Like A Blood Brother

39. Luku|Spesiaalia ja uniikkia

Vahingossa...julkasi itestään!🙄 Perkeleen Wattpad.

<><><><><><>

Timeskip 1h:

Olin katsonut koko tämänastisen matkan vain Netflixiä ja nyt päätin laittaa koneen reppuun. Silitin Ollin hiuksia, joihin olin laittanut kaksi ponnaria. Saparoiksi tottakai. "Hei Aleksi." Kuulen vasemmalta äänen. "No?" Kysyn. "Pääsisiks sä ens maanantaina tähän osotteeseen aamu kasilta? Meil ois kuvaukset." Kiril kysyy näyttäen kännykkäänsä. "Mm, joo pääsen." Vastaan. "Okei hyvä. Ota ne keikkakamat mukaan." Hän jatkaa ja nyökkään. Vilkaisen taas Ollia. Herkistyn tämän suloisuudelle. Kun lopetan tämän hiusten silittämisen, hän tarttuu kädestäni ja nostaa sen takaisin päänsä päälle. Ihana oot. Aloin miettiä, miten voisin kertoa asian, joka minua eniten mietityttää. En kyllä tiedä, kannattaako minun kertoa sitä vielä.

Joonaksen POV:

Minä, Mikko, Niko ja Joel istumme selkä menosuuntaan päin. Tommi ja Santeri ovat etupenkillä, koska kumpikaan ei olisi jaksanut koko matkaa meidän keskuudessamme. Kiril oli tuolla takana koneensa kanssa. Samoin Olli ja Aleksi. Joona istui minua vastapäätä ja välissämme on pieni pöytä, johon tämä asettaa pelikortit. "Ketkä pelaa?" Hän kysyy. "Minä." Sanomme Joelin kanssa yhtä aikaa. "Mä katon sivusta, ku en yllä sinne." Niko ilmoittaa. Joona sekoittaa kortteja ja yrittää ilmeisesti tehdä sen jotenkin spesiaalilla tavalla, mutta epäonnistuu ja kortit lentävät pitkin auton lattiaa. "Voi perse." Tämä älähtää ja alamme nauraa. "Mut toi tais olla tarkotuski." Oletan huvittuneena. "Joo joo. Kato nyt ne menee varmasti sekasi." Hän selittää. "Kyllä kyllä." Vastaan ja alan odotellessa päivittää Ig-storya.

Aleksin POV:

Nojaan poskellani Ollin päälakeen ja silitän tämän hiuksia. Katson ulos lumisia maisemia ja kuuntelen kuulokkeista Dust in the Wind-kappaletta. Olli mutisee hiljaa jotain ja vaihtaa asentoaan. Vedän tämän kainalooni ja kiedon käteni tuon ympärille. "Mun rakas." Kuiskaan.

Timeskip 1h:

"Käytäis tässä vaiheessa syömässä." Santeri ilmoittaa etupenkiltä. Keikkabussi kaartaa lounaspaikan pihaan. Silitän Ollin poskea hellästi. "Ollii." Kuiskaan ja pussaan tätä otsalle. "Mmm..." Tämä mutisee ja hieroo silmiään. "Mennään käymään syömässä." Sanon. "Onks Olli hereillä?" Niko huutaa minulle. "Joo viiskyt prosenttisesti." Vastaan. "M-missä me ollaan?" Olli kysyy ja katsoo minua. "Jossain lounaspaikassa." Kerron ja pyörittelen toista saparoa. "Mitä sä teit?" Olli kysyy tunnustellen hiuksiaan. "En mitään pahaa. Söpöt saparot söpölle Ollille." Vastaan. Nään muiden jo poistuneen bussista. "Mennään."

Istumme pitkän pöydän ääreen tarjottimien kanssa. Lounaalla oli kinkkukiusausta. "Väsyttääks Matelan poikaa?" Joel kysyy Ollilta. "Ei enää hirveesti." Tämä vastaa. Eli loppumatkalla minulla olisi seuraa. "Tekiks Aleksi noi?" Joonas vuorostaan kysyy osoittaen saparoita. Alan hymyillä. "Joo, eiks oo hienot?" Naurahdan. "On on."

Santeri ja Niko hoitivat maksupuolen. "Ruuan jälkeen saa sit hakee kahvin." Santeri ilmoittaa. "Eiks lapsien pitäis saada jäätelö?" Joonas kysyy. "No joo. Ja korostan, että lapsien." Niko vastaa. "Mut meillähän on tässä kolme lasta." Tommi sanoo viittoen minua, Ollia ja Joonasta. Alan hymyillä leveästi.

Ruuan jälkeen:

Tommin POV:

Menimme takaisin bussiin lounaan jälkeen ja kävimme vielä ennen matkaan lähtöä tankilla. Keikkapaikalta soitettiin ja Santeri vastasi puheluun. Ilmeisesti vain ilmoitettiin, mihin pitäisi parkkeerata ja mistä ovesta menisimme sisälle.

Takapenkeillä kuulosti alkaneen jonkin sortin korttipeli ja jos oikein tarkkaan kuunteli, niin vielä taaempana Ollin ja Aleksin keskustelu. Ei tosin kuulunut sen aihetta.

Ollin POV:

"Olli, voinks mä illalla kertoo sen jutun, mitä mietin?" Aleksi kysyy. "Tottakai sä voit." Vastaan ja kiinnitän matkapahoinvointirannekkeeni paikalleen. "Onks se vakava asia." Utelen. "No ei se silleen oo." Tämä vastaa. "Okei." Siirryn nojaaman Aleksin olkapäähän. "Mä rakastan sua." Kuiskaan. "Mäki sua." Hän vastaa ja painaa suukon otsalleni. "Pitäiskö mun mennä keikalle nää saparot päässä?" Kysyn naurahtaen. "Joo." Aleksi vastaa ja halaa minua. "Niko muuten kysy, et aijotaanks me tehä meijän suhteesta julkinen." Hän kertoo. "Ei aijota. Meijän asiat ei kuulu muille." Vastaan, kuin olisi odottanut tuota kysymystä pitkäänkin. "Ei munkaa mielestä." Hän sanoo. "Katotaanks jotaki?" Ehdotan ja Aleksi nostaa läppärinsä pöydälle. "Mut ennen sitä..." Aloitan ja nousen seisomaan. "Niko!" Huudan. "No mitä?" "Tuo kaks ponnarii!" Vilkaisen Aleksia joka hymyilee etsiskellen samalla hyvää sarjaa Netflixistä. Niko ampuu kaksi ponnaria minulle. Toisen saan kiinni, mutta toinen lentää aika reilusti yli. "Saatana."

Aleksilla on pidemmät hiukset, kuin minulla, joten saan ne kaikki kerättyä saparoille. Päätän tehdä ne ylös. "Okei, nyt sä näytät sille Muumien noidalle." Totean huvittuneena. Viereisellä penkillä istuva Kiril nauraa meille. "Mitä sä naurat siellä?" Aleksi kysyy. "En mitää. Aika hienot." Hän vastaa. "Nii onki." Totean ja pussaan Aleksia poskelle. Samalla tämä ottaa meistä kuvan. "Aika höpsö." Totean esittäen taas vauvaa. "Ite oot."

Joelin POV:

Nää tän porukan keikkamatkat sisälsivät aina jotain uniikkia. No ensinnäkin Aleksi oli nyt liittynyt jengiin. Joona ja Joonas olivat päättäneet tehdä jotain äärimmäisen fiksua ja näillä oli meneillään punnerruskisa. Tuossa lattialla oli kyllä tilaa, mutta joskus saattoi myös hyvällä tuurilla käydä niin, että auto heiluu, joten en tiedä, mitä pitäisi odottaa.

<><><><><><>

Joutuuks joku teistäki käyttää automatkoilla matkapahoinvointiranneketta? 🙋