Like A Blood Brother

14. Luku|Kissa ja koira

Joelin POV:

Nousin varmaan kahdenkymmenen minuutin jälkeen vihdoin istumaan lattialla. "Nukkuuks Joonas?" Kysyin katsoessani tätä. Puheeni kuulosti jo selkeältä. Niko katsoi kylkeensä nojaavaa Porkoa. Tommi kurkotti kädellään ja löi Joonasta päähän. "Aih!" Tuo huusi. "Ei nuku." Hän sanoi. "Sinä saatana!" Joonas sanoi ja nousi istumaan. Tämä hieroi silmiään ja jäi katsomaan minua väsyneen näköisenä. "Paljonko kello on?" Hän kysyi. "Puol yks." Tommi vastasi. "Pitäiskö alkaa kohta lähtee? Nyt ku Porkoki on saanu päiväunet päätökseen." Ehdotin. "Niitten piti olla yöunet. Mut jostain syystä sain melkeen turpaan." Tuo valitti.

Päätimme alkaa lähtemään. Alakerrassa huomasimme porukan vähentyneen. "Lähetteks te?" Joona tuli kysymään meiltä. Venyttelin selkääni. "Joo. Onnee vielä viidentoista vuoden johdosta." Niko naurahti. "Kiitos. Ja kiitti myös siitä lahjasta." Tämä sanoi. "Se oli mun hankkima." Joonas ilmoitti. "Hei muuten." Aloitin katsoen Joonaa, kun olimme menossa jo eteiseen." Tämä katsoi minua kysyvästi. "Mikä se palkinto oli?" Kysyin. "No me aateltiin silleen et voittajajoukkueesta sais kaikki yhen pullon keittiöstä, mut se vähä unohtu. Mut sä voit hakee vaik sulle ja Ollille." Tämä kertoi. "Okei." Sanoin ja menin keittiöön.

Timeskip 10min:

Kävelimme neljästään pimeää katua pitkin. Kaikilla kädet taskuissa. Ehkä ihan hyväkin, että olimme saaneet Porkon kanssa päämme hieman selvemmiksi. Yöllä toki voisi olla vähän huono olo. Eikä ehkä niin vähääkään.

Puhuimme Joonan synttäreistä ja nopeasti keskustelu meni Aleksiin ja Olliin. "Oliks niil joku riita vai?" Joonas kysyi. "Mä en tiiä. En oikee saanu ees selvää, et onks ne nyt yhessä vai ei." Tommi sanoi. "Mut Aleksihan oli sen yhen muijan kans siellä. Ei näyttäny miltään kaverilliselta se." Huomautin. "Ja ne molemmat oli alussa joittenki naisten kaa. Kahestaan." Niko kertoi. "Mun mielestä vaikuttaa siltä, ettei ne oo yhessä." Joonas sanoi. "Nii." Vastasin.

Jonkin ajan kuluttua olin kävelemässä yksin kotiin, kun muut olivat jatkaneet omiin suuntiinsa. Tässä vaiheessa olisi otollinen aika muistella, olinko unohtanut jotain.

Joonaksen POV:

Olimme erkaantuneet jo hetki sitten Tommista ja Joelista. Kävelimme Nikon kanssa samaa matkaa, koska asumme lähekkäin. Minä tosin kilometrin kauempana. Siksi päätinkin kysyä: "Voinks mä tulla teille yöks? Väsyttää ihan hitosti, enkä jaksa enää kävellä kotiin asti." Niko käänsi katseensa minuun. "Voit. Ooks muuten ok? Et onks huono olo tai mitään?" Tämä kysyi. "No ei ainakaan vielä. Varmaan yöllä tai viimeistään aamulla tulee." Vastasin. "No nythä on jo yö nii en sitte tiiä, kauanko kerkeet nukkua." Niko huomautti.

Pääsimme viimein Nikolle. Meidän piti olla hiljaa, koska kello oli jo yksi yöllä ja Minna oli nukkumassa. Eräs kissaeläin tuli tervehtimään meitä ovelle maukaisemalla. Olimme luultavasti herättääneet tämän. "Haluuks sä vielä syyä jotain?" Niko kysyi. "En mä tarvi. Söin siellä niin paljon." Vastasin. "Joo. Nukuks sä sohvalla?" Nyökkäsin ja lähdinkin kävelemään olohuoneeseen. "Öitä." Tuo sanoi. "Öitä." Vastasin. Nukahdin ehkä kahdessa sekunnissa.

Aleksin POV:

Tajusin yhden jutun. Ei vittu! Käännyin Ollia päin ja tuo keskeytti hiuksillani leikkimisen. "Olli mun pitää mennä kotiin. Mä oon unohtanu Rillan." Sanon hätääntyneenä ja nousen äkkiä seisomaan. "Ei, totta. Enkä mä voi viiä sua ees autolla." Tuo sanoo. "Ei se haittaa, se oli mun moka. Tän takia mun ei pitäis asua yksin." Sanon ja menen pukemaan ulkovaatteita päälleni. Nään Ollin harmistuneet kasvot. Tämä nojaa seinään ja katsoo minua. "Anteeks." Sanon ja hetken ajan vihaan itseäni ja ajattelemattomuuttani. Puen kengät jalkaan ja vedän piponi päähän. Katson vielä kerran Ollia ja tämän pinkit sotamaalaukset pistävät sokeankin silmään. "Heippa. Ja hyvää yötä." Sanon ja menen ulos.

Yritän kävellä mahdollisimman reippaasti. En jaksanut juosta. Kävin päässäni listaa: Olin laittanut ovet lukkoon, avaimet ovat taskussa, puhelin on taskussa, Rilla on ennenkin ollut monta tuntia yksin ja syönyt vasta illalla, olin vaihtanut vedet tänään, joten kaiken pitäisi olla hyvin. Tuli helpottunut fiilis. Samalla kuitenkin myös harmittunut, sillä en esimerkiksi ehtinyt syödä Ollin tekemää leipää. Meidän olisi tosissaan pitänyt puhua. Ja kaiken lisäksi olin vielä pilannut tämän sarjan katselutkin. Soittaisin tälle muuten, mutta en tiennyt, oliko tämä mennyt nukkumaan, kun kellokin oli jo yli puolen yön.

Avasin kotioveni ja mustaturkkinen Rilla ryntää iloisena minua vastaan. Suljen oven ja istun lattialle ottamaan vastaan tuon tervetulotoivotukset. Rapsutan tätä hetken ja nousen sitten ylös. Noni nyt sä saat ruokaa. Varmasti jo nälkä.

Menin sitten huoneeseeni istumaan sängylle. Pitäisi varmaan käydä suihkussa. Katson hetken aikaa puhelinta. Ja perhana Rillakin pitäisi vielä käyttää ulkona. Vittu ku ei vaan jaksais. No, pitää vaan muistaa, että itsehän olin unohtanut rakkaan koirani.