun Olli kävelee yläkertaan. Tämä istuu taakseni sängylle ja halaa minua. Jatkan vain normaalisti soittamista.

Vihdoin kun onnistuin soittamaan koko kappaleen puhtaasti, kuvittelin Ollin sanovan jotain. Tämä oli kuitenkin nukahtanut sängylle. Miten söpöltä tämä näyttikään halatessaan tyynyä. Käyn viemässä akkarin pois. Sanon muille hyvää yötä ja suljen sitten huoneemme oven. En edes jaksanut ottaa vaatteitani pois. Nostin peiton ja menin Ollin viereen nukkumaan. Ajattelin ensin antaa edes vähän tilaa sillä tavoin, mutta tämä kietookin itsensä ympärilleni. Vedin vielä peiton päällemme ja sitten luulen molempien nukahtavan.

Aamulla:

Ollin POV:

Heräsin kun Aleksi hätkähti vähän ja makasin melkein tämän päällä. "Mmmm..." Hän mutisee jotain. "Nii määki sua." Kuiskaan ja annan tämän poskelle pusun. Nousen varovasti ylös tämän halauksesta ja katson vielä, kuinka hän hamuilee tyynyn käsiinsä. Joku päivä vielä sulan sille, miten hellyyttävä Aleksi osaa olla.

Kävelen alakertaan ja siellä näen Joelin. "Huomenta." Sanon ja samalla tajuan, että ääneni oli normaalia käheämpi. "Ooksä kipee vai kävikkö treeneissä?" Joel kysyy. "Varmaan noista vaihtoehdoista kipee, mitä ikinä se jälkimmäinen tarkottaakaan." Vastaan ja menen hakemaan kahvia. "Jätikkö nää Aleksin yksin? Siitähän tulee huomionkipeä." Joel kysyy. "Mä meen kyl takas." Vastaan.

Istun Aleksin viereen sängylle ja alan lukea uutisia kännykältä. Tuo nappaa toisesta kädestäni kiinni. Se sattui juuri olemaan se, jossa kahvikuppi on. "Hei varo. Sä kaadat kohta kahvit päälles." Sanon. "No laita helevettiin se muki sitte." Tämä tiuskaisee. Lasken mukin sängylle jalkani viereen, ettei se kaatuisi ja nyt Aleksi saattoi tarttua käteeni. Muistin samalla, että sormus oli vieläkin nimettömässäni. Sitä tämä alkoi jälleen räplätä. Vilkaisen Aleksia, joka katsoo hieman kieroon tutkiskellessaan kättäni. "Mikä ongelma sulla on mun kättä kohtaan? Näytät joka kerta siltä, et sulla on joku oma hetki sen kans." Kysyn. Aleksi katsoo minua kulmien alta. "Anteeks. En keskeytä." Naurahdan ja juon kahvistani. Aleksi nousee istumaan viereeni ja ottaa mukin sängyltä "Hei, se on mun." Älähdän kun tämä juo siitä. Sen jälkeen hän asettuu syliini nukkumaan.

Timeskip sunnuntaihin:

"Nyt taas jokanen miettii, ettei mitään jää." Tommi sanoo kaikille yhteisesti, kun olimme saaneet roudattua kamamme eteiseen. "Rilla on, Rommi on, Olli on..." Aleksi mutisee ajatuksissaan. "Nii Olli, toi on se tärkeysjärjestys sitte." Niko naurahtaa. En viitsinyt edes vastata tuohon.

Mietimme varmaan vartin, että kaikki oli varmasti mukana ja tarkistimme vielä koko kämpän. "No, eiköhän kaikki sit oo. Eihän tänne oo ku se kahen tunnin matka nii ei haittaa jos unohtu." Joel sanoo.

"Voitko sä ajaa?" Kysyn Aleksilta. "Etkö sä sitte voi?" Hän vastaa kysymyksellä. "Voisin, mut sun vuoro." Sanon. "Sun auto." Aleksi jatkaa. "Mun vuoro nukkuu." Vaadin. "Et varmasti nuku." "Voi Kristus perkele, tulkaa jo!" Tommi huutaa ulkoa niin viittuuntuneen kuuloisena, ettei mitään rajaa. "Mut sä ajat." Totean ja otan tavarani. "Enpäs." "Vittu Aleksi." "Älä kiloile." Lukitsen ulko-oven ja käyn viemässä avaimen paikalleen. Samalla Aleksi oli sännännyt pelkääjän paikalle Rillan kanssa. "Toi oli epäreiluu!" Huudahdan. "Mut Olli semmosta se elämä kuule on." Hän sanoo ja kiinnittää turvavyön. Menen kuskin paikalle istumaan. Ilmeisesti minä ajan sittenkin. Sivusilmällä nään, kuinka Aleksi tuijottaa. Tai ainakin katsoo tähän suuntaan. Olin jo ihan valmis lähtemään, mutta sitten tämä sanoo: "Kato nyt tänne." Tottelen ja käännän pääni hänen suuntaansa. Aleksi kurkottaa lähemmäs ja vetää minut huulilleen. Vastaan siihen melkein ennen, kuin tämä ehti edes aloittaa.

Timeskip 5min:

Aleksin POV:

Olimme juuri lähteneet ajelemaan, kun Joonas soittaa minulle.

Minä: Terve. Yllättävän pitkästä aikaa.

Joonas: Ei riittävän pitkästä.

Minä: No mitä asiaa?

Joonas: Ajetaan koko kakstuntinen putkeen ilman pysähdyksiä. Jos se käy.

Minä: Joo sopii.

Joonas: Paitsi tietenki sillon voi pysähtyy johonki ABC:lle, jos Ollia alkaa vaikka panettaa.

"Mä kuulin ton!" Olli huutaa puheluun. Laitan sen kaijuttimelle, niin kuulisi tarvittaessa lisää.

Joonas: No hyvä. Tiiätpähän millasena me nähään sut.

Katsoin Ollin ilmettä ja yritin pidättää naurua. Vakava aihe pitää ottaa tosissaan.

Minä: Oliko vielä muuta?

Joonas: Ei.

Minä: Okei kiitos hei.

Lopetan puhelun ja Olli huokaisee. Siirrän kiusallani käden tämän reidelle. "Äläpä leiki tulella." Hän sanoo uhkaavasti. Hivutan kättäni sisäreidelle ja vilkaisen Rillaa. Tällä kertaa hänen ilmeensä halusi varmaan sanoa, että sä saatat meidät kaikki vaaratilanteeseen. "Älä nyt yhtäät tee mitään harkitsematonta Aleksi. Me ollaan kohta ojassa." Olli sanoo kuulostaen, kuin olisi tosissaan. "Aa, no mäpä sit valmistaudun siihen. Sano ku tömähtää, nii otan kii." Naurahdan. "Joo, ja jos otat kiinni, nii siirräkkö sen kätösen siitä. Ja mielellään tartut vaikka oven kahvaan." Olli pyytää. "Okei." Vastaan huvittuneena.