Like A Blood Brother

75. Luku|Vuosi 2021

Kaulin ku tajusin, miltä Olli näyttää tos kuvas.🥲🦓

Älkää kysykö miks aina tungen näitä eläimiä joka paikkaan. :)

<><><><><><>

Klo 23:40:

"Enää kakskyt minuuttii." Joel ilmottaa. "Ui jummi. Kohta pamahtaa." Joonas sanoo ja vaikuttaa olevan innoissaan. Aleksi vetää huppunsa päähän ja seisoo kuin teletappi. "Pallopää." Niko sanoo ja katsoo kieltämättä aika höppänän näköistä Aleksia.

"Nyt enää kymmenen minuuttii." Joel kertoo. "Äää apua, mua jännittää." Aleksi sanoo. Menen halaamaan tätä takaapäin. "Muaki." Sanon. "Meinaatteko Niko ja Minna sit suudella ku alkaa uus vuos?" Joonas kysyy virnuillen. "Tottakai." Niko vastaa.

Aleksin POV:

Tunnen Ollin pään olkapäälläni, vaikken sitä nääkään. Tommi on laittanut rakettisysteemit valmiiksi. Jotkut naapurit olivat jo ampuneet omansa ja jotkut suorittivat sitä parhaillaan. Katselimme taivaalle ilmestyviä ilotulituksia. Erivärisiä, erikokoisia ja niistä kuului myös erilaisia ääniä. Oli niin tunnelmallista, kun oli ihan pilkkopimeää, mutta jouluvalot, katulamput ja ilotulitukset valaisivat. Lumilyhtyynkin oli laitettu kynttilä. Se oli aika söpö. Milloinkohan viimeksi olin tehnyt sellaisen?

Tuntui niin hyvältä, kun Ollilla ja minulla oli kaikki hyvin. Haluan itsekin halata häntä, joten käännyn ympäri. Tämä painaa paksun hupun peittämää päätäni omaansa vasten. "Kolme minuuttii." Kuulen Joelin sanovan. Alan hymyillä. Kohta olisi vuosi 2021. Ensi vuodesta tulisi varmasti upea. Suunnitelmissa oli niin paljon kaikkea. "Olli." Sanon hiljaa. "Mitä?" Nostan katseeni häneen. Ei helvetti, hän on söpö! "Onks kaikki nyt hyvin?" Kysyn. "On." Hän vastaa hymyillen. "Hyvä. Saanks mä tehä sulle jossain vaiheessa saparot?" Kysyn. "Katotaan ens vuonna." Hän naurahtaa.

"Minuutti! Kohta kuulkaas lasketaan sekunteja." Joel hihkaisee. "Äh, Olli mä en malta oottaa. Mä en ees tiiä, miks mua jännittää." Sanon, enkä voi edes pysyä paikallani.

Ollin POV:

Aleksi ei tiedä, miksi häntä jännittää. Minä taas tiedän tasan tarkkaan. Katsomme ilotulituksia siihen asti, kunnes Joonas ja Joel aloittavat: "Kymmenen, yhdeksän..." Aleksi ei malta pysyä paikallaan. Hänen kätensä ovat olkapäilläni, kun omani ovat asettuneena hänen selälleen. "Viis, neljä..." Ei vittu mä räjähdän! Kohta se tapahtuu. Aleksi katsoo edelleen taivaalle lumoutuneen näköisenä. Samassa Tommi sytyttää kolme rakettia. Sekunnit loppuvat kesken ja silloin käännän Aleksin pään ja suutelen tätä. "Eikä, kattokaa nyt noitaki." Kuulen Joelin sanovan. Tunnen, kuinka Aleksi hymyilee. Hän ottaa lapasen kädestään ja asettaa sen kylmälle poskelleni. Nostan tämän syliini ja hän kiertää kädet niskani taakse.

Kun lopetamme, katson Aleksia ihaillen. Hän tosiaan on upein ihminen, kenet tunnen. Tämän posket ovat söpösti punaiset, aaltoilevat hiukset tunkevat pipon ja hupun alta. "Aleksi, yritettäiskö vielä?" Kysyn varovasti ja samalla sekunnilla silmäkulmastani putoaa kyynel. Samoin käy Aleksille ja hän kuivaa toisella kädellään ne pois. "Joo. Mut sun pitää luvata, ettet enää ikinä särje mua." Hän sanoo hellyyttävän kuuloisena. "Mä lupaan. Rakastan sua." Sanon ja Aleksi alkaa kuivata kyyneliäni. "Olli mä lupaan rakastaa sua aina. Ja mä lupaan halata ja suudella sua enemmän, kuin ikinä ennen. Mä lupaan myös luoda meille lisää valoja." Hän sanoo ja estää ääntään murtumasta. "Luodaan valoja yhdessä. Eikä unohdeta niitä entisiä." Sanon. "Ei unohdeta." Aleksi toistaa ja painaa otsamme yhteen.

