Like A Blood Brother

13. Luku|Mahalleen pudonnut pingviini

Joonaksen POV:

"Joo ja ennen ku Porko alotat mitään, niin muistutan, että Nikodemus seurustelee." Tommi sanoo katsoen minua merkitsevästi. "No JoO jOo. En Mä MiTäÄ oO tEkEmÄsSä." Sanon takaisin esittäen tuohtunutta. "Nii, mutta aattelit sitä." Tommi jatkoi. "No voi hemmetti." Niko sanoi.

Aleksin POV:

Jännitys alkoi kasautua. Pelotti, mitä Olli aikoisi sanoa. Katsoin taas käsiäni. Alkoi ahdistaa, kun tuo ei vastannut vieläkään. Sitten näin tuon katsovan minua. "Ollaan." Hän sanoi. En voinut olla hymyilemättä vähän. "Voijaanks me mennä kotiin?" Kysyn varovasti. Ollikin alkoi hymyillä. "Voijaan. Mut tuu eka tänne." Hän sanoi ja levitti käsiään. Kömmin tuon viereen ja tunsin nuo tutut ja turvalliset kädet ympärillä. Toinen alkoi hitaasti silittää selkääni. "Voijaanks me vaan unohtaa tää nyt ja puhutaan siitä vaikka huomenna?" Olli kysyy hiljaa. "Mm." Mutisen ja hieron poskeani Ollin paljasta rintaa vasten.

"Voinks mä nukahtaa tähän?" Kysyn. Olli hymähti vähän ja tiesin tämän hymyilevän. "Voit, mut sit mun pitää kantaa sua neljä kilometriä." Tämä vastaa. "Ei se haittaa." Sanon. "Kyl sä jaksat. Ja jos et jaksa nii voit jättää mut tien viereen ja mennä kotiin." Jatkan. Ollia alkaa taas naurattaa. "Sä et oo kyl pitkävihanen." Huomautan. "Eiku mä oon vasta huomenna vihanen sulle." Tämä vastaa. "Mut tehtäskö kuitenki nii, et yrität pysyy hereillä kotiin asti ja voin sit peitellä sut nukkuu?" Olli ehdotti. "Toi kuulostaa siltä, et asuttais yhessä." Sanon. "No se kyl tulis halvemmaks." Olli vastasi. "Nii, eihä siinä muita hyviä puolia sitte ookkaan." Sanoin pokkana, mutta tuo taas vain nauroi minulle. "Höpsö oot."

Timeskip 5min:

Nikon POV:

Yhtäkkiä Olli ja Aleksi tulivat yläkertaan. "Mitäs te ootte puuhannu?" Tommi kysyi. "Ei mitään. Juteltiin." Aleksi sanoi. "VaLeHtElEe!" Joel huudahti. Tämä oli vaihtanut asentoaan ja makasi lattialla sohvan ja pöydän välissä pitäen kädessään puolikasta pikkupitsaa. "Ei valehtele. Mut me tultiin vaa ilmottaa, että lähetään kotiin." Olli sanoi. "Pärjäätteks varmasti kotiin asti kahestaan?" Tommi kysyi. "Eiköhän me." Olli sanoi. "Okei, heippa." Sanoin. Joonas vieressäni vilkutti näille. Söpö.

Ollin POV:

Kävelimme Aleksin kanssa alas portaita. Eihän Aleksi ollut enää ollenkaan kännissä. Okei, ei ehkä ajokunnossa, mutta kuitenkin. Kävimme vielä sanomassa Joonalle, ettei tämä ihmettelisi.

Eteisessä Aleksi alkoi napittaa kauluspaitaani. Samalla sain laitettua kengät jalkaan. Huomasin toisten kengän nauhojen olevan auki. Aleksi sai napit kiinni ja näki sen myös. Olin kumartumassa solmimaan niitä, mutta tämä nosti leukaani ja kumartui itse solmimaan ne. "Aleksi. Mä varmaan osaisin itekki." Huomautin. "Nii, mut sä oot nyt mun vauva, ku mä oon aina ollu." Tämä vastasi ja nousi ylös. Tämä asetti kätensä poskilleni. "Eipä taida nyt onnistua roolien vaihtaminen." Sanoin hymyillen. "No just. Ei sitte. Voin määki heittäytyä vauvaks." Tuo sanoi. "Käykö, jos vasta kotona?" Ehdotan. "Okei." Aleksi antaa minulle pusun. Hymyilen ja avaan oven.

Kävelemme pimeässä talvi-illassa. "Olli voinks mää tulla sun luo?" Aleksi kysyy ottaen koiranpentuilmeen ja tarttuen molemmilla käsillä omastani kiinni. "Tottakai. Ei sun siihen tarvi pyytää lupaa." Sanon. "Ja sitä paitsi, miten mä voisin peitellä sut, jos me mennään eri paikkoihin?" Kysyn ja nostan kulmakarvoja. "Ei mua väsytä." Tämä vastaa.

Aleksin POV:

Pääsemme Ollin kotiin ja juoksen heti tuon makuuhuoneeseen. Menen toppatakki päällä makaamaan tämän sängylle. Tässä on hyvä olla.

"Haluuks sä iltapalaa?" Kuulen huoneen ovelta. "Joo. Tuo se sit tänne." Vastaan. "No enhän tuo." Olli sanoo. "Sä muuten näytät ihan joltain taivaalta mahalleen pudonneelta pingviiniltä." Tuo naurahtaa. "Saanko kysyä?" Kysyn. "Näköjään." Olli vastaa. "Miten pingviini on päätynyt taivaalle ja mistä syystä se putoaa?" Kysyn ja kierähdän kyljelleen nähdäkseni Ollin. "No en mä siitä tiiä. Mut siltä sä näytät." Hän vastaa ja lähtee keittiöön. Hei mitä vittua? Tyyppi vaan jätti mut tänne pimeään huoneeseen. Tipuin tahallani sängystä, koska aivotoimintani keskeytyi. Nousin ylös ja kävelin myös keittiöön.

Ollin POV:

Menin jääkaapille ja yhtäkkiä tunsin Aleksin pehmeä toppatakki päällään selkääni vasten. Tämän kädet kiersivät ympärilleni. Otin jääkaapista leiväntekosysteemit ja laitoin jääkaapin kiinni. "Aleksi." Sanoin yrittäen katsoa olkani yli. "Niin?" Tämä vastasi. "Saanks mä liikkua tästä?" Kysyn. "Et." Aleksi sanoi ja kietoutui tiukasti vyötäröni ympärille. "No pitäiskö sun sit ainaki ottaa toi toppatakki pois?" Ehdotin. "Ei tarvi." Kuului takaa. Sitten keksin. Otin kinkkupaketin ja löin sillä tätä päähän. "Ai. Hei. Mitä hemmettiä?" Tuo ihmetteli ja kurkotti päänsä olkani yli. "Päästä minut tekemään iltapalaa." Sanoin kuin viisivuotias. Aleksi päästi irti. "Mutta muista sitte, että mä oon huomionkipee." Tämä sanoi ja meni eteiseen. Aloin hymyillä. Ehkä sä vielä saat huomioo.

Kuulin Aleksin menevän olohuoneeseen katsomaan Netflixiä. Tajusin tämän aloittavan sarjan, joka minulla oli kesken. Ja vielä alusta! "Aleksi!" Huusin. "Ei mitään!" Tuo huusi takaisin. Mikä vastaus tuo oli? Menin olohuoneeseen ja huomasin tuon istuvan lattialla nojaten sohvaan. Tämä oli vetänyt peiton päälleen ja alkoi hymyillä nähdessään minut. Vilkaisin telkkaria ja sitten taas Aleksia. "Perkele sun kanssas." Tuhahdin ja menin takaisin keittiöön. "Määki rakastan sua!" Aleksi huusi.

Tein meille molemmille leivät ja laitoin ne lautaselle. Menin olohuoneeseen ja huomasin taas Aleksin. Tämä näytti keskittyvän sarjaan tosissaan. Istuin sohvalle tuon taakse ja laskin lautasen viereeni. Alan leikkiä tuon hiuksilla ja kuuntelen samalla englanninkielistä puhetta. Yhtäkkiä Aleksi kääntyy minuun ja näyttää hätääntyneeltä. "Mitä?" Kysyn ihmeissäni.