Like A Blood Brother

28. Luku|Sotku

Ollin POV:

Olin siis tosiaan katsonut parin sekunnin ajan muualle ja sitten oli kuulunut eräänlainen kolahdus, sillä Emmi oli työntänyt lautasensa lattialle. Tyttö katsoi minua odottaen, suuttuisinko tälle. En tietenkään suuttunut, pikkusen ärsytti kyllä. Ja nyt sit pitäis tommosta kinkkukiusausta ja lautasen palasia alkaa siivoamaan. "Sä oot nyt vissiin syöny nii, että jaksat." Huokaisen katsoen Emmiä, jota naurattaa tilanne. "Joo." Tämä vastaa peukalo suussaan. Nostan tuon tuolilta ja kannan olohuoneeseen istumaan sohvalle. Laitoin telkkarin päälle ja Tatu liittyi tämän seuraksi. Vein Rillankin näiden viereen sohvalle, ettei se häiritsisi. "Kaikki kolme, oottakaa siinä ainaki viis minuuttia." Sanon.

Timeskip 20min:

Olin saanut siivottua Emmin sotkut ja nyt nuo kaikki kolme, jotka olin käskenyt odottamaan sohvalla, olivat nukahtaneet. Söpöjä. Sitten huomasin, että Aleksi oli laittanut viestiä.

Aleksi tulisi viimeistään puolen tunnin päästä. Olin miettinyt epävirallisesti hänen rangaistustaan. Eihän se mikään pakollinen rangaistus ollut, halusin silti tehdä sen. Kiusallani. Pitäisi kyllä sitten käydä Joonalla mutka. Olikohan kämppä jo ennallaan bileiden jäljiltä?

Aleksin POV:

Pakkasin johtojani ja samalla huomasin jotain ehkä jopa hieman outoa. "Onks Moilane siivonnu täällä?" Kysyn ihmeissäni katsoen tuota. "Joo. Kerranki ku kukaa ei ollu sotkemassa." Hän vastasi. Nuo kaksi jäisivät vielä studiolle, mutta minä olin lähdössä. "Hei tsemppii porukoitten näkemiseen." Joel huikkaa, kun olen matkalla ulko-ovelle. "Heh, kiitti." Vastaan ja puen kengät jalkaan. Samassa muistan Ollin vesipyssyn olevan edelleen tuossa eteisen viereisessä vessassa. Päätin ottaa sen mukaan. Ei sillä, että käyttäisin sitä, mutta ettei se jäisi tänne. "Moikka!"

Automatkalla soitan äidille, ja kerron että nämä voisivat alkaa tulemaan. Kysyin samalla, missä nämä olivat pysähtyneet. Heiltä menisi noin vartti ajaa sieltä.

Kotona heti oven avattuani Emmi juoksee ovelle iloisen näköisenä. "Aveksi, Aveksi. Me, me käytiin puistossa." Tämä kertoo hyppien innoissaan. Miksi vaikutti siltä, että myös karkkikaupassa? Ollikin tulee ovelle, enkä voi olla hymyilemättä, koska hänkään ei voi. "Ja tiiäkkö mitä?" Emmi kysyi minulta. Kyykistyin tuon tasolle. "No mitä?" Kysyn leikkimielisesti. "Öö, Ovvi sotki. Se sotki hilveesti keittiössä." Tämä kertoi. Vilkaisin Ollia ikään kuin tarkistaen, puhuiko taapero totta. Tämän ilmeestä ei oikein saanut selvää asian todenmuikaisuudesta. "Aijaa, siivosko se sotkut?" Kysyin Emmiltä. Tämä veti piponi naureskellen silmilleni. "Joo siivos." Tämä vastasi. "Hei. Mä en nyt kyllä nää mitään. Sammutitko sää valot?" Kysyn. Emmi vain nauraa minulle. "Tymmä, ota pipo pois simmiltä." Emmi sanoo. "Aa." Sitten Emmi juoksee Rillan perässä olohuoneeseen.

Nousen ylös ja alan avata takkiani. Olli kävelee lähemmäs minua. "Nii, tymmä Aveksi ei ymmärrä, että pipo pittää ottaa pois simmiltä jos haluu nähä." Hän sanoo matkien Emmin sanomisia. Naurahdan. "Oliks se se juttu, miks et vastannu heti? Ku olit sotkenu keittiössä." Kysyn. "No oikeestaan se oli Emmi, joka pudotti lautasen lattialle." Olli kertoi nojaten seinään. "Ahaa. No mut sehä on perjaattees sama asia, ku et sä olisit sotkenu." Sanon ja laitan takin naulaan.

"Mites töissä?" Olli kysyi meidän kävellessä keittiöön. "Hyvin. Saatiin yllättävän paljo aikaseks." Kerron. "Mites sen rangaistuksen kans?" Kysyn virnistäen. Olli alkaa hymyillä ja nousee tuolilta kävellen luokseni. "Siitä sun ei tarvi huolehtia. Mä kyl hoidan sun rangaistukset." Hän kuiskaa korvaani ja saan kylmät väreet. "Ja mä voin luvata, ettet sä sen jälkeen enää tee nii." Hän jatkaa pitäen käsiään hartioillani. Tunnen hänen hengityksen korvaani vasten. Olen seinää vasten ja tuijotan ikkunaa, yrittäen keskittyä kuulemaan, jos Tatu tai Emmi tulisi keittiöön. En halua joutua siihen tilanteeseen. "Joo en varmasti. Yks rangaistus riittää." Vastaan yhtä hiljaa. "Mun pitää sitä ennen käydä Joonalla hakemassa yks juttu. Se liittyy siihen." Olli kertoo. "Mä en haluu ees tietää." Sanon ja samassa kuulen Emmin huutavan: "Ovvii. Osaatko sää tehä lettejä?" Olli ottaa etäisyyttä minuun ja ryhdyn itse järjestelemään keittiötasoa. "Osaa se." Vastaan Ollin puolesta. "Voikko sää tehä?" Emmi kysyy koiranpentuilmeellä. Näytänköhän samalta katsoessani Ollia? "Voin." Olli vastaa. Emmille ei kyllä erityisen pitkiä lettejä saa tehtyä, mutta semmoset pikkuiset. Olli menee olohuoneeseen.

Olen menossa huoneeseeni tarkoituksena pedata sänky, koska jos joku, niin äiti oli aina se, joka valitti siitä. Samassa kuulen ovelta koputuksen ja heti sen perään ovi aukeaa. Vedän päiväpeiton nopeasti sängyn päälle ja menen ovelle. Rilla on ehtinyt jo mennä toivottamaan vanhempani tervetulleiksi. Äiti tulee tuttuun tapaan heti halaamaan minua ja tottakai hän oli käynyt kaupassa. Tällä oli tosiaan aina tapana ostaa kaikkea tarpeellista, koska näki minut edelleen avuttomana opiskelijana. Otin kauppakassin ja vein sen keittiöön. Siellä, oli ainakin kahvia, mausteita, ikkunanpesuainetta ja näkkäriä. Sinänsä ihan kiva.

Ollin POV:

Jostain syystä vähän jännitti, kun Aleksin vanhemmat tulivat. "Kuka tuli?" Tatu kysyi, nousi sohvalta ja meni eteiseen. Aleksikin meni sinne. Sain Emmin letit valmiiksi. Menin Aleksin viereen eteiseen. Sari ja Matti katsoivat meitä kaikkia vähän hämillään. Tiedän kyllä, mikä heillä kävi ensimmäisenä mielessä. "Öö, käykö jos mä keitän kahvit ja selitän sit?" Aleksi kysyy. "Joo, kyllähän se käy." Matti sanoo ja ripustaa takkinsa naulaan. Emmi ja Tatu selvästi vierastavat Aleksin vanhempia. Ihan ymmärrettävää, kun ovat tuntemattomia heille.

Istun ruokapöydän ääreen Aleksin vanhempia vastapäätä. Lapset olivat menneet jatkamaan ohjelmaansa. Aleksi laittoi kahvinkeittimen päälle, asetti Muumimukit pöytään ja istui viereeni. Käteni hikosivat vähän. Toisaalta, en uskonut, että he enää tuomitsisivat samalla tavalla, kuin seitsemän vuotta sitten. Tai ehkä se oli vain toiveemme. Huomasin, että Aleksin oli vaikea aloittaa puhuminen. Asetin käteni vanhempien huomaamatta hänen reidelleen ja aloin silittää sitä samalla tuntien tuon käden omani päällä.

"Äiti ja iskä. Tää on Olli." Hän sanoo ja yrittää varovasti hymyillä heille. Jään seuraamaan hieman yllättyneitä katseita, jotka kohdistuvat minuun. "Ja, noi kaks on hoidossa täällä. Toinen on Ollin kummipoika." Aleksi jatkaa. He vain istuivat hiljaa. Kuului ainoastaan kahvin tippuminen.