"Te saatte mut itkemään. Pahemmin ku se vitun sipuli." Joonas sanoo. "Anna anteeks." Aleksi naurahtaa kuivaten kyyneliään. "Onko Ollistus ja Alestus taas onnellisia yhdessä?" Joel kysyy. Nyökkään ja hymyilen. "Ihania ootte. Niko muuten otti teistä kuvan." Minna sanoo. "Joo mä tulostan sen ja laitan seinälle." Niko naurahtaa. "Näytät sen sitte." Vaadin. "Tottakai."

Timeskip 30min:

"Hei mitäs vattua? Tajusin, et meitä on seittämän ja mun kodissa ehkä just sen verran neliöitä." Sanon. "Älä nyt. Tos on sohva, sit on sun sänky ja sul on kaks normi patjaa ja ilmapatja." Aleksi sanoo. "No joo. Ne vaan pitää hakee varastosta." Sanon. "Mä voin käydä, jos kerrot missä siellä." Joel ilmottaa. Heti ku avaa oven nii siin vieres." Kerron.

"Mahtuuks kaks nukkuu sohvalla?" Joonas kysäisee, kun olemme kaikki olohuoneessa miettimässä järjestelyjä. "Nii...mä ja Aleksi voidaan kyl." Sanon. "Eiku nukkukaa te sängys nii ei tarvi vaihtaa lakanoita. Me ollaan välil kotonaki nukuttu kahestaan sohvalla." Niko sanoo. "Okei. No jos se sit käy, nii tehään silleen." "Nii ja ei Niko oo pudonnu ku kerran." Minna kertoo.

Järjestelyt menivät siis niin, että työhuoneessa oli Joelin ja Joonaksen patjat, olohuoneen sohvalla Niko ja Minna ja Tommi paljalla. Sitten minä ja Aleksi makuuhuoneessa. Pedit oli saatu valmiiksi. Syy, miksi kaikkien oli pakko jäädä yöksi, oli yksinkertaisesti se, ettei kukaan ollut enää ajokunnossa, eikä enää tähän aikaan jaksaisi lähteä kävelemään.

Päätimme alkaa katsomaan elokuvaa. Minä, Aleksi, Minna ja Niko olimme sohvalla ja muut tyytyivät Tommin patjaan.

Klo 01:30:

"Mä oon kokonaan unohtanu sanoo, mutta siis jääkaapista saa syyä ihan millon vaan." Ilmoitan. "Saako syyä mitä vaan?" Joonas kysyy. "Joo joo." Vakuutan. "Eli haetko sen sipulin?" Tommi naurahtaa. Me muutkin alamme nauraa jutulle.

Aleksi teki minulle saparoita elokuvan aikana. Lopuksi hän antaa poskelleni pusun.

Klo 03:50:

Ketään ei ollut väsyttänyt pitkään aikaan. Ihme kyllä. Nyt kuitenkin osa meistä oli jo mennyt nukkumaan. Minä ja Aleksikin olimme siirtyneet sänkyyn. "Kaikki antaa sit jokasen nukkuu. Väsyttää vitusti." Joel huutaa työhuoneen ovelta. "Ja pariskunnat on hiljaa." Joonas huutaa." Alamme molemmat hymyillä. "Hyvää yötä." Huudan." Saan pari vastausta ja sitten tuleekin ihan hiljaista. Makkarissa on muuten pimeää, mutta ikkunassa on valot, jotka luovat huoneeseen tunnelmaa.

Päätämme hetken halailun ja pussailun jälkeen ottaa kaikki vaatteet pois ja mennä nukkumaan. "Öitä muru." Kuiskaan. "Öitä." Hän vastaa. Silittelen vielä hetken Aleksin hiuksia. Makaan tämän vierellä kyljellään ja hän itse on vatsallaan pitäen silmiään kiinni. Alan sitten itsekin nukkumaan ja vedän peiton paremmin päällemme